Tilastotiedettä, tavoitteita ja tulevaisuuden enteitä

Tammikuussa lukio-opintojen loppukiri, helmikuussa hiljaiseloa.

Maaliskuussa kisadebyytti - ja tapaus nimeltä pilli.

Huhtikuussa suuria suunnitelmia ja karvaita pettymyksiä, toukokuussa hengähdys.




Kesäkuu Ylioppilaslakki ja lontoonmatka.


Heinäkuussa helletreenejä, koirakavereita ja korventava pentukuume


Elokuu, vesipeto ja ikioma auto.




Syyskuu, pieni punainen asteli taloon.

Lokakuu, tuplanolla ja itsepäiset korvat.


Marraskuussa kasvukipua, irtohampaita ja ensilumi. Superagilityä - tuplanollilla kakkosiin.

Joulukuussa vuoden vikat kisat ja koirakavereita (kuva: Riitta K.)

Meillä on ollut hyvä vuosi. Ehkä paras toistaiseksi. Sellainen vuosi, jota voisi kuvitella miettivänsä vielä vanhainkodin kiikkustuolissa hymy ryppyisillä suunpielillä. Tilastotieteen silmin eriteltäköön meidän loppuvuoden kisarutistus: neljät kisat, seitsemän nollaa, joista kolme yliajalla. Viimeisimmistä (eilisistä, joista vielä kirjoitan lisää) vielä yksi yliaikavitonen. Kahta nollaa vaille kolmosissa.

Mitä vuosi sitten asettamiini tavoitteisiin tulee, on ne ylitetty siispä moninkertaisesti!
- Debytoidaan viralliset agilitykisat ykkösissä juoksujen jälkeen CHECK!
- Jatketaan siitä täyttämällä kisaluetteloa lukuisilla muillakin starteilla.. CHECK!
- Nyt tulee hurja: yritetään saada nolla! Yksi nolla! CHECK!

Ensivuonna sitten..
- Murun kanssa ahkeraa kisaamista ja nollat kolmosiin!
- Käydään nyt edes kerran fyssarilla..
- Pullamössöpiskin kesällä kartuttamaa lihaskuntoa voisi yrittää pitää vähän tehokkaammin yllä tulevana talvena..
- .. ja huuhkajakauluksen voisi nyppiä useammin, kuin kolmesti vuodessa.
- Yritetään käydä koirauimalassa kerran parissa kuukaudessa vetreytymässä.
- Jos maailmankappaleet ovat toisiinsa nähden suopuisassa asemassa: sterilointi.

- Pennin kanssa jatkellaan agilityn- ja tokon alkeita viikottaisilla ohjatuilla treeneillä. Yritetään rakentaa hyvä pohja tuleville treenailuille!

Mitä Penniin tulee, en uskalla tai edes osaa asettaa sen suurempia tavoitteita tulevalle vuodelle. Katsellaan, mitä vuosi tuo tullessaan ja kuinka meidän yhteistyö lähtee käyntiin - toistaiseksi ihan kivasti. Toko on iskenyt aikalailla kovempaa kuin olin osannut ennustaa. Agility on Pennin mielestä superhauskaa. Murun kanssa tavoitteet agilityn saralla on tulosten kannalta tavoitettu, jahka kolmosiin noustaan. Se ei tietenkään estä meitä treenaamasta ja kisaamasta vastaisuudessakin - vaikka onhan meillä sinne kolmosiin vielä kaksi tavoittamatonta (h-hmm ihanneaikaan mahtuvaa) nollaa vielä tiellä.

Palataan kisaraportin merkeissä vuodenvaihteen jälkeen - Muru hautautuu saunan lauteiden alle viettämään kauhistuttavia vuodenvaihteen hetkiä, mutta jahka siitä päästään taas yli, me toivotetaan kaikille oikein menestyksekästä ja onnellista uutta vuotta 2013!

Jouluja!

