HUH! Nyt on jäänyt päivittäminen niin vähäiseksi että ihan kauhistuttaa.
Laiskoja ollaan oltu, niin lenkkeilyjen kuin harrastuksienkin puolella. (Laiskuuden voi kyllä täysin laittaa koulun piikkiin, vai mitä?)
Nyt kuitenkin hiihtoloman kunniaksi ollaankin jo pariin otteeseen käyty oikein kunnolla reippailemassa.
Kahteen kertaan ollaan Rajasaaressa käyty koirakavereita miittaamassa nyt lyhyen loman aikana. Ensin sunnuntaina, jolloin mukana oli Aake, Jekku, Emma ja Nanni omistajineen. Oli tosi hauskaa, ja koirat taisi olla samaa mieltä. Muru ainakin paineli täysillä hangissa meren jäällä, ja aina perässään lauma koiria. Toinen ei ole niin pitkään aikaan päässytkään, ja kun ei täällä meillä ole edes koirapuistoa, niin meidän erakkohan paineli kaikki energiansa muiden koirien riehuttamiseen.
Aikamme saarta kierreltyämme lähdettiin sitten kohti bussipysäkkiä; nyt lähdettiin katsomaan Riitan uutta pentua, Fiilistä! Ja miten suloinen tapaus meitä siellä perillä odottikaan. Vallaton pikkuneiti tuli ystävällisesti ovelta moikkaamaan vieraita. Pakko myöntää, että itseäni jännitti aivan kamalasti tuoda Murua sisään, tämä kun on tällainen reviiriräyhääjä, ties vaikka olisi löytänyt sieltä jonkin kivan lelun ja ruvennut sitä puolustamaan muka omanaan.. Mutta ei! Muruhan oli oikein kiltisti, en voinut uskoa silmiäni kun näin kuinka kiltisti osasi neiti ollakkaan! Teet juotiin ja lämmiteltiin, ja nyt olikin aika lähteä taas rauttiksen kautta kotia kohti.
Riitta lähti Fiiliksen kanssa saattamaan meitä, sillä Fiilis kaipailee pentuna vielä paljon uusia kokemuksia, ja bussimatka koirakaverien seurassa tekeekin hyvää. Pieni matkapahoinvointi toiselle iski, mutta muuten matka menikin oikein hyvin.
Kamala pentukuume päällä, ollut jo jonkin aikaa. Ajatukset pennusta kerkesi jo hieman joulun alla hautautua, mutta tuollaisten Fiiliksen kaltaisten pentujen näkeminen herätti taas nuo kamalat oireet. Voi järkytys kuinka monetkaan pentueet ja kasvattajat onkaan tullut taas kahlailtua läpi! Ei tästä tule mitään, eikä todellakaan ole parantuakseen.
Eilenkin käväistiin toisen kerran rajiksessa, ja mukana olikin isompikin poppoo tällä kertaa. Nyt ei Muru niin kovin tarmokkaasti jaksanut riehua, yrittihän se, mutta tuntui jäävän jalkoihin vaikka sitkeä kaveri onkin. Mölyt piti varsin hienosti mahassaan, ja kaikkiaan jäi hyvä mieli tästäkin reissusta. Ehkä tällä erakoitumisella täällä metsän keskellä onkin jonkinlainen positiivinen vaikutus tuohon tytön käyttäytymiseen..hmm.
Ei muuta kuin kiitokset vain kaikille jälleen kerran aivan huippureissuista. :-)
Ja tästä sitten taas selailemaan niitä loputtomia ja loputtomia pentuhaaveita kasvattajien sivuille. Tästä ei hyvää seuraa.
