Tunnustettakoon

Edellisestä päivityksestä onkin kulunut pidempikin tovi. Tämä johtunee siitä, ettei meille kuulu mitään erityistä: treenailut jatkuvat vaihtelevalla menestyksellä Murun mielialojen mukaan ja möllikalenterikin loistaa tyhjyyttään, vaikka suunnitelmat vielä hetki sitten olivatkin varsin päinvastaiset. Sanotaanko näin, että pieni uskonpuute värjöttää takaraivossani vielä toistaiseksi treeneissä halliin paluun jäljiltä. Vaikkei meille mitään sen suurempaa kuulu, ollaan me kuitenkin jos jotain puuhailtu. Vieteltiin syyslomailut maalaismaisemissa, missä Muru pääsi remuamaan ympäri kyliä Lulu —Murun ihan ykkösystävä— perässään. Olen myös menestyksekkäästi keksinyt meille ihan uuden harrastuksen muistaessani pyöräilytangon olemassaolon. Tällä näppärällä kapistuksella olen saanut pikkukoiraparan teljettyä hieman epäatleettisen ulkomuodon omaavan pyöräni ohjaustankoon. No joo, saatan hieman kärjistää erehtyessäni kuvailemaan tapausta nimeltä Muru pikkukoiraparaksi. Tyypillä on nimittäin niin hirveä meno ja täysi valjakkokoira rooli päällä pyöräilytangon nähdessään, että oksat pois. Välttääkseni asettamasta koiraa vetorooliinsa, joudun toppuuttelemaan kaveria. Muutaman harjoituksen jälkeen homma on alkanut kuitenkin käymään jo ihan sujuvasti! Muru kulkee sievästi vierellä ja ilmoittaa hyvissä ajoin aikeistaan poiketa lenkkipolulta. Yhdistin nerokkaasti tämän uuden liikuntamuodon Murun osalta vieläpä dieettiruokailuun, ja odotankin Murun kiloja kerryttäneen ulkomuodon solakoituvan silmänkäänteessä. Ja agilitymestariolemuksen valtaavan solakan koiran pään. Pyöräily, olkoon se ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Näin päätin.

Pitäytyäkseni koko hölynpölyn teemassa, siirryn asiasta samantien kukkaruukkuun. Olen nimittäin saanut haasteen kanssabloggaaja Viiviltä! Kulovalkean tavoin koirablogeissa kulkenut haaste onkin varmasti tuttu, ja sehän menee näin:

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Näin ollen kiitän lämpimästi jo yllämainittua haasteen heittänyttä ja siirrän tehtävän seuraaville onnekkaille, joiden pienen blogikierroksen perusteella tiedän jättäneen haasteeseen tarttumatta vielä toistaiseksi. On asia erikseen, kuinka mones taho minä puolestani olen heitä haastamaan.
Josefiina, Jossu, Juuli, Julia, Tania, Jonna, Sirkku & Saara
Olkaas hyvät!



Ja niitä tunnustuksia.

1. Murun puolesta tunnustettakoon sen olevan aivan käsittämätön kuorsaaja niinkin pieneksi koiraksi. Itseasiassa muutama vuosi taaksepäin mainitsin huolestuneena asiasta eläinlääkärikäynnillä. Tämä kuitenkin totesi pienen huvittuneen olemuksen saattelemana huoleni olevan aiheettomia. Huomaan omalta osaltani nukahtamisen olevan kuitenkin hetkittäin hyvinkin vaikeaa ilman kainalossa tuhisevaa Murua.

2. Näin ollen myönnettäköön myös valtavan häpeän saattelemana, että ajoittain nostan Murun nukkumaan sänkyyn viereeni. Ja minullahan siis on ollut parvisänky tässä jo puolisen vuotta.. Tämän tunnustuksen julkistamista mietin pitkään ja hartaasti, mutta täydennettäköön myös, että yleensä jossain vaiheessa yötä kyllästyn hämmästyttävän paljon tilaa vievään pikkukoiraan, ja vien sen takaisin alas. Lähes poikkeuksetta se käykin juuri näin, Muruhan kuorsaisi mielellään pää untuvatyynyllä.

3. Tunnustan raivoavani Murulle välillä hieman liian kevein perustein. Murun tapana oleva iltalenkityksellä tapahtuva kymmenen minuutin kestoinen järjestelmällinen ja tarkka kakkapaikan etsiminen saa minut välillä raivonpartaalle. Aluksi kehotan koiraa nätisti toteamalla "Käy kakalla, käy", mutta muutaman kymmenen toiston jälkeen huomaan polkevani jalkojani maahan ja huutavani kuin hullu metsässä Murulle kirosanojen säestyksellä: "KÄY NYT JO JUMALAUTA!!@!"

4. Tässä vaiheessa lienee tarpeellista todeta minun olevan täysin henkisesti tasapainoinen yksilö.

5. Tilasin juuri seuran logolla varustetun treeniliivin, ja rehellisesti tunnustan miettineeni hetken, laittaisinko brodeerauksena rintaan "Roosa & Muru" vaiko "Roosa & Räyhä". Pidin jälkimmäistä nerokkaan vitsikkäänä, kunnes tulin tolkkuihini.

6. Murun pantakokoelma lienee keskivertoa suppeampi: se omistaa vain kaksi pantaa ja yhdet valjaat.

7. Muru on aivan täydellisen pilalle hemmoteltu piski. Lässytän sille kuitenkin jatkuvasti ja pidän sylissä kuin pikkuvauvaa. Kotiruualla höystetty ape on Murulle itsestäänselvyys, vaikka toitotankin, kuinka tällainen peli ei vaan kertakaikkiaan kaikissa koiratalouksissa vetele.

8. Murun intohimo on villasukat. Se repii ja riepottelee, kirputtaa ja huoltaa niitä meidän muiden iloksi. Iloisen kirjavat villasukat ovatkin usein jaloissani eri paria. Vinkuleluja se ei kestä: Murun sydän mitä ilmeisimmin pienen koiran olemuksesta päätellen harppaa yhden lyönnin välistä lelun vingahtaessa. Tällöin Muru rientää apuun ja alkaa hoitaa lelua. Vinkulelut aiheuttavat Murun osalta meidän taloudessamme valeraskauksia, ja ovatkin tarkoin kiellettyjä kymmenien metrien säteellä..

Viimeiseksi voisin nöyränä kiittää teitä kaikkia kuuttakymmentäyhtä (61!) lukijaa. Voihan hurjuus.