Minulla on kaksi täysin erilaista koiraa. Toinen pieni, ja toinen elopainoa jo kolmeentoista kiloon kerryttänyt iso. Toinen herkkis, toinen vilkas. Toinen mukavuudenhaluinen, toinen seikkailunjanoinen. Toinen ei pidä partansa jäätymisestä, toinen rakastaa alati kasvavia lumikinoksia. Murun valjaat ovat vihdoin käyneet Pennille aivan liian pieniksi. Joulupukki toikin oman paketin punakuonolle. Uudet vihreät ison tytön valjaat siihen paketoituina. Pienelle parrakkaalle pukki toi puolestaan punaisen talvitakin. Reilu tyyppi.



Palaillaan kuulumisten ja muiden juttujen parissa myöhemmin, nyt lämmitellään varpaita ja valikoidaan sydänmarmeladit suklaakonvehtirasiasta. Me toivotetaan oikein lämmintä ja rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille!

Välillä on hankalaa olla trio

Tehtiin viikonloppuna pitkästä aikaa kierros Haltialassa Riitan ja koirien kanssa. Tuntuu, kuin edellisestä kierroksesta olisi kulunut pidempikin tovi, sillä oikeastaan vasta nähdessäni Pennin Fiiliksen rinnalla huomasin todella, miten se onkaan tässä välissä ehtinyt venähtää. En pysty itsekään olla hämmästelemättä, kuinka ällistyttävän nopeasti aika taas tuntuu valuvan. Kohta on joulukuu. Joulukuu! Tänäaamuna koirilla oli kevyt askel vasta maahan pudonneella lumikerroksella. Viikonlopun kuvissa puolestaan on vielä kuin kesä.

Muru pääsi kuin varkain aloittamaan juoksunsa. En ollut onneksi ehtinyt maksaa ilmoittautumisia vuoden viimeisiin agilitykisoihin. Tällä kertaa ne juoksut pääsivät yllättämään. Suuremmin vieläpä kuin ensilumi autoilijan. Kuten luntakin, olisin normaalisti varmaankin osannut jo odotella niitä näille kieppeille, mutta nyt olin välttynyt niiltä tyypillisimmiltäkin vihjeiltä. Se on ollut jostain käsittämättömästä syystä mahdottoman turvoksissa ja olin miettinyt pääni puhki mistä se olisi voinut johtua. Ruokaa se ei ole saanut mitenkään tyypillistä enempää tai liikuntaa vähempää. Treeneissä se on ollut aavistuksen ponneton. Pennille äkäinen. No juoksut. Muru on kieltämättä saanut vähemmän huomiotani - puolet aiemmin saadusta huomiosta on nyt perinyt Penni. Ellei enemmänkin. Pentua täytyy olla viemässä tunnin välein pihalle ja syöttääkin neljästi päivässä. Ja saa se kahdenkeskistä laatuaikaakin kahdesti viikossa pentutreenien muodossa. Murun jättäminen kotiin Pennin treenien ajaksi ei tuntunut helpolta ensimmäisellä kerralla, eikä ole helpottunut viikkojenkaan kuluessa. En ollut koskaan ajatellut kahden koiran omistamisessa tätä puolta. En pidä siitä. Onko pentu vienyt huomioni oikeasti niin, etten ole huomannut Murun juoksuja ennakoivia ilmiselviä merkkejä? Voi Muru. Minun Muruni. En voi uskoa sitä.

