Puolivuotias Penni!

Penni 6kk, 48cm ja 15kg

Tänään me vietetään puolikkaita synttäreitä. Kuluneella viikolla tulin heikolla hetkellä ostaneeksi kaksi hienoa pantaa eläinkaupan alennushyllyltä: ruskeaa nahkaa olevat niitti- sekä timanttipannat. Olen haaveillut jo pitkään ostavani Murulle niittipannan, mutta ne ovat aina olleet niin tyyriitä, etten ole raaskinut ostaa sovittamatta. Ja harvoinpa on koira mukana. Murulle kun sopisi niittipanta niin hienosti. Nyt kun pannoissa komeili vanhan hintalapun päällä kirkkaankeltainen -70%-tarra, minun oli pakko ottaa panta mukaani. Timanttipanta puolestaan eksyi koriin ihan salamatkustajana..

Somistaa se niittipanta Penninkin kaulaa. Sovitin sitä Murulle ja totesin ilokseni, että voisin pitää niittipantaa katu-uskottavalla pikkupiskilläkin. En nyt ihan uskonut, että voisin pitää yhteistä pantaa molemmilla koirilla, kun kokoeroa on sen verran huomattavasti, mutta kappas vain, kaksi kärpästä yhdellä iskulla!





On kerrassaan käsittämätöntä, että Penni on jo puolivuotias. Ja etten viimevuonna tähän aikaan tiennyt, että eteisen naulakossa roikkuisi nyt kaksi nahkahihnaa. Niin se vain tekee: aika yllättää.

Voihan aurinko!

Me ei olla varmastikaan ainoita, jotka ovat nauttineet suunnattomasti viimepäivien kirpeistä pakkaslukemista ja auringonpaisteesta. Näin ajatukset kevättä kohti: ollaan ehdottomasti sillä talven paremmalla puolella. En malta odottaa niitä ensimmäisiä vihertäviä koivunoksia tai lumen alta paljastuvan asvaltin tuoksua. Vaan toisaalta, eipä tämä odotuskaan tälläisinä aurinkoisina päivinä ole kummosempaa.




Viikolla teki tiukkaa katsella ulos auringonpaisteeseen töistä käsin, mutta viikonlopun koittaessa me ollaan vietetty monta monta talvista tuntia järven jäällä. Näillä kolmenkymmenen asteen aamupakkasilla uskaltautuu arempikin jäälle. Ja on ollutkin ihan huippua. Tämänpäiväiselle kierrokselle saatiin vieläpä seuraa, kun Fiilis tuli Riitan kanssa hauskuuttamaan Penniä, joka niin ihailee colliekaveriaan. On koomista, kuinka riiviö ottaa mallia isommastaan - yrittää päästää muutaman satunnaisen mahtipontisen haukun, mutta lopulta pelästyy omaa ääntään, kun se sinkoutuu kaikuna takaisin. Käsittämättömän hölmö eläin. Murusta taas on tullut niin oman arvon tunteva rouvashenkilö. Kaitsee nuorempiaan ja menee omia menojaan. Ei se enää pennun kanssa jaksa leikkiä, kun kakara on ryhtynyt niin villiksi. Vaan eipä Penni leikittäjää vaadi, se kun juoksee tyytyväisenä ympyrää vaikka yksin. Sille riittää, että joku katsoo. Tai jos ei jaksa katsoa, niin on vaan. Tai jos ei jaksa olla, niin juostaan siltikin.

Aurinko meni ohuiden pilvien taakse piiloon heti kun päästiin paikalle, mutta ei se meidän lenkkiä haitannut. Olihan meillä eväät. Juotiin kaakaot termarista ja syötiin pullat uimarannan mökkirakennuksen rappusilla. Parasta talviulkoilua! Kuvia tuli viikonlopulta varmaankin toistasataa, mutta tiedättekö tunteen, kun kymmenien kuvien joukosta ei löydy kuin yksi tai kaksi kuvaa, joissa koira näyttää edes lähestulkoon järkevältä? Penni on kaikissa kuvissa niin hölmön näköinen, että edustavien kuvien saaminen on lähes mahdottomuus! Murun kanssa ei ole koskaan tätä ongelmaa ollut - Muru tuntee kuvauksellisimmat kulmansa. Pienoisen haasteen pennun kuvaamiseen luo myös kuvattavan vaikeus pysyä aloillaan kolmea sekuntia pidempään..



Niin, ja loppuun vielä toteamus siitä, kuinka pienimmätkin materialismionnellisuuden hivenet lämmittää kylmimpinäkin pakkaspäivinä. Tämän uutukaisen kuoren tilasin pari viikkoa sitten, ja on sittemmin koristanut puhelintani. Aika hieno!

Maitohampaat rivissä

Minulla on näin komea kokoelma. Penniltä tippui hampaita kuin sieniä sateella muutama viikko taaksepäin. Kaksi hammasta lensi kaaressa vetoleikeissä, yksi aiheutti yhden väliinjääneen sydämenlyönnin, kun pentu näytti tukehtuvan irtoavaan hampaaseen ja pienimmät hampaat löytyivät onnenkantamoisella lattialta. Yhden sujautin taskuun vaivihkaa treeneissä. Etsin sitä salaa vihreältä tekonurmelta, kun huomasin verestävän ikenen pennun poskihampaan paikalla. Olisivat luulleet hulluksi, kun olisi nähneet minun etsivän hammasta ja riemastuvan niin sen löytämisestä. Sanokaa pöhköksi, sillä mitään en kiellä - mutta aika komea on kokoelma.

