Hallitreenit

Huh. Onpas pitkä aika edellisestä merkinnästä. Mutta eipä täällä meillä ole mitään ihmeellistä tapahtunutkaan, Murun juoksut ja omistajan koeviikko puraisi jo itsessään ison lohkon kaikista koiramaisista ohjelmista. Näin neljä viikkoa juoksujen alkamisesta oltiin jo viimeviikolla sen verran voitonpuolella noista juoksuista, että saatettiin treffata pari vanhaa koirakaveria Rajasaaressa. Muuten ollaan sitten pääasiassa pidetty ne pidemmät lenkit täällä Sipoon puolella, mikä itseasiassa onkin osoittautunut ihan kivaksi jutuksi. -Muutama uusi lenkkipolku ollaan nyt löydetty parin viimeviikon aikana. (Tottahan tämä vaati muutaman eksymisen keskelle korpia.. Voi olla että tuolla pöllöpäälläkin se suuntavaisto on vahvempi kuin minulla.)

Mutta tähän päivään! Juoksujen loppuminen tarkoitti myös treeneissäkäymisen jatkumista. Alkeiden estekurssi jäi meiltä puolesta välin kesken, mutta jatkoon päästiin mukavantuntuiseen ryhmään hallitreeneihin nyt talvikaudelle. Oli ihan huippukivaa päästä takaisin treenaamaan! Murulta nyt oli osa opeista unohtunut, mutta aika hyvin saatiin heräteltyä niitä käskyjä taas esiin. Jotain uuttakin otettiin. Tehtiin pientä radanpätkää, joka koostui muutamasta hypystä ja putkesta. Ihan hyvinhän tuo suorittaa, ja into on kova. Ongelmat tuntuvat vain löytyvän täältä hihnan päästä.. En ole tainnut ihan sisäistää noita ohjaamisen saloja. Se ei paljoa vaadi, että tuo neitonen kimpaisee täysillä esteen ohi suorittaen sen aina jollain tavalla väärin vain koska itse en pysy perässä tai täysin hokaise kuinka homma sujuu. Mutta kyllä tämä tästä! Pääasia, että meillä on kivaa.
Otettiin jos jonkinlaista vauhdikasta yhdistelmää, joskin koostuen pääasiassa hypyistä ja putkesta. Murukin on hienosti oivaltanut, että putkessahan voi kääntyä ympäri.. Tämä tuotti päänvaivaa, mutta katsotaan josko omalla ajalla käytäisiin tuotakin ojangossa treenaamassa.

Ensiviikolla ei sitten treenejä olekkaan, sillä areenalla lienee jokin tapahtuma juuri silloin. Katsotaan josko me keksittäisiin jostain treeniseuraa ja suunnattaisiin kohti Ojankoa korvaamaan tuo hävitty treenikerta.

Nämä merkinnät näyttää niin kamalan tyhjiltä ilman kuvia. En ollut edes tajunnut kuinka kamalaa on olla ilman kameraa! Nyt muutaman viikon aikana tuo ruskakin on ollut ihan mielettömän hienon näköistä, ja kameratta ulos lähteminen tuntuukin aivan vastenmieliseltä. Helpotusta tähän tuo tieto uudesta kamerasta, johon joskin pääsen käsiksi vasta parin viikon sisällä. Odottavan aika on pitkä..