Avataan vähän otsikkoa: tiistai tuli, ja Sigma saapui iloisesti Hollannin, Saksan ja Tanskan kautta kurvaillen kotiovelle asti toimitettuna! Ensituntumat ryökäleestä lähdin selvittämään heti ulkosalle Murun kanssa, mutta ehdin vain muutaman testiotoksen sillä ottamaan, ennen kuin alkoi sataa kaatamalla.
Mutta havaintoja! Se on painava. Huh, tuota raakinetta tarpeeksi kauan raahustamalla olallaan ei pian välttämättä enää ihan riitä haban halkaisijaksi Hulk Hoganin veroiset muskelit. Tarkennus tuntuu aika nopsakkaalta, vaikkei sekään nyt ihan täysin äksönkuvaustuntumaan päässyt. Muru oli vähän lahna lenkillä, enkä maanitteluista huolimatta saanut juuri ainuttakaan iloista laukka-askelta kaverista irti. Viileä tsippailu oli päivän sana.
"Makroakin" kokeilin, ja totesin turhakkeen ihan riittäväksi minun harvoihin mukataiteellisiin ötökkäotoksiin. Harmi, ettei seuraavat räpsyt nyt ihan osoita koko pötkylän potentiaalia, täytyy käydä ulkoiluttamassa sitä paremmalla ajalla ja säällä!
Ja jotten tätäkin postausta omisi täysin omiin lörpötyksiini, -niin, tämähän on olevinaan koiran treeniblogi, tai jotain sinne päin- mainittakoon, että käväistiin maanantaina Nean ja Dustyn sekä Riitan ja Fiiliksen anssa Ojangossa ottamassa pienet juoksupöksyt-päällä-treenit, jonka jälkeen jatkettiin vielä Riitan kanssa Jakomäen hiekkakuopille koiria uittamaan. Treenauskokeilun lopputuloksena kolmesti housuihinsa pissinyt Muru ja pieni omatunnonkolke takaraivossa juoksukoiran viemisestä koko kentälle -edes pöksyt visusti jalassa, vaikka voitonpuolella juoksujen suhteen jo ollaankin. Treenit meni yllättävän hyvin, mutta taidetaan suosiolla odottaa viimeisetkin juoksupäivät ennen seuraavia treenejä, ihan jo senkin takia, ettei kukaan anna minun kuulla kunniaani ja ota oikeutta omiin käsiinsä lahtaamalla minut.
(Tässä voisin vielä epätoivoisesti muistuttaa niistä Hulk Hogan-muskeleista.)
2 kommenttia:
Kyllä se Sigma vaan on painava, se on ittelläkin tullut koettua. Mulla kun avasin paketista oli ensireaktio "mitäh? ai se onkin näin iso?! :D". Kyllä siihen painoon pian tottuu ja mullakin meni vähän aikaa tottua sen tarkennusmenetelmiin, eli miten se käyttäytyy esim. nopeita kohteita kuvatessa. On sen tarkennus kuitenkin hitaampi kuin esim. Olympuksen 70-300 suttuputken, mikä sinänsä on yllättävää.. :)
Minäkin olin ihan henkisesti varautunut objektiivin jäätävään kokoon, mutta kyllä se silti yllätti! Tottumiskysymys. :D
Kuulostaapa hassulta! Toivottavasti sulla on vain maanantaikappale, enkä omassani huomaa vastaavaa.. :D
Lähetä kommentti
Muru laumoineen kiittää kommentistasi. :-)