Jouluja!

Meidänkin puolesta haluan toivottaa kaikille tasapuolisesti oikein iloisen lystikästä joulua ja riemuisaa uuttavuotta!
Vaikkakin harrastuspuolella meidän aktiivisuus on kuluneen vuoden aikana ollut lähes yhtä paljon miinuksen puolella kuin lämpötila ulkosalla, haluaisin kuitenkin kiittää kaikista koiramaisista hetkistä kaikkia harrastajia, joiden kanssa on laatuaikaa tullut vietettyä.

Meillä joulua vietellään rauhallisissa merkeissä, syöden jouluruokaa koko loppuvuoden edestä. Nautitaan lomapäivistä ja tehdään pitkiä lenkkejä metsäpoluille, jos hiihtäjät meidän sallivat niin tehdä. Nauttikaahan tekin siis yhtälailla, ja viettäkäähän oikein iloista joulua!

Huomenta

Ei meillä muuta. :D

Onnenpäivä

Nyt, vihdoin! Kaiken tämän hermojaraastavan odottamisen jälkeen pääsin noutamaan pakettia, jonka sisällä oli toteutunut unelma. - EOS 7D.

Uusi runko kotiutui siis vihdoin! Viikonlopun mittaisen hypistelyn ja lukemattomien riemunkiljahdusten jälkeen voin vain todeta millaisen aarteen nyt omistan. Yhteiselo alkaa hiljalleen ja Murunkin blogin tekstit värittynevät pitkästä aikaa kuvin ja videoin.

Murullakin oli onnenpäivä, kun Lulu saapui kyläilemään. Tyttöset ei olleetkaan pitkästä aikaa nähneet, ja meno oli sen mukaista kun hölmöys pääsi metsässä irti.

Kokosin pienen videonpätkän tytöistä hajanaisista videoklipeistä jotka syntyivät kameran käyttöä harjoitellessa.



Saa nähdä mitä elo uudessa kameraleirissä tuo tullessaan, ainakin ensivaikutelma uuden rungon kyvyistä on saanut minut vähintäänkin vaikuttuneeksi.

(Par)rakas pieni agiliitäjä

Tänään oli taas treenailun aika. Aloitettiin ottamalla puomia, rengasta ja putkea siinä itsekseen. Huomasin jo heti alkuun, että tänään tämä parrakas pieni tapaukseni oli sitä mieltä, että juoksisi mieluummin kerralla kaikki esteet läpi, ja lopuksi vaikkapa mieluusti pistäisi poskeensa muut ryhmän koirakot. Tämä mielentila oli kuitenkin selvästi vain ohimenevää, ja sutjakkaan terhakkaasti Muru työskenteli radalla pienen alkuvimmansa jälkeen. Mikälie senkin tunteita oli taas mennyt loukkaamaan kun maailmalle niin kiukutteli.

Mutta hyvin ne treenit meni, todella hyvin. Vaikkakin on meillä paljon työnsarkaa vielä lukemattomissa asioissa, mutta alkaa tämä minun silmissä jo pikkuhiljaa sujua! Treeneissä ollaan päästy jo siihen vaiheeseen, että ollaan pikkuhiljaa päästy yhdistämään muutamia esteitä muodostaen pienen radan. Tätä ollaan jo parilla edelliskerralla menty, mutta nyt meni oikein hyvin, vaikkakin ohjaamisen suhteen tuntuu itselläni olevan vielä mahdottoman paljon oppimista.

Tässä pienen pienet esteyhdistelmät joita mentiin.



Ongelmia meillä on lähinnä noiden käännösten suhteen, mutta kaikenkaikkiaan saatiin muutama oikein hieno ja vauhdikas suoritus aikaiseksi. Onneksi edelliskerralla Murun luomat putkiongelmat olivat unohtuneet, eikä putkissa enää käännytty ympäri tai yritetty hyppiä putken päälle.
Lopuksi otettuun vauhtirataan yhdistettiin hyppyä, putkea ja pussia. Meni ihan ongelmitta jokaisella suorituskerralla, vaikkei pussia oltu kovinkaan paljoa treenailtu aiemmin.