Niin se pentu vain kasvaa. Naurettavan ison näköiset kirkkaanvalkoiset hampaat vilahtelee nyt maitohampaiden sijaan pönttöpään hymyillessä. Ei se onneksi ihan niin vielä ole osoittanut osaavansa hymyillä, kuin toisinaan rotunsa edustajilla on taipumuksena tehdä - nostaa iloisena huulensa paljastaen hymynsä kaikessa loistossaan. Syyskuisella pennunhakureissulla mukanani oli isäni, jonka ilme oli aika korvaamaton sen nähdessä ensimmäistä kertaa kasvattajan koirat innoissaan meitä vastassa. Isoin uros iski ystävällismielisesti tassunsa isäni rintaan ja väläytti niin komean hymyn, että isän kasvot kalpenivat pariksi sekunniksi. Kuiskasi ja kysyi, etteihän pentu sitten vain näin suureksi kasva?

Ehhehe-eei, iskä.

Yöllä ajatus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tarkistin puhelimesta kalenterin ja laskin viikkoja: Penni on kahta viikkoa vaille puolivuotias.

Koirauimalassa

Pistin jälleen yhden vuoden tavoitteista täytäntöön ja käytiin perjantaina koirauimalassa taas pitkästä aikaa. Joka kerta, kun siellä käydään tulen ihmetelleeksi, miksei tekisi uimalakäynneistä tapaa ja kävisi säännöllisesti ainakin silloin, kun luonnonvedet ovat vielä jäässä. Muru tykkäsi taas hirveästi ja vaikka uimisesta onkin taas tovi, oli uimahypyt ja lelun noutamiset vielä terävästi muistissa - mitä nyt vähän piti aluksi sukeltaa. Ja joka kerta kun käydään, ihmettelen, kuinka ihmeessä Murusta on tullut moinen vesipeto. Viskasin pikkuisen pelastusliivinkin naulakkoon ja johan lähti pikkukoira vauhdikkaasti nokkelan näköisen muovikeppilelun perään.

Nyt todella voisin yrittää tehdä uimalakäynneistä tavan. Tai edes viedä Murua sinne vähän useammin tänävuonna. Se on niin älyttömän hyvää liikuntaa kaikille lihaksille, etenkin, jos tuntuu että koira voisi olla aavistuksen jumissa. Meillä tykätään!

Hienojen uimavideoiden kanssa nyt toistaiseksi hieman teknisiä vaikeuksia, enkä jaksa paneutua asiaan sen koommin. Harmi sinänsä, kun jopa kahdelle videolle onnistuin taltioimaan aika mainiot uimahypyt! Loppuun nyt pari kuvaa, jotka otettiin treeneissä ennen uimalakäyntiä ja joista muutama oli jo edellisessä merkinnässä. Oli niin kivoja! Kauhea tappomeininki tuon uuden tupsulelun kanssa..

Oma loki treeneille

Olen vähän ajatellut pistää pystyyn treenipäivyriä tämän blogin kylkeen. Aivot alkaa kaivata jotain paikkaa, jonne raportoida ja pistää muistiin treenejä. Olisi myös hauskaa myöhemmin seurata, kuinka sitä on edistytty. Kynnys on kuitenkin aika korkea lisätä tänne blogin puolelle videoita sunnuntaitreenailuista tai sepustusta oman pään selvittämiseksi. Tai lisätä puhelinräpsyjä niiden kuvien joukkoon, joiden eteen on saatettu nähdäkin vähän vaivaa. Toisaalta juuri niitä kuvia on eniten ja juuri niissä näkyy Pennin kasvu ja kehitys aika hyvin.

Ken tahtoo, saa siis vilkaista meidän treeniblogiin osoitteessa www.treenit.murunlauma.net. Pohdin tässä pistänkö blogin vain niille, jotka sitä tahtovat lukea, vai annanko hölmöjen videoiden ja puolijärkevien treeniajatusten olla julkisia. Toistaiseksi saakoon olla. Tokoasioissa kaipaan ja taidan tarvitakin vähän palautetta kokeneemmilta (nyt kun ei toistaiseksi treenata viikottain ohjatuissa treeneissä), joten olkoon treeniloki väylä sähläysvideoille ja ongelmanratkaisuille!


Muistatteko vielä sen pikkupennun? No mä en. Mä oon jo viiskuukautta. Ja näin iso.
Me käytiin tänään vähän omatoimitreenaamassa hallilla molempien koirien voimin. Sain siskon mukaan ottamaan Pennistä edustavia kuvia. Saatan olla aavistuksen puolueellinen, mutta aika näpsäkältä näyttää pikkuaussie omaan silmään.



Murun viikon takaisista kisoista pitikin kirjoittaa pientä raporttia. Murulla on nyt ollut pieni epämotivaatiokausi - se jarruttelee ja laahustaa treeneissä, ja joudun jatkuvasti innostamaan koiraa radalla niin, että juostessa loppuu happi kaikessa kannustamisessa.. Kisoissa oli sama meininki, vaikka mielestäni alkulämppäyksessä Muru oli vielä aivan erinomaisella tuulella. Reippaana ja pirteänä, kerrassaan lupaavalla mielentilalla! Agilityradalta otettiin kuitenkin yliaikanolla laahustelusta, kun niin komeasti nostettu vire laski pohjalukemiin heti ensimmäisellä esteellä. Hyppyradalta vitonen kepeiltä - hakeutui toisen välin ohi nenä maata viistäen. Ei kiinnostanut.
Toteutinkin ensimmäisen tälle vuodelle asettamistani tavoitteista, ja varasin samana iltana Murulle ajan fyssarille. Katsellaan vahvistuisivatko epäilykseni ja olisiko pikkukoira jumissa.



Treenilokiin menossa video Pennin tämänpäiväisestä tokohösläyksestä ja vähän aksaakin kimakalla äänellä varustettuna. Tervemenoa!