Pennin jättäminen kotiin on miljoonasti helpompaa, mutta käytännöllisempää on usein ottaa se mukaan. Oli se sitten häkissä kuuntelemassa meidän treenejä tai lenkillä riekuttamassa Murua. Murua sen sijaan on turhaa ottaa mukaan pentutreeneihin häkkiin istumaan. Me ollaan Murun kanssa oltu niin ehdoton kaksikko, että trioksi muotoutuminen on ollut psyykkisesti aika omituista. Nyt minun pitäisi jakaa aikani ja huomioni kahdelle, vaikka se aiemmin oli keskittynyt niin Muruun. Harjoitellessamme Pennin kanssa pentutokon kotiläksyjä, Murun mielenkiinto herää tuttuun naksuttimen ääneen ja se kömpii sohvalta seuraamaan Pennin touhuja. Penni saa harjoitella juttunsa ja lopuksi pyydän Murua istumaan, tekemään bravuuritemppunsa ja annan sille säälinamin. Naureskeltiin Riitan kanssa, kuinka Murusta on tullut niin nössykkä. Inhimillistäisin sitä aivan liikaa, jos kuvittelisinkaan sen murehtivan näitä asioita samalla tavalla kuin minä. En kuitenkaan voi olla ajattelematta, kuinka pennun tulo on vaikuttanut minun ja Murun väliseen suhteeseen. Muru on elämäni koira, mutten ole tainnut viimeaikoina antaa sille arvoa. Haltialan pelloilla se kuljeskeli nenä maata viistäen tyypilliseen tapaansa pienessä punaisessa sadetakissaan nuorempien kirjaimellisesti juostessa sen yli. Seitsemästäkymmenestä otoksesta kahdeksaan oli ikuistettu pieni sadetakkinen koira. Kolmesta niistä punainen sadetakki näkyi vaimeasti taustalla.



Tämäkin varmaan pitäisi luokitella kategoriaan Hömppää. Taidan olla ihan hölmö miettiessäni näitä juttuja. Olenkin. Eihän Murukaan niillä rasita päätään tai tunnu muutenkaan olevan mitenkään erityisen tyytymätön. Päinvastoin, se on tuntunut olevan niin tyytyväinen oloonsa saadessaan koiraseuraa.
Tänään lähdetään kuitenkin pitkälle iltalenkille. Minä ja Muru.

Haasteita

Me ollaan saatu nyt hiljattain ihan hirmuinen määrä erilaisia haasteita ja tunnustuksia. Ne ovat omalta osaltani jääneet tyystin taka-alalle, vaikka olenkin hymähdellyt muiden hauskoille kysymyshaasteiden vastauksille ja löytänyt meidän blogin parilta Liebster-palkintolistalta. Meidät haastoi Milena, Jenny sekä Jemina. Ihanat Liebster-tunnustukset saatiin Josefiinalta ja Iralta.

Annetaanpas ensin arvostusta muutamalle lemppariblogille:

"Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa."
1. Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

Minun Liebster-tunnustukseni tulin arponeeksi niiden lukuisien blogien joukosta, joita olen seurannut aikojen alusta saakka ja jotka kuuluvat jokapäiväiselle tarkastuskierrokselle: Amor, Niittipanta naulakossa, Oman elämänsä multivaliot, Kleinspitz Taavi sekä Nana ja Rilla.

Kysymysten pariin!

1. Mikä on parasta koiraharrastuksissa?
Ne pienet onnistumiset! Yhdessä koiran kanssa koettu oivallus ja kantapään kautta oppimiset. Yhdessä tekemisen ilo.

2. Mikä on sellainen koirarotu, joka on aina viehättänyt sinua, mutta jota koskaan tulet hankkimaan?
Cavalierit ja cockerspanielit ovat veikeitä pieniä menijöitä. Pienenä olin varma, että jonain päivänä minullakin olisi oma Kaunotar. Sainkin Kulkurin.

3. Edustaako nykyinen koirasi sellaista rotua jollaisia aiot vielä tulevaisuudessakin hankkia? Kyllä/ei, miksi?
Jos joskus eläkepäivinäni sattuisi tilaisuus hankkia Murun kaltainen mittelspitz/kääpiösnautseri-sekoitus, en varmaankaan voisi olla ottamatta pentua, joka muistuttaisi minua elämäni koirasta. Sekarotulinja näin muutoin saattaa jäädä minulta, sillä koen tärkeänä tietää mistä koira on peräisin - en ainoastaan tietääkseni koirani suvusta terveydellisten seikkojen vuoksi, vaan myös yksinkertaisesti siksi, että haluan kyetä seuraamaan millaisia yksilöitä suvusta löytyy ja kuinka paljon ne muistuttavat omaani. Liian usein olen Murun kanssa tullut ajatelleeksi, minne pentueen muut pennut päätyivät, missä ne ovat nyt ja minkälaisia ne ovat. Mistä Muru oikeastaan on peräisin ja mikä tekee Murusta Murun.
Penni puolestaan aussiena on ensimmäinen laatuaan minulle ja ainakin toistaiseksi tuntuu, että olen rotuvalinnassani osunut oikeaan.

