Maalaismaisemissa

Vieteltiin viikko maalaismaisemissa ja paluu kaupunkiin -ja valitettavasti pian myös uhkaavasti lähestyvään arkeen- sai todellisuuden taas pläjähtämään päin kasvoja ojentamalla autuaasti koulukirjat ja muistuttamalla niistä tietyistä velvollisuuksista, joita kolmannen vuotensa lukiossa aloittava opiskelija tietää omatunnossaan omaavansa.. Syksyn yo-kokeet. Kanssaopiskelijoiden tiuhat facebook-päivityksetkin ilmiantavat minun olevan viikkoja myöhässä koko lukemisrumbasta. Miten nyt voi olla jo elokuu? Jo pelkkä ajatuskin lukemisesta ja kurssien selvittelyistä saa tuskanhien kihoamaan otsalle. Vannon, että kesäloma on edellisinä vuosina varmasti ollut viikkoja pitempi. Ei, kuukausia pidempi.




Viikkoon maalaismaisemissa mahtui laiskottelua, kuvaamista, Murun syntymäpäivät, kuvaamista, sienestystä, ulkoilua ja kuvaamista. Murukin on päässyt tutustumaan kissanruokiin muutaman päivän kissanruokakuurilla sekä kasvattanut pöllöreuhkansa ja harmaan partansa takaisin, vaikkei trimmaamisestakaan tunnu olevan kuin hetki. -Ai siis hetkinen, eikö teidän koiranne ole koskaan saanut kissanruokakuuria? Sanotaanko näin, että kaksi mummelia otti Murun hoitoonsa minun käväistessä kotona kaupungissa. Palatessani takaisin, oli minua autuaan iloisena vastassa pieni karvaista sikaa muistuttava eläin. Muru oli saanut kissanruokaa -ja vieläpä kaverin mieliksi ihan kiitettävästi. Kissanruoka sekä syntymäpäiväaaton suklaat ja sipsit varmistivat sen, ettei tälle villisialle tarjoiltu enempää herkkuja, vaikka tietyn virstaanpylvään se tavoittikin 5-vuotta täyttäessään.



Atleettisista kuvista huolimatta vyötäröhän tuolta kaverilta katosi viikon lomareissun aikana, mutta juoksujen loputtua paluu treenikentillekin ajoittuu nyt alkavaan arkeen. Tunnettuna hyvän ruuan arvostajana Muru saa nyt tyytyä pieneen dieettiin kevytruuan muodossa. Veikkaan tosin, että tuo hölmö kulinaristi osaa pitää sitäkin arvossa. Oikeastaan Murun monipuoliset kulinaristiset taipumukset ovat saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, että pieni villisikani olisi pärjännyt taatusti Etelä-Savon erämaassa ilman mummeleitakin. Sen makuhermoja kun tuntuvat kutkuttelevan kissanruuan ohella myös herneet, mustikat, puolukat ja sammakot.
Kissanruuasta ei tosin heti seuraavina päivinä tuntunut olevan enää tavalliseen paluuta. Jo toista päivää jatkunut koiranruokapaasto on osoittanut appeen olleen enemmänkin kuin pienen koiran mieleen. Voisikohan tämäkin seikka vahvistaa epäilykseni siitä, että Murun perimässä saattaisi hyvinkin olla muutakin kuin kääpiösnautseria ja mittelspitziä.. Ehkä naapurin kissaa. Sataprosenttinen koira?

Veikkaanpa myös, että viimeinen lomaviikko saattaa sutjahtaa samoissa merkeissä kuin edellisetkin: koulukirjat pölyttyneenä kaapin nurkissa. Lukeminenhan kun aina alkaa samana päivänä..Huomenna.
Mutta lähtölaskenta treenitauon loppumiseen alkoi juuri!