1-vuotias Penni

Penni täyttää tänään vuoden. Olen nyt muutaman päivän ajan katsellut viime syksyn kuvia ja ihmetellyt, kuinka näin lyhyessä ajassa Penni on kasvanut jo niin isoksi. En taida lakata ihmettelemästä vielä ihan toviin, tuntuu niin omituiselta. Löysin liudan käsittelemistä odottelevia kuvia ja sopivasti sain niitä purettua nettiin asti sijoittaakseni niitä tähän postaukseen - kaikki kerralla, luonnollisesti. Tokihan voisi edes yrittää hillitä kuvien määrää, mutta antaa mennä nyt kun on mennäkseen! Onnea 1-vuotias napakymppipentu! ♥

Syys-lokakuu 2012: Penni 8-14 viikkoa


Marras-joulukuu 2012: Penni 3-5kk

Tammi-maaliskuu 2013: Penni 5-8kk

Huhti-kesäkuu 2013: 8-11kk

Penni paimenessa

Eilen oli jännä päivä: käytiin Pennin kanssa ekaa kertaa lampailla!




Yllätyksekseni sain itsekin mennä aitaukseen lampaiden sekaan, joten kuvia ei ensimmäisestä paimennuskerrasta tullut nimeksikään.. En kuitenkaan ehtinyt murehtimaan asiaa paikan päällä, sillä homma oli niin huikean jännittävää ja hauskaa! Treenikaveri sai ensin mennä oman vähän jo kokeneen bortsunsa kanssa ja Penni sai katsella aitauksen laitamilta mistä hommassa oli kyse. Oli kiehtovaa nähdä koira omassa elementissään ja omien vaistojensa varassa! Penni ensikertalaisena kiinnitettiin liinaan ja pikkupaimen oli selkeästi kiinnostunut lampaista päästessään aitaukseen. Se juoksi lampaiden perässä, otti kuonokontaktia karitsoihin ja päästi riemukkaita haukauksia etenkin juostessaan pienemmän aitauksen ulkopuolella. Eihän se vielä tietenkään ymmärtänyt alkuunkaan mitä oli tekemässä ja miksi homma kiehtoi sitä niin. Kuten kouluttajakin sanoi, Penni pääsi vilkaisemaan paimennusopuksen kantta ja syventyisi sen sivuihin vielä myöhemmin. Olin niin tavattoman ylpeä hienosta pikkuoppilaasta! Jää nähtäväksi, löytyykö Penninkin vaistoista ainesta paimennukseen. Pennin reaktio oli kuitenkin positiivinen (ja iso!) yllätys, sillä en olisi uskonut siitä löytyvän moista vaihdetta!

Kotiläksyt kutsuvatkin omalta osalta, sillä paimennus on niin eri maailmasta, kuin tähän asti kokeilemamme lajit. Niin paljon opittavaa!

05:00

Aamuherätys. Kuskasin koirineni perheen lentokentälle aamun valjetessa, enkä takaisintulomatkalla malttanut ajaa suorinta tietä kotiin jatkaakseni unia. Aurinko oli matalalla ja pellot sumuisia, Sipoonkorpi oli upea näky. Samoin lenkkipellot. Nyt viimeistään olen sekoittanut sen hivenenkin järjellisestä unirytmistä, sillä kuikuilin koko yön valveilla ja annoin väsymykselle periksi vasta aamuseitsemältä. En ole aamuihminen, mutta tälläisinä hetkinä voisi toki haaveilla ryhtyvänsä sellaiseksi. Käveltiin hiljaisen kylän läpi ja koirat saattoivat remuta irti jo asvalttipeitteisellä tieosuudella: ei huolta, ettäkö joku tulisi vastaan.

Pennin uimahyppynäyte

Tänään vakuutuin siitä, että mikäli agility ei jostain syystä osoittautuisi Pennin jutuksi, voisi uusi taitolaji löytyä veden ääreltä! Onkohan koirille olemassa uimahyppykilpailuja? Eräs kuuttihan menee nimittäin kohta puolitoista volttia kerien.. Uimamaisteri (N.o.r.p.p.a) Murulle uimahypyt ovat toki lastenleikkiä, mutta kaikessa ylhäisyydessään hän viihtyy ennemmin auringon alla alati ruskettuvan vatsakumpunsa kanssa. Tänään lähdetään viettämään mökkielämää pieneksi hetkeksi. Loma!

Pikkuruinen viikonloppuvierailija

Viime viikonloppuna meillä oli kyläilijä. Pennin mielestä naskalihampaiset kyläilijät on hirveän kivoja. Murun mielipidettä ei sen kummemmin jääty selvittämään, vaan rouvashenkilö sai viettää tietämättään viikonlopun mittaisen hermoloman kahdesta seiniä pitkin juoksevasta tenavasta. Pennin piti vähän komentaakin, kun laivakoira-rääpäle yritti päästä osingoille paimenen iltaruuasta. Penni hämmentyi silminnähden joutuessaan ojentamaan nuorempaansa. Viikonlopun aikana oma pentuni kasvoi silmissäni enemmän, kuin kuluneen kuukauden päivinä yhteensä.







Varsin Penni-painotteisia postauksia viimeaikoina. Niille, jotka kaipaavat Murun charmikkaiden viiksien vilahtavan hopeisen parran lomasta useammin kuvissa, yritän ainakin saada kippurahännästäkin kesäisiä otoksia. Muutoin hänen kuulumisiinsa lukeutuu kesäilloista, uimarannoista, pöydän alle "vahingossa" pudonneista grilliherkuista ja treenitauosta nauttiminen. Aivan kuin omistajankin, sillä erotuksella, joka minua ja erästä (kuritonta) paimenta yhdistää, että syön grilliherkkuni suoraan pöydästä.