4. Mitkä ovat koirasi parhaimmat piirteet?
Murussa persoona kaikkine raivostuttavine piirteineen. Ailahtelevainen, itsenäinen ja mukavuudenhaluinen. Aivan kuin minä. Pennin parhaita piirteitä ovat avoimuus ja reippaus, työnilo ja (koputan nyt puuta minkä kykenen) hiljaisuus. Se ei ole ottanut Murusta oppia ärsyttävässä räkinässä.
Katsotaan, nauranko tälle vuoden päästä.

5. Suuren linjan tavoitteesi koirasi kanssa?
Meidän tavoitteet on aika harrastuspainotteisia: Murun kanssa agilityssä kolmosiin, Pennin kanssa monipuolisesti erilaisille harrastustantereille.

6. Parhaat kuvat koirastasi?

Jos pitäisi valita Murusta sellainen The kuva, se olisi varmaankin tuo ensimmäinen. Kesältä 2009. Jälkimmäisessä kuvassa Muru on niin hienona, kuin voi vain olla. Hirveän vaikeaa kuitenkin valita, kun kuvia on valehtelematta satoja ja taas satoja.

Pennistä valikoima puolestaan on suppeampi. Tykkään kuitenkin näistä:


7. Millainen tapahtuma oli ensimmäisen koirasi hankkiminen?
Olin ala-asteikäinen, kun Muru tuli meille. Olin suunnattoman rakastunut shetlanninlammaskoiriin ja olin suunnitellut Murun olevankin trikki sheltti. Jo seuraava koira olisi ollut blue merle ja nimi olisi ollut Milli. En koskaan unohda pientä vihkoa, jonka piirsin täyteen Muru-sheltin kuvia ja johon tein hankintalistaa pennunhankinnan varalle.
Vaikka mieltymykseni kuultiin ja niihin pystyttiin myös samaistumaan, harkittiin shetlanninlammaskoiran ohella borderterrieriä. Minähän en pitänyt siitä rodusta - minilassie viehätti niin suunnattomasti ulkonäöllään, mikä olikin numero 1 kriteeri 12-vuotiaan Roosan rodunvalintaperusteissa. Enpä olisi uskonut, jos joku olisi näyttänyt minulle kuvaa uhmaikäisestä huuhkajaa muistuttavasta koirasta ja kertonut sen vielä muuttavan maailmani.

Muru ja varhaisvuosien reuhka. Näistä reuhka- ja pentukuvista pitäisi koota jokin kollaasi, sillä kukaan ei varmasti ikinä muuten uskoisi, miltä tuo koira on näyttänyt.
Ei tullut borderterrieriä ja vielä kauemmas jäi shetlanninlammaskoira. Long story short: Muru oli vahinkopentueesta, josta tuttu saksanpaimenkoirakasvattaja oli kuullut ja kertoi siitä meille. Valitsin tomerimman ja pulskimman pennun, koska muistin lukeneeni sen neuvon jostain pennunhankinnan abc- kirjasta.

8. Haluaisitko eläimiin liittyvän työn/onko sinulla eläimiin liittyvä työ?
Olin lukioon asti aina ollut varma lukevani itseni eläinlääkikseen. Pitkä fysiikka, kemia ja matematiikassa lopulta derivaatta koitui haaveiden tielle, kun lukiossa opiskelun sijaan kiinnosti torkkuminen. Saa sitä yhä haaveilla, mutta tuskin tulen enää avanneeksi fysiikan kirjoja.

9. Onko päiviä jolloin sinua harmittaa ainainen touhuaminen koirien kanssa?
On. Niinä päivinä ei tosin touhuta. Ne ovat niitä päiviä, kun takana on pitkä päivä, eivätkä nallekarkit ole menneet tasan. Kylmä vesi piiskaa naamaan pimeässä syysillassa ja koirat on lenkkeilytettävä.
Myös silloin, kun on käy ilmi niille, jotka eivät koiraharrastuksesta ymmärrä, kuinka paljon koirien kanssa touhuankaan. Pitävät hulluna.

