Äksöniä

Kiirettä, muttei mitään silti ole oikeastaan tapahtunut. Se odotettu kevät on viipottanut ihan hurjaa vauhtia ja kohta kesäkin kolkuttelee ovella. Uintikausi on Murun puolesta korkattu: hurjapää heitti talviturkkinsa jo pari viikkoa sitten Rajasaaressa. Meidän yhä harvinaislaatuisemmaksi käyneet visiitit Helsingin puolella ja Rajasaaressa todistivat taas sen, ettei comebackiä välttämättä taas hetkeen muuan saareen tehdä.. Kaverin koira sai köniinsä egoiltuaan isommalleen ja kyseisen episodin jälkeen mukavaksi suunniteltu reissu loppui lyhyeen Viikin pieneläinsairaalan päivystämölle. Koira selvisi hengissä, vaikka kaulasta riepottelu rotikan toimesta sekä molempien osapuolien tippuminen kalliolta näyttikin kammottavalta, eikä pahoilta unilta seuraaviin öihin vältytty. Muruhan tietysti juoksi minkä kerkesi keskelle areenaa, mikä varmisti minulle aitiopaikan keskelle äksöniä. Tempaisin omani välistä, kun rotikan omistaja sai selvitettyä piinallisen tilanteen tarttumalla omastaan leuoista. Mutta tosiaan, onni onnettomuudessa. Taisi olla pienemmän koiran pitkä turkki tämän pelastus.

Mutta mukavaakin on tähän väliin mahtunut! Pitkiä metsälenkkejä ja Murun uittamista järvellä, vappu ja pääsiäinen. Eilen oltiin tavanomaisella metsälenkillä, joka huipentui siihen, kun Muru löysi vallan upean tennispallon järveltä. Muru riehui ja jahtasi villisti pomppivaa palloa, saalisti ja väijyi. Hullunkiilto silmissä se hienon -ja luonnollisesti myös limaisen- pallonsa kanssa juoksi pitkin metsäpolkuja, kunnes yhtäkkiä enää hännänpää vilahti kaukana horisontissa. Muru oli yhtäkkiä huomannut jäniksen ja pinkonut täyttä vauhtia sen perään, pallokin jäi puolimatkaan. Itse pinkaisin pää kolmantena jalkana perään karjuen, uskoen sillä sekunnilla etten koirakkoa tule enää näkemään. Sieltä se kuitenkin hetken päästä palasi, hullunkiilto oli haihtunut silmistä vaikkakin suupielet olivat jääneet hullunkuriseen ilveeseen. Liekö sitten se pallo ollut, joka oli moisen petovaihteen kytkenyt päälle.. Ikinä aiemmin se ei ole minkään perään lähtenyt! Oli syy pallon tai ei, pallo jäi sinne, eikä Muru sitä varmaan toiste näe.

Iltoja entisestään pidentävä autokoulu on verottanut sitä suunniteltua omat-treenit-Ojangossa-aikaa, joten näyttää siltä että toistaiseksi meidän harrastuneisuus rajoittuu ohjattuihin treeneihin kerran viikossa. Mutta eihän se mitään, Muru kyllä osaa järjestää shown jos toisenkin tylsältä tuntuvaan päivään..