(Par)rakas pieni agiliitäjä

Tänään oli taas treenailun aika. Aloitettiin ottamalla puomia, rengasta ja putkea siinä itsekseen. Huomasin jo heti alkuun, että tänään tämä parrakas pieni tapaukseni oli sitä mieltä, että juoksisi mieluummin kerralla kaikki esteet läpi, ja lopuksi vaikkapa mieluusti pistäisi poskeensa muut ryhmän koirakot. Tämä mielentila oli kuitenkin selvästi vain ohimenevää, ja sutjakkaan terhakkaasti Muru työskenteli radalla pienen alkuvimmansa jälkeen. Mikälie senkin tunteita oli taas mennyt loukkaamaan kun maailmalle niin kiukutteli.

Mutta hyvin ne treenit meni, todella hyvin. Vaikkakin on meillä paljon työnsarkaa vielä lukemattomissa asioissa, mutta alkaa tämä minun silmissä jo pikkuhiljaa sujua! Treeneissä ollaan päästy jo siihen vaiheeseen, että ollaan pikkuhiljaa päästy yhdistämään muutamia esteitä muodostaen pienen radan. Tätä ollaan jo parilla edelliskerralla menty, mutta nyt meni oikein hyvin, vaikkakin ohjaamisen suhteen tuntuu itselläni olevan vielä mahdottoman paljon oppimista.

Tässä pienen pienet esteyhdistelmät joita mentiin.



Ongelmia meillä on lähinnä noiden käännösten suhteen, mutta kaikenkaikkiaan saatiin muutama oikein hieno ja vauhdikas suoritus aikaiseksi. Onneksi edelliskerralla Murun luomat putkiongelmat olivat unohtuneet, eikä putkissa enää käännytty ympäri tai yritetty hyppiä putken päälle.
Lopuksi otettuun vauhtirataan yhdistettiin hyppyä, putkea ja pussia. Meni ihan ongelmitta jokaisella suorituskerralla, vaikkei pussia oltu kovinkaan paljoa treenailtu aiemmin.

Nyt treenejä ei sitten olekkaan taas kolmeen viikkoon, sillä halli on varattuna muille koiraohjelmille kahtena tulevana sunnuntaina. Kaikenkaikkiaan marraskuussa tulee olemaan vain yhdet ainoat treenit. Pitkä ja kurja odotus taas seuraaviin treeneihin, mutta eipä tässä auta kuin keksiä jokin keino korvata nuo hävityt treenikerrat.

Ei kai minun loppuun auta muuta sanoa, kuin että olen taas ihan mahdottoman ylpeä tuosta (par)rakkaasta pienestä agiliitäjästäni.

Perjantaina pelastusliivit..

Tänään koitti aika käyttää Fiiliksen keväällä voittama koirakylpylälahjakortti. Tällä kertaa mukana altaassa polskivat Emma, Fiilis sekä Apri .

Altaaseen päästyään Muru pisti uiden ihan mahdotonta vauhtia, ainakin verraten edellisten kahden kerran räpiköinteihin. Nyt räpiköintiä ei ollut juuri yhtään, ja tyttö meni kuin vanha tekijä. Se meni jopa kerran veteen ihan itse, ilman apua!
Kaikenkaikkiaan oikein hienosti meni, tuostahan kuoriutui oikea vesipeto.

(Laittakaahan äänet pois, videon taustalta kuuluu kamalan kova taustahäly.)

Yhden ainoan käpösen videon sain kuvattua kännykällä, mutta on siinäkin tarpeeksi todistamaan tuota kerrassaan mullistavaa uintisuoritusta. :D

Uimisen päätteeksi käväistiin suolahuoneessa, kuuluihan se lahjakortin etuihin. Edelliskerralta ei suolahuoneesta ollut jäänyt kovin hyvä maku suuhun. Kirjaimellisesti. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut lainkaan niin kamalaa, ihan kivaa oikeastaan.

Kiitos päivästä Nea, Riitta & Noora koirineen!


Kuvasta kiitos Riitalle!

Hallitreenit

Huh. Onpas pitkä aika edellisestä merkinnästä. Mutta eipä täällä meillä ole mitään ihmeellistä tapahtunutkaan, Murun juoksut ja omistajan koeviikko puraisi jo itsessään ison lohkon kaikista koiramaisista ohjelmista. Näin neljä viikkoa juoksujen alkamisesta oltiin jo viimeviikolla sen verran voitonpuolella noista juoksuista, että saatettiin treffata pari vanhaa koirakaveria Rajasaaressa. Muuten ollaan sitten pääasiassa pidetty ne pidemmät lenkit täällä Sipoon puolella, mikä itseasiassa onkin osoittautunut ihan kivaksi jutuksi. -Muutama uusi lenkkipolku ollaan nyt löydetty parin viimeviikon aikana. (Tottahan tämä vaati muutaman eksymisen keskelle korpia.. Voi olla että tuolla pöllöpäälläkin se suuntavaisto on vahvempi kuin minulla.)

Mutta tähän päivään! Juoksujen loppuminen tarkoitti myös treeneissäkäymisen jatkumista. Alkeiden estekurssi jäi meiltä puolesta välin kesken, mutta jatkoon päästiin mukavantuntuiseen ryhmään hallitreeneihin nyt talvikaudelle. Oli ihan huippukivaa päästä takaisin treenaamaan! Murulta nyt oli osa opeista unohtunut, mutta aika hyvin saatiin heräteltyä niitä käskyjä taas esiin. Jotain uuttakin otettiin. Tehtiin pientä radanpätkää, joka koostui muutamasta hypystä ja putkesta. Ihan hyvinhän tuo suorittaa, ja into on kova. Ongelmat tuntuvat vain löytyvän täältä hihnan päästä.. En ole tainnut ihan sisäistää noita ohjaamisen saloja. Se ei paljoa vaadi, että tuo neitonen kimpaisee täysillä esteen ohi suorittaen sen aina jollain tavalla väärin vain koska itse en pysy perässä tai täysin hokaise kuinka homma sujuu. Mutta kyllä tämä tästä! Pääasia, että meillä on kivaa.
Otettiin jos jonkinlaista vauhdikasta yhdistelmää, joskin koostuen pääasiassa hypyistä ja putkesta. Murukin on hienosti oivaltanut, että putkessahan voi kääntyä ympäri.. Tämä tuotti päänvaivaa, mutta katsotaan josko omalla ajalla käytäisiin tuotakin ojangossa treenaamassa.

Ensiviikolla ei sitten treenejä olekkaan, sillä areenalla lienee jokin tapahtuma juuri silloin. Katsotaan josko me keksittäisiin jostain treeniseuraa ja suunnattaisiin kohti Ojankoa korvaamaan tuo hävitty treenikerta.

Nämä merkinnät näyttää niin kamalan tyhjiltä ilman kuvia. En ollut edes tajunnut kuinka kamalaa on olla ilman kameraa! Nyt muutaman viikon aikana tuo ruskakin on ollut ihan mielettömän hienon näköistä, ja kameratta ulos lähteminen tuntuukin aivan vastenmieliseltä. Helpotusta tähän tuo tieto uudesta kamerasta, johon joskin pääsen käsiksi vasta parin viikon sisällä. Odottavan aika on pitkä..