10. Kun katsot viiden vuoden taakse, näetkö itseäsi tässä koira- ja elämäntilanteessa?
Jos mitään kauheaa ei tapahdu ja pysytään terveinä, niin kyllä.

11. Jos koirasi olisi ihminen, millainen persoona se olisi?

Muru olisi poikatyttömäinen keräilijätyyppi, jolla olisi aikamoinen pehmolelukokoelma. Pieni, lyhyttukkainen ja aavistuksen roteva, mutta kasvoiltaan ihan soma. Herkuttelija. Vähän jääräpäinen.
Penni olisi hintelä, punatukkainen ja pisamanaamainen. Suloinen ulkokuoreltaan, mutta kauhean ilkikurinen.

12. Millaisen eläimen aiot seuraavaksi hankkia ja milloin?
En ole vielä Penniä pidemmälle miettinyt. Aika vakuuttuneeksi se on minut saanut siitä, ettei nyt ihan vähään aikaan näitä pentuaikoja uudelleen elellä.

13. Mitä koirasi syö?
Molemmat syö nappulaa, Muru saa omansa joukkoon onnenpäivinä kotiruokaa. Penni syö nappulansa silloin tällöin veteen turvotettuina, silloin tällöin (superherkku)pentumössön seassa. Molemmilla tällä hetkellä belcandon pussukat.

14. Millainen on teidän normaali päivä?
Herään arkiaamuina aikaisin töihin ja käytän koirat heti sängystä noustuani ulkona korttelin ympäri. Minun ilokseni Penni hoitaa bisneksensä paljon säntillisemmän paikan etsiskelyn jälkeen, joten joudun varaamaan aika paljon aikaa koirien aamutoimille. Töistä tullessani astun eteisessä pissalätäkköön, jonka jälkeen otan koirat hetihetiäkkiä ulos. Jos valoa on tarpeeksi, vien ne metikköön riekkumaan, jos ei, käydään hihnalenkillä. Kun olo on laiska, nakkaan koirat autoon ja ajan kartanolle, jossa ne saavat juosta paatuneet energiansa pellolla eikä minun tarvitse tehdä mitään. (Yksi kahden koiran omistamisen helpotuksista.)
Pennihän pääsee vähintäänkin parin tunnin välein pissalle, kun nyt sisäsiisteyttä harjoitellaan. Oikeastaan vien sen aina, kun se sattuu eteisen oven edessä istumaan. Osaa jo aika hienosti pyytää ulos.
Illalla vien koirat vielä yhdessä ulos. Olen iltavirkku, joten illalla tykkään tehdä pidemmän kierroksen. Olen neljänä-viitenä iltana viikossa treeneissä, joten melkein voisi sanoa, että meidän "normaaliin" iltaan kuuluu myös treenit jommankumman koiran kanssa. En ole mikään himolenkkeilijä ja valehtelisin jos väittäisin meidän tekevän joka päivä pitkän lenkin. Kun ei tehdä, etenkään näinä marraskuun kylminä ja pimeinä iltoina, kun ulkoiluteillä ei ole edes valaistusta. Riippuu siis paljolti siitä, missä kuussa elellään, kun mietitään normaalia päivää.

15. Miten aktivoit koiraasi?
Treenit, lenkkeily, Murun kanssa aina välillä pyöräillään ja kotona sitten kumpikin saa osansa aivopähkäilyistä, kun yhdessä keksitään naksuttimen avulla uusia temppuja. Murun bravuuri on mahalleen heittäytyvä sammakko.

16. Mikä laji sinua kiinnostaa, mutta et ole päässyt syystä tai toisesta kokeilemaan?
Toko on aina kiinnostanut ja nyt olen juuri päässyt sen alkeita harjoittelemaan Pennin kanssa. Murun kanssa on kokeiltu, mutta ei ole Murun juttu. Sen mielestä ihan maailman enstex booring juttu.
Paimennus (jota joskus vielä Pennin kanssa, jee!). Onhan näitä!

