Tunnisteet:
Minun heinäkuun lomasuunnitelmat: viidet ohjatut treenit -juuri heinäkuussa viisi sunnuntaita! Mikä todennäköisyys?-, Ojankoa, koirakavereita, epiksetkin!
Vain yksi asia ei kuulunut suunnitelmiini: juoksut.
Muutama kirosana.
Niin se vain menee, ei parane tehdä turhan suuria suunnitelmia. Sanotaanko näin, ettei Murun hormonihyrräajoitus olisi voinut olla huonompi. (Tai epätäsmällisempi! Eihän niiden vielä pitänyt edes olla..) Eihän niitä juoksuja koskaan kovin innolla odoteta, mutta miksi juuri nyt, kun minulla loppui vihdoin työt, ajokorttikin toivon mukaan viikon päästä taskussa ja aikaa treenaamiseen ja muuhun nyt vihdoin olisi. Palkka polttelee taskussa ja vielä kovemmin päässä ajatus uudesta objektiivista. Sen sijaan järkevä aivopuoliskoni pistäisi rahat sivuun ja leikkauttaisi koiran jahka sekin palaisi entiseen mielentilaansa. Vaan eipä minua koskaan kovin järkeväksi ole luonnehdittukaan. Painoin niska hiessä töitä saadakseni juuri sen objektiivin, koiran leikkauttaminen ei nyt ihan ensimmäisenä motivaationa takaraivossa paukuttanut herätessäni aamuviideltä töihin tai kastellessani kukkia vesisateessa. Etenkään, kun ne juoksut eivät olleet juolahtaneet mieleenkään, ennen kuin huomasin asian tuntia ennen mölleihin lähtöä. -No, eipä lähdetty. Kuten kovin moneen muuhunkaan juttuun ainakaan kuukauteen.
Miljoona seikkaa puoltaisi järkevää aivopuoliskoani. Kumpaa kuunnella, sitä vai pientä turhautunutta materialistia minussa?
Materialisti sanoo, että eihän ne juoksut loppujen lopuksi ole kuin kaksi kertaa vuodessa.
Järkevä aivopuolisko puolestaan muistuttaa argumenttinaan reilusta kahdesta kuukaudesta täyseristystä vuodessa juoksujen vuoksi. Leikkaus saattaisi vähentää machoilua. Ei enää juoksukäyttäytymistä. Ei epätoivottuja pentuja tai edes pelkoa niistä. Ei kohtutulehdusriskiä. Ei enää valeraskauksia.
Sen tiedän, että jos jälkimmäisen aatoksiin kallistun, joudun ottamaan pienen tuhlaajapojan -kyllä, nimeän ajatusteni ja pääni osa-alueita.. huolestuttavaa- niskasta kiinni ja kaikin voimin estää pennosten kulumisen kaikkeen muuhun tarpeelliseen, kuin leikkauttamiseen. Pari kuukautta saattaa kuitenkin olla liian pitkä aika vältellä kauppakeskuksia ja nettipuljuja.
Ja lopulta huomaan, ettei nyt tullut sitten kumpaakaan: ei objektiivia, muttei liioin leikkaustakaan. Sen sijaan kaappi pullistelee jos jonkinmoista heräteostosta.
Kumpaa kuunnella..
Tässä ajatusta pompotellessani päädyin juuri nerokkaaseen ratkaisuun, jolla molemmat -koirasta en tiedä, mutta minä ja aivopuoliskoni- saadaan tyytyväisiksi: kokoan leikkaussumman kasaan parissa-kolmessa kuukaudessa Murun mielenterveyden palatessa lähes "normaaliin" pisteeseensä, ja tilaan objektiivin jo nyt. Kyllä!
Nämä jääköön viimeisiksi juoksuiksi.
Paljon vähemmän kirosanoja.
7 kommenttia:
Aika hyvä päätös :D Ja erittäin kova tavoite! Stemppiä Stemppiä!
Fiksusti ajateltu :)
Hyvä päätös! ;)
Eihän ne juoksut tosiaan ole kuin kahdesti vuodessa eli -2kk pois normaaliajasta, paitsi jos on niin kuin kaverin toisella nartulla, jolla päälle tulee vielä valeraskaudet, valepentujen hoivaukset yms. joista tulee -3-4kk lisää pois normaaliajasta, jota loppujen lopuksi jää jäljelle korkeintaan 6kk... Että harrasta siinä sitten, leikkaus on harkinnassa tällekin tyypille.
Jossu, niin minustakin! Kiitos!
Nea, kerrassaan nerokkaasti, eikö :D
Riitta, samaa mieltä, oon ihan yllättynyt mun ongelmanratkontakyvyistä. :D
Leila, Murullakin tuota valeraskautta on ilmaantunut aika monesti juoksujen tiimoilla mutta myös koko juoksuajan ulkopuolellakin.. Se on kaikkea muuta kuin hauskaa. Että nimenomaan, harrasta siinä sitten!
Jos leikkauspäätös on lyöty lukkoon jo, niin unohda, että sanon tämän; osalla nartuista leikkauksen jälkeen tulee virtsankarkailua ->siihen lääkitys ->doping. Huonoa tuuriahan se sellainen on ja toisaalta leikkaamisesta on paljon etujakin. Mä pidän aina näitten urosten kanssa kesän taukoa ja jouluna :) Saadaan mekin kaksi kertaa vuodessa tauot :D
Totta, ja jos nyt oikein ruvetaan miettimään riskejä, niin eihän tuo leikkauskaan oikeasti mikään ihan pieni toimenpide ole koiralle, vaikkakin ihan arkipäiväinen juttu sille eläinlääkärille. Ei voi koskaan tietää, sattuuko se huono tuuri juuri omalle kohdalle, oli se sitten kohtutulehdus tai leikkauksesta seuraava ikävä oireilu. Mä olen sellaista sorttia, että varmasti jokaisen kauhuskenaarion ehdin käydä läpi ennen kuin leikkauksen aika koittaa.. Ja täytyyhän ne ottaakin huomioon!
Ne leikkauttamisesta koituvat edut tuntuvat vaan Murun tapauksessa painavan enemmän kuin mahdolliset riskit, ei suinkaan ainoastaan treeneistä taukoilun vuoksi, vaan valeraskaudet, epätoivotut pennut ja uskomattoman turhauttava juoksukäyttäytyminen, kohtutulehdusriski..
Taukoilla pitääkin, mutta eikö niiden ajankohta olekin kivempi itse sijoitella sinne joulukiireisiin tai kesän mökkireissujen tienoille, eikä joutua perumaan suunnitelmiaan parhaimpiin menokeleihin koiran juoksujen vuoksi? Ja taukoja varmasti tulee jo senkin myötä, että useat seuratkin tuntuvat pitävän taukoja treenikausien välissä, etenkin kesällä ja jouluna.. Taukoja on muutenkin kivempi viettää, kun koiran aivotoimintakin on niissä normaaleissa ympyröissä. :)
Lähetä kommentti
Muru laumoineen kiittää kommentistasi. :-)