Koiralle nolla, omistajalle HYL

Käväistiin Riitan & Fiiliksen kanssa perjantaina (9.9.) pyörähtämässä Ojangossa HSKH:n järkkäämissä epiksissä ottamassa taasen parit startit, tällä kertaa hyppyradalla. Ja koska kyseessä oli hyppärit, oli odotettavissa paljon putkia. Ja niinhän niitä olikin: seitsemään kertaan sai koiran lähettää putkeen yhden radan aikana!




Oltiin tyypillisesti paikanpäällä jälleen hieman viimetippaan. Ehdittiin ilmoittautua, kun minimöllien rataantutustuminen jo alkoi. Sen jälkeen koirien lämppäys -aikaa oli ihan hyvin, sillä vuoronumero oli 22- ja äkkiä takaisin omaa vuoroa odottelemaan. Niinhän siinä kävi, etten ehtinyt yhdenkään meitä edeltävän parivaljakon suoritusta katsoa, kun meidän vuoro jo tuli. Rata meni ihan loistavasti, kirkas nolla vieläpä hienolla ajalla ja Murullakin oli upea draivi päällä. Vaan eipä se nolla ollutkaan: olisi vaan kannattanut ehkä katsoa muutama edeltävä suoritus ennen omaa vuoroa, sillä olin jostain syystä opetellut radan hienosti väärin! Ylläolevaan ratapiirrokseen yritin hienosti havainnollistaa kuuden putken putkihärdellin. Sanotaanko näin, että leikkasin edellämainitun kolmeen putkeen. Älkää kysykö miten tai miksi, laitetaan vaikkapa väsymyksen piikkiin! HYLkyhän se sieltä taas tuli.
Muru teki hienon nollan, minä hylyn.. Parempi silti näin päin. Ratatyöntekijäkin vielä ystävällisesti muistutti vielä ennen seuraavaa starttia, etten unohtaisi niitä putkia uudestaan.



Toiselta startilta vitonen yhdestä putkesta oman epäselvän ohjauksen vuoksi. Minulla on varmaan jonkin sortin omistan-suuremman-koiran-kuin-luulen-syndrooma. Huidon taivaisiin, eikä Muru luonnollisestikaan aina saa ohjeistani selvää. Vaan mitäpä meidän harrastaminen olisi ilman ankaraa sähläystä! Hieno rata se silti oli, putkilla ei mitään ongelmaa tuon ainoan vitosen lisäksi.. Ehkä ne olivatkin ne vieraat putket viimekerralla, jotka sai Murun niitä välttelemään.. Mene ja tiedä.
Ihan loistavaa putkitreeniähän nämä epikset oli meille.

Sunnuntain treeneissä jatkettiin samalla linjalla, vaikeampaa rataa kuin yleensä takaaleikkauksineen päivineen. Meidät siirretäänkin uuteen treeniryhmään, jossa saadaan sitten uutta näkövinkkeliä tähän meidän sähläykseen uuden treeniohjaajan muodossa.

Tiedän, että treenipäivittelyt voi olla puuduttavaa luettavaa -myönnän itsekin skippaavani ne välillä- , mutta näitä on ehkä sitten kiva lukea KUN ollaan jollain huipputasolla chämppiönseurassa maailmanmestareiden joukossa. Ei sen vaatimattomampia tavoitteita.
Lupaan ehkä tehdä jotain spesiaalia jahka saan ylppärit alta pois. Ehkä esitelmä Murun norppanukkuma-asennoista. Mikäs sen parempaa viihdettä, eikö!
Kiitos Riitta kuvista!