17. Mikä on teidän mieluisin harrastus?
Agility.



18. Millainen on "unelmiesi koira"?
Listasin juuri hirveästi piirteitä ja ominaisuuksia, joita "unelmien koirassa" olisi. Totesin, että olisi aika tylsä tyyppi. Koira kaikkine virheineen, jonka kanssa sitten tullaan ongelmista yli eikä ympäri yhdessä. Löydän unelmieni koiran piirteitä kummastakin koirastani.

19. Mikä on koirassasi parasta? Entä mikä huonointa?
Muru osaa olla uskomattoman rasittava räkyttäessään vieraille. Sen hermoheikkous on tuottanut lukemattomia turhautumisia ja itkunpuuskia. Silti se on maailman paras. Penni puolestaan on käsittämättömän reipas ja avoin tyyppi, jollaisena toivon sen pysyvän aikuistumiseensa asti! Pirulainen kuitenkin puree.

20. Sorrutko ostamaan koirallesi tavaroita koska ”tää on niin söpö, pakko ostaa”?
En itseasiassa juuri koskaan! Pitäisi melkein hävetä, kuinka vähän pantojakaan näillä piskeillä on. Pennillä yksi ja Murunkin pannat ja valjaat voi laskea yhden käden sormilla.

21. Osallistutko harrastusseurassasi ja/tai rotujärjestösi talkootöihin?
Osallistun aika aktiivisesti meidän seuran talkootöihin, lähinnä kisoihin, joissa annan panokseni ratatyöntekijänä, hihnojenviejänä tai muuna vastaavana.

22. Jos koirasi olisi ihminen yhden päivän, mitä työtä se tekisi?
Penni toimisi paperisilppurina jossain kotoisassa pienessä toimistorakennuksessa. Muru menisi mielellään Fazerille koemaistajaksi ja söisi suklaata ilman huolta veivinsä heittämisestä.

23. Suurin tuhotyö jonka koirasi on tehnyt?
Murulla on ihan kauhea tapa yksin jäädessään raadella perheenjäsenten naulakoissa roikkuvien takkien hihansuita. Juuri parhaissa takeissa on muutaman sentin mittainen vino, kuin saksilla leikattu, viilto jommassa kummassa hihassa.
Pennillä oli ensimmäisinä viikkoinaan reikä seinään-projekti.


24. Oletko perustanut Facebookiin koirallesi sivut? Miksi tai miksi et?
En ole. Olen vähän kaino käyttämään facebookkia. Harvemmin mitään koirajuttuja sinne kirjoitan. Pennin kotiutumisesta kirjoitin facebookissa kasvattajan mieliksi, mutta muut merkkipäivät, kuten ylioppilaaksi valmistumiset, ajokortin saamiset ja synttärit jää minulta kirjoittamatta. Olen kyllä yrittänyt kunnostautua ja Pennistä taitaa olla omassa albumissaan seitsemän ja Murulla omassaan kahdeksan kuvaa.

25. Mikä tekee hyvän koirablogin?
Monipuoliset postaukset, kuvat, joihin on nähty hieman vaivaa, katseenkiinnittävä ulkoasu ja ennen kaikkea erikoiset persoonat juttujen takana.

26. Miksi pidät itse koirablogia?
Aloitin 2008 kotisivuilla olevalla pienellä blogilla, johon kirjoitin Murun mätsärijuttuja. Siirryin bloggeriin pari vuotta sitten ja jäin heti koukkuun. Tykkään pitää kirjalla tärkeitä juttuja ja blogi on myös suosikkikanavani kuvien jakamiseen. Luulen, etten edes valokuvaisi, jollen pitäisi koirablogia. Vanhoihin juttuihin kuvineen on hauskaa palata ja nähdä, millainen matka alkutaipaleista on tultu.

27. Näkyykö koirablogin pito treenaamisessasi (otatteko vierailijoiden kommenteista vinkkejä tmv)?
Olen saanut kullanarvoisia vinkkejä ja vertaistukea vuodattaessani meidän ongelmia blogiin! Joten kyllä, jossain määrin.