Tunnisteet:
Blogin päivittämisen aktiivisuus on laskusuhdanteessa, mutta täällä me vielä ollaan. Muru vietti uudenvuoden aaton mökillä kaikessa hiljaisuudessa ja Penni sai höristellä korviaan kaupungin paukkeessa. Vaikka eihän se sitä tehnyt, nukkui vain. Käänsi kylkeä kerran tai pari.
Vuoden vaihtumisen jälkeisiin viikkoihin ehti kuulua kahdet treenit ja niistä tuliaisiksi napattu kennelyskä. Penni-toipilas oli kovastikin kipeän oloinen, mutta jo parissa päivässä oireet hellittivät ja muutamassa päivässä ovat lähestulkoon loppuneet. Meillä on siis edessä parin viikon tauko, mutta en pane pahatteeksi sitäkään. Lähes tälläiseen löysään tahtiin sitä onkin ehtinyt parin viime kuukauden sisällä tottua! Ollaan nimittäin otettu aika rennosti treenaamisen kannalta, vaikkakin innostus nostaa taas motivaatiota. Lieneekö viime päivinä ahkerasti näkyneen auringon vai paukkupakkasten syytä.
Harmi, että laiskan päivitysrytmin vuoksi on jäänyt moni Pennin kehityksen kannalta olennainen seikka raportoimatta. Siitä on nimittäin kasvanut aika pätevä pieni koira. Ja melko sievä nuori neitokin. Penni täyttää ensi viikolla puolitoista vuotta ja saavuttaa näin ollen kisaiän agilityssä. Kennelyskä astui aavistuksen kisasuunnitelmien tielle, sillä olin kaavaillut ensimmäiset epäviralliset startit jo nyt tammikuulle ja silmäillyt myös virallista kisakalenteria. Toisaalta, sain juuri huomata löysän treenitahdin luoneen muutaman kiperän mietintämyssyä vaativan seikan, joten kisasuunnitelmat pitkittynevät myöhemmäksi. Iisisti otetaan siis suunnitelmienkin kannalta!
Suunnitelmista puheenollen voisin perinteikkäästi katsastaa meidän vuosi sitten asetettuihin tavoitteisiin.
- Murun kanssa ahkeraa kisaamista ja nollat kolmosiin!
- Käydään nyt edes kerran fyssarilla..
- Pullamössöpiskin kesällä kartuttamaa lihaskuntoa voisi yrittää pitää vähän tehokkaammin yllä tulevana talvena..
- .. ja huuhkajakauluksen voisi nyppiä useammin, kuin kolmesti vuodessa.
- Yritetään käydä koirauimalassa kerran parissa kuukaudessa vetreytymässä.
- Jos maailmankappaleet ovat toisiinsa nähden suopuisassa asemassa: sterilointi.
- Pennin kanssa jatkellaan agilityn- ja tokon alkeita viikottaisilla ohjatuilla treeneillä. Yritetään rakentaa hyvä pohja tuleville treenailuille!
Sellaisia mietintöjä siis vuosi sitten! Osa toteutui, osa ei: Muru nousi kuin nousikin kolmosiin jo heti alkuvuodesta ja ehdittiin muutamat startit siellä ottaakin. Mitä Murun kehonrakenteeseen (tai vatsakummun ympärysmittaan) tulee, niin eiköhän pikkukoira aikalailla samoissa lukemissa ole pysynyt. Muruhan on aikamoinen jojopainoilija, mutta barffaamisen myötä sitä on saatu kuriin. Koirauimalassa käytiin, mutta siitä ei koskaan tullut säännöllistä tapaa. Murua ei steriloitu. Tänä vuonna Muru täyttää kahdeksan vuotta, joten se tulee kyllä ajankohtaiseksi.
Pennin pieni tavoite puolestaan on täyttynyt ja jos koko vuoden treenejä miettii, ollaan me aika ahkeria tauoista ja syyskauden hitaasta temmosta huolimatta oltu. Olennaisin kynnyskysymys vuoden treenien suhteen on ollut vauhdin nostaminen - sekä ohjaajalla, että koiralla.
Tälle vuodelle en ole valmiiksi miettinyt tavoitteita. Kahden välivuoden jälkeen haen taas keväällä opiskelemaan ja mikäli opiskelupaikka nappaa, saatetaan syksyllä elellä varsin erilaisissa merkeissä. Katsotaan mitä vuosi tuo tullessan ja edetään sen mukaan!
