lauantai 13. heinäkuuta 2013
05:00
Tunnisteet:
Valokuvat
|
Aamuherätys. Kuskasin koirineni perheen lentokentälle aamun valjetessa, enkä takaisintulomatkalla malttanut ajaa suorinta tietä kotiin jatkaakseni unia. Aurinko oli matalalla ja pellot sumuisia, Sipoonkorpi oli upea näky. Samoin lenkkipellot. Nyt viimeistään olen sekoittanut sen hivenenkin järjellisestä unirytmistä, sillä kuikuilin koko yön valveilla ja annoin väsymykselle periksi vasta aamuseitsemältä. En ole aamuihminen, mutta tälläisinä hetkinä voisi toki haaveilla ryhtyvänsä sellaiseksi. Käveltiin hiljaisen kylän läpi ja koirat saattoivat remuta irti jo asvalttipeitteisellä tieosuudella: ei huolta, ettäkö joku tulisi vastaan.
7 kommenttia:
Todella kaunista.:) Mä oon aina ollut hirveän aamu-uninen, mutta nyt olen parin vuoden ajan tsempannut ja tuntuu että päivä menee "hukkaan" jos nukkuu kovin pitkään.:D Ihania ovat rauhalliset aamut ennen töihin lähtöä.
Kaikki on kaksinverroin kauniimpaa aamuauringon paisteessa! Olisipa ihanaa, jos pääsisi edes toisinaan sängystä ylös niin, että olisi rutkasti aikaa ennen töihin lähtemistä ja ehtisi tehdä tavaksi käydä oikein pitkällä aamulenkillä "heräämässä". Minun aamut kun tuppaavat olemaan tukka ojossa juoksemista kiireessä jo heti sängystä noustua.. :D Ja ihan totta: etenkin viikonloppuisin tuntuu, että jos nukkuu puolipäivää on koko arvokas vapaapäivä mennyt hukkaan!
Tuo Sipoo näyttää niin mahtavalta paikalta!
Kyllä täällä viihtyy :)
Tunnelmallisia kuvia! :)
Kiitos! :)
Nyt jos sanot, että olet kuvannut nuo kuvat kännykällä, niin multa pääsee poru! Miten upeita kuvia! :)
Lähetä kommentti
Muru laumoineen kiittää kommentistasi. :-)