Nyt treenejä ei sitten olekkaan taas kolmeen viikkoon, sillä halli on varattuna muille koiraohjelmille kahtena tulevana sunnuntaina. Kaikenkaikkiaan marraskuussa tulee olemaan vain yhdet ainoat treenit. Pitkä ja kurja odotus taas seuraaviin treeneihin, mutta eipä tässä auta kuin keksiä jokin keino korvata nuo hävityt treenikerrat.

Ei kai minun loppuun auta muuta sanoa, kuin että olen taas ihan mahdottoman ylpeä tuosta (par)rakkaasta pienestä agiliitäjästäni.

Perjantaina pelastusliivit..

Tänään koitti aika käyttää Fiiliksen keväällä voittama koirakylpylälahjakortti. Tällä kertaa mukana altaassa polskivat Emma, Fiilis sekä Apri .

Altaaseen päästyään Muru pisti uiden ihan mahdotonta vauhtia, ainakin verraten edellisten kahden kerran räpiköinteihin. Nyt räpiköintiä ei ollut juuri yhtään, ja tyttö meni kuin vanha tekijä. Se meni jopa kerran veteen ihan itse, ilman apua!
Kaikenkaikkiaan oikein hienosti meni, tuostahan kuoriutui oikea vesipeto.

(Laittakaahan äänet pois, videon taustalta kuuluu kamalan kova taustahäly.)

Yhden ainoan käpösen videon sain kuvattua kännykällä, mutta on siinäkin tarpeeksi todistamaan tuota kerrassaan mullistavaa uintisuoritusta. :D

Uimisen päätteeksi käväistiin suolahuoneessa, kuuluihan se lahjakortin etuihin. Edelliskerralta ei suolahuoneesta ollut jäänyt kovin hyvä maku suuhun. Kirjaimellisesti. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut lainkaan niin kamalaa, ihan kivaa oikeastaan.

Kiitos päivästä Nea, Riitta & Noora koirineen!


Kuvasta kiitos Riitalle!

Hallitreenit

Huh. Onpas pitkä aika edellisestä merkinnästä. Mutta eipä täällä meillä ole mitään ihmeellistä tapahtunutkaan, Murun juoksut ja omistajan koeviikko puraisi jo itsessään ison lohkon kaikista koiramaisista ohjelmista. Näin neljä viikkoa juoksujen alkamisesta oltiin jo viimeviikolla sen verran voitonpuolella noista juoksuista, että saatettiin treffata pari vanhaa koirakaveria Rajasaaressa. Muuten ollaan sitten pääasiassa pidetty ne pidemmät lenkit täällä Sipoon puolella, mikä itseasiassa onkin osoittautunut ihan kivaksi jutuksi. -Muutama uusi lenkkipolku ollaan nyt löydetty parin viimeviikon aikana. (Tottahan tämä vaati muutaman eksymisen keskelle korpia.. Voi olla että tuolla pöllöpäälläkin se suuntavaisto on vahvempi kuin minulla.)

Mutta tähän päivään! Juoksujen loppuminen tarkoitti myös treeneissäkäymisen jatkumista. Alkeiden estekurssi jäi meiltä puolesta välin kesken, mutta jatkoon päästiin mukavantuntuiseen ryhmään hallitreeneihin nyt talvikaudelle. Oli ihan huippukivaa päästä takaisin treenaamaan! Murulta nyt oli osa opeista unohtunut, mutta aika hyvin saatiin heräteltyä niitä käskyjä taas esiin. Jotain uuttakin otettiin. Tehtiin pientä radanpätkää, joka koostui muutamasta hypystä ja putkesta. Ihan hyvinhän tuo suorittaa, ja into on kova. Ongelmat tuntuvat vain löytyvän täältä hihnan päästä.. En ole tainnut ihan sisäistää noita ohjaamisen saloja. Se ei paljoa vaadi, että tuo neitonen kimpaisee täysillä esteen ohi suorittaen sen aina jollain tavalla väärin vain koska itse en pysy perässä tai täysin hokaise kuinka homma sujuu. Mutta kyllä tämä tästä! Pääasia, että meillä on kivaa.
Otettiin jos jonkinlaista vauhdikasta yhdistelmää, joskin koostuen pääasiassa hypyistä ja putkesta. Murukin on hienosti oivaltanut, että putkessahan voi kääntyä ympäri.. Tämä tuotti päänvaivaa, mutta katsotaan josko omalla ajalla käytäisiin tuotakin ojangossa treenaamassa.

