Nyt rill....reenataan!

Tänävuonna meidän juhannusta ei vietettykään perinteisessä mökkimiljöössä, vaan suunnattiin kohti Ojankoa yhdessä Riitan ja Fiiliksen sekä Rebeccan, Williamin ja Sagurin kanssa. Murun colliehaaremi se vaan karttuu!


Sagur, William, Fiilis & Muru.


Agikuvat otti Rebecca, kiitos!


Otettiin pientä rataa, mutta lähinnä hioin Murun kanssa puomin kontakteja ja keppejä. Seuraavaan videoon koottuna parit kepit ja pikkurata.



Tiistaina (22.6.) otettiin myös meidän ekat startit mölleissä.

Ensimmäisellä startilla Muru otti hienon alun koko rataan. A-esteellä kontakti oli hieno sekä hyppysuoran jälkeinen, hieman pahassa kulmassa ollut putkikin meni ilman ongelmaa. Mikä minua yllätti kaikista eniten, oli Murun ihan loistotempaus puomin kontaktilla. Se oli nimittäin hieno! En ihmettelisi, jos videota vähän zoomaillessaan voisi erottaa leukani ammottavan ammollaan ihmetyksestä. Tähän mennessä kaikki oli mennyt hyvin, kunnes viimeisillä esteillä Muru äkkäsi jotain radan laidalta. Tai radalta. Ihan rehellisesti sanottuna en tiedä mikä vainukoira-moodi sille iski päälle yhtäkkiä. Ja sen näköinen oli oikeastaan koirakin. Itse jäädyin, sillä tunsin päivän mittaan hautomieni kauhuskenaarioiden toteutuvan juuri siinä: nyt se Muru sitten pinkoisi sinne pikkuveljen luokse tai nappaisi jonkin kentänlaidalla istuskelleista russeleista suihinsa. Parin sekunnin viiveellä sain kuitenkin kutsuttua Murun luokseni ja rata jatkui virheettömästi loppuun. Tuomari oli kuitenkin nostanut kättä. HYL.
Lopputuloksena HYL, -23,81s. Nollahan se olisi ollut ilman tuota hetkellistä -molemminpuolista- aivottomuuden tilaa, mutta olo oli kuitenkin kaikkea muuta kuin pettynyt. Tunsin, että mehän oltiin ihan ylitetty itsemme! Murun ratahan oli tuota välikohtausta lukuunottamatta aivan äärimmäisen hieno!
Hieman heikkolaatuinen video radasta tämän linkin takana.

Toisella startilla esteiden suorittaminen ei ollut enää yhtä huolellista, A-kontaktit otettiin, puomilla hädintuskin. Virhe meille kuitenkin tuli putkella oman ohjaukseni vuoksi.. Ihan käsittämättömästi päädyin ohjaamaan koiraa samaan päähän putkea, jonka edessä juuri seistä möllötin. Ei ole siis kauhean vaikeasti arvattavissa, että eihän se Muru sinne mennyt. Askel taaksepäin ja uudelleenohjaus putkeen. 5 virhepistettä. Loppurata menikin sitten puhtaasti. Tästä radasta ei jäänyt ihan niin huippufiilis, pikkuvirheitä toisensa perään, mutta toisaalta, oman vuoron odottelua oli ollut tuohon mennessä kertynyt jo rapiat kolmisen tuntia.
Tästä siis K5, -25,38.

Päivästä kuitenkin jäi tosi hyvä fiilis, tästä on hyvä jatkaa!