Takaisin arkeen

Ylppärit on takana, joten Muruparan harrastuneisuuden osalta laiminlyöty elämä palaa jälleen raiteilleen. Eilen oli täydellinen ilma ulkoilulle, sunnuntaina toivottavasti treenailulle.




Yhden jutun Muru kyllä on tylsyyksissään päässyt taas keksimään, sillä nyt sillä on jälleen valeraskaus päällä. Murun valeraskaudet eivät ole tähänkään mennessä olleet sitä kevyempää sorttia, vaan pentujen hoivaaminen on sille tässä nimenomaisessa mielentilassa ensisijaista: se ei edes syö, tai malttaisi jättää pentujaan vahtimatta. "Pennuthan" on jo heti valeraskauden ensioireiden seurauksena jemmattu varmimpiin piilopaikkoihin. On oikeastaan aika sydäntäraastavaa, kun toinen hakee ja etsii pentujaan. Ja ulisee ja rääkyy. Maitoakin se tiputtelee pesän rakentamisen ohella.. Koko valeraskausjupakka vaikuttaa ulkonakin, sillä Muru käyttäytyy kuin sillä olisi juoksut: merkkailee ja analysoi muiden koirien pissoja maistelemalla niitä. Aivan käsittämätöntä.
Parin viimepäivän aikana sen ruokahalu on kuitenkin taas alkanut parantumaan, joten ehkä se palaa vielä järkiinsä.



Tänään sain aikaiseksi trimmata Murun. Murun reuhkakaulus ja harmaa parta saavat tyypin näyttämään kymmenen vuotta vanhemmalta! Otin nyt siis itseäni niskasta kiinni ja vihdoinkin nypin nuo hapsut. Ja kerrankin sain myös aikaiseksi ottaa ennen ja jälkeen-kuvat.


ennen - jälkeen
Aikamoinen ero, rakkikoiralook on -onneksi- nyt poissa! Turkki ei saanut Murua ainoastaan vanhemman näköiseksi, vaan myös ainakin viisi kiloa lihavamman näköiseksi..

Jotain uutta

Saatoin luvata jotain uutta rikkomaan tätä treenipostausputkea. Saatoin myös luvata jotain spesiaalia vasta ylppäreiden jälkeen. Niin. Minkäs luonteelleni mahdan, saatanpa istua kuuden tunnin piknikin sitten siellä ylppärisalissa. Tai kirjoittaa treenikertomuksen sinne, kun lukusaldo lähenee ennätyslukemia sinne negatiiviseen kanttiin.



Muru osoittaa olevansa hirveä peto
No mutta! Ulkoasuhan se. Uusi siis. Toivottavasti ette ihan kamalasti pelästy, kun tällä kertaa kokeilin tällaista. Kertokaahan mielipiteenne! Saatan tässä vielä jotain muutella, mutta raportoikaahan jos jokin juttu ei toimi.

Koiralle nolla, omistajalle HYL

Käväistiin Riitan & Fiiliksen kanssa perjantaina (9.9.) pyörähtämässä Ojangossa HSKH:n järkkäämissä epiksissä ottamassa taasen parit startit, tällä kertaa hyppyradalla. Ja koska kyseessä oli hyppärit, oli odotettavissa paljon putkia. Ja niinhän niitä olikin: seitsemään kertaan sai koiran lähettää putkeen yhden radan aikana!




Oltiin tyypillisesti paikanpäällä jälleen hieman viimetippaan. Ehdittiin ilmoittautua, kun minimöllien rataantutustuminen jo alkoi. Sen jälkeen koirien lämppäys -aikaa oli ihan hyvin, sillä vuoronumero oli 22- ja äkkiä takaisin omaa vuoroa odottelemaan. Niinhän siinä kävi, etten ehtinyt yhdenkään meitä edeltävän parivaljakon suoritusta katsoa, kun meidän vuoro jo tuli. Rata meni ihan loistavasti, kirkas nolla vieläpä hienolla ajalla ja Murullakin oli upea draivi päällä. Vaan eipä se nolla ollutkaan: olisi vaan kannattanut ehkä katsoa muutama edeltävä suoritus ennen omaa vuoroa, sillä olin jostain syystä opetellut radan hienosti väärin! Ylläolevaan ratapiirrokseen yritin hienosti havainnollistaa kuuden putken putkihärdellin. Sanotaanko näin, että leikkasin edellämainitun kolmeen putkeen. Älkää kysykö miten tai miksi, laitetaan vaikkapa väsymyksen piikkiin! HYLkyhän se sieltä taas tuli.
Muru teki hienon nollan, minä hylyn.. Parempi silti näin päin. Ratatyöntekijäkin vielä ystävällisesti muistutti vielä ennen seuraavaa starttia, etten unohtaisi niitä putkia uudestaan.



Toiselta startilta vitonen yhdestä putkesta oman epäselvän ohjauksen vuoksi. Minulla on varmaan jonkin sortin omistan-suuremman-koiran-kuin-luulen-syndrooma. Huidon taivaisiin, eikä Muru luonnollisestikaan aina saa ohjeistani selvää. Vaan mitäpä meidän harrastaminen olisi ilman ankaraa sähläystä! Hieno rata se silti oli, putkilla ei mitään ongelmaa tuon ainoan vitosen lisäksi.. Ehkä ne olivatkin ne vieraat putket viimekerralla, jotka sai Murun niitä välttelemään.. Mene ja tiedä.
Ihan loistavaa putkitreeniähän nämä epikset oli meille.

Sunnuntain treeneissä jatkettiin samalla linjalla, vaikeampaa rataa kuin yleensä takaaleikkauksineen päivineen. Meidät siirretäänkin uuteen treeniryhmään, jossa saadaan sitten uutta näkövinkkeliä tähän meidän sähläykseen uuden treeniohjaajan muodossa.

Tiedän, että treenipäivittelyt voi olla puuduttavaa luettavaa -myönnän itsekin skippaavani ne välillä- , mutta näitä on ehkä sitten kiva lukea KUN ollaan jollain huipputasolla chämppiönseurassa maailmanmestareiden joukossa. Ei sen vaatimattomampia tavoitteita.
Lupaan ehkä tehdä jotain spesiaalia jahka saan ylppärit alta pois. Ehkä esitelmä Murun norppanukkuma-asennoista. Mikäs sen parempaa viihdettä, eikö!
Kiitos Riitta kuvista!

Se on sitten syys