Epiksissä: seuranmestaruus- ja Porvoo-Loviisa ystävyysottelu

Kuvan © Riitta
Pyörähdettiin tänään seuran järjestämissä epiksissä ottamassa kaksi starttia mölliradalla. Vielä aamulla olin vähän huolissani koko lähtöajatuksesta Murun viimeaikaisten treenisikailujen aiheuttaman pienen epätoivon ja uskonpuutteen vuoksi. Mutta olihan se mentävä, kun kerran ilmaiseksi pääsi kokeilemaan kisatunnelmaa. Ja hyvä että mentiin!



Ensimmäinen rata, Porvoo-Loviisa ystävyysottelun möllirata (yllä), koostui lahopäisen muistini mukaan noin 18:sta esteestä. Mölliradalta oltiin tyypillisesti jätetty pois rengas, kepit sekä keinu, mutta puominkin sain huomata sieltä puuttuvan. Alussa sai vähän kikkailla hyppyjen kanssa ja putkikammotuksistakin sain rataantutustumisessa muutaman kauhuskenaarion kehiteltyä.
Autoon yksinään lämppäämisen jälkeen odottamaan jätetty pikkupiski oli mitä ilmeisimmin löytänyt sen kadonneen motivaationsa, sillä lahnailu, haahuilu ja tsippaileminen oli kaukana siitä menosta jota Muru tänään radalla tarjosi! Yllätyksekseni sain nimittäin huomata, että putkiin pyrähtäminen näytti jo varsin vakuuttavasti irtoamiselta, ja että vauhtia piisasi viimeaikaisiin treeneihin verrattuna ainakin tuplasti enemmän. Ehkä autoon hetkeksi yksinään jättäminen teki terää: rataantutustumisen jälkeen autosta hakemani koirakko oli varsin miellyttämishaluinen ja nöyrä tyyppi. Mene ja tiedä, lieneekö se sitten potenut siellä autossa yksinään kurjaa kohtaloaan hyljättynä koiraparkana ja kokenut valaistuksen. Nollaratahan se sieltä nimittäin rapsahti. Murulla on taipumusta hieman liioitella kontaktiensa kanssa, ja Aalla menetettiinkin varmasti se muutama sekunti Murun esittäessä hiottuja kontaktialueella-matelemistaitojaan. Hieno se silti oli. Yhdentoista parivaljakon joukosta meidän meno palkittiin kolmannelle sijalle!



Toisella, seuranmestaruusstartilla, möllirata perustui samaan pohjaan kuin edellinen ratakin. Alussa ollut kolmen esteen hyppysuora muodostui yllättävän monelle vaikeaksi. Ratapiirroksesta sitä on ehkä vaikea hahmottaa, mutta muurin jälkeinen putkikulma oli aika hankala, sillä hyppyjen taakse jätetty koira ei päässyt näkemään koko putken suuta muurin takaa ja lähes jokainen koira, jonka ohjaaja oli lähtenyt ohjaamaan hyppyjen vasemmalta puolelta, aukaisi virhepistesaldonsa ohittaessaan putkensuun. Meillä se meni kuitenkin varsin hyvin ohjatessani oikelta ja valssahtaessani muurin jälkeen. Pituus-estettä ylittäessään Muru taisi kuitenkin kolauttaa takajalkansa viimeisimpään kalikkaan, josta 5 virhepistettä. En kyllä itse sitä huomannut, kuin vasta saadessani tuloslippulappusen kouraan, jossa siitä mainittiin. Muuten rata meni puhtaasti ja jopa estesarja 10-14 onnistui, vaikka ohjasin sen radalla eri tavalla, kuin se mitä ilmeisimmin oli tarkoitus. Kolmannelle sijalle päädyttiin kuitenkin jälleen!

Päivästä jäi superhyvä fiilis. Murulla oli hyvä vire koko pitkän ja kuuman päivän ja uskonpuute haihtui hetkessä, vaikken uskokaan sen kadonneen lopullisesti. Eiköhän tässä tuon motivaation kanssa saada vielä ihmetellä, mutta uskon löytäneeni toistaiseksi toimivan aseen: lihapullat. Muru sai myös palkinnoksi hienon riepotuslelun, jota voisi myös alkaa käyttää palkkaamiseen tulevissa treeneissä.