Ensiviikolla ei sitten treenejä olekkaan, sillä areenalla lienee jokin tapahtuma juuri silloin. Katsotaan josko me keksittäisiin jostain treeniseuraa ja suunnattaisiin kohti Ojankoa korvaamaan tuo hävitty treenikerta.

Nämä merkinnät näyttää niin kamalan tyhjiltä ilman kuvia. En ollut edes tajunnut kuinka kamalaa on olla ilman kameraa! Nyt muutaman viikon aikana tuo ruskakin on ollut ihan mielettömän hienon näköistä, ja kameratta ulos lähteminen tuntuukin aivan vastenmieliseltä. Helpotusta tähän tuo tieto uudesta kamerasta, johon joskin pääsen käsiksi vasta parin viikon sisällä. Odottavan aika on pitkä..

Uusi ulkoasu

Sainpahan nyt kesäulkoasun vaihdettua syksyisempään! Voi kun pääsisi jo laittamaan uudempiakin kuvia näiden tekstien joukkoon.. Kameraa odotellessa.

Me vietellään uskomattoman tylsistyttävää arkea. Kohta tosin uskomattoman tylsistyttävä arki muuttuu järkyttävän stressaavan kamalaksi koeviikoksi, ja luvassa on Murun päänmenoksi vielä vähemmän suunnitelmia. Koiraparka.

Mutta, mitäs pidätte?

Agility + juoksut = uskomaton turhautuminen

Jep. Tänäaamuna heräsin ennen herätyskellon soimista valmiina ampaisemaan keittiöön pakkaamaan herkkuja laukun täyteen treenejä varten. Ja niitä treenejähän oltiin taas odotettu! Mutta mitä kävikään, kun nousin ylös ja huomasin Murun sotkeneen sängyn jalkopään lakanat. Juoksut. Mikä ajoitus.

Tässä tulee nyt sitten todennäköisesti jäämään yhtä sun toistakin koiramaista menoa väliin. Jos on omaan laskupäähäni ja Murun juoksuihin luottaminen, voi olla että meiltä tulee jäämään kaksi tai kolmekin kertaa välistä. Eihän se sinänsä, mutta kurssiakaan ei ole tässä enää jäljellä kuin kolme kertaa.
Se meni sitten taas siinä. Kuten aiemmin sanoin, tässä meidän agiharrastamisessa on joku luonnonlaki meitä vastassa.

Onneksi käytiin Nean ja Dustyn kanssa torstaina Ojangossa ottamassa pienet treenit. Jotenkin kyllä tiesin, että ne olisivat viimeiset treenit ennen juoksujen alkamista, mutta kaipa salaa toivoin, että sunnuntain ryhmätreeneihin ehdittäisiin vielä.
Nyt Muru viettää vain iloista hormonihyrräelämää, ja omistajalla tulee varmasti olemaan hermot tiukilla. Vaikka onhan se ihan suloinen, kun erityisen raukkana nyt käpertyy kainaloon. Eihän se Murun vika ole.

Mutta jotain kivaa! Sain kamerani ja objektiivit myytyä , ja vihdoin voin laittaa uuden tilaukseen. En malta odottaa.

Potentiaalia

Höh, mä olen niin taitava, että tallensin edellisen merkinnän luonnoksiin sen sijaan että olisin sen julkaissut. No, ensimmäisen agitreenin merkintä on täällä.

Mutta siis, tähän päivään! En voi oikeastaan sanoa mitään muuta, kuin että Muru on ihan superhuippu ja olen siitä niin ylpeä etten melkein tunnista tuota koirakkoa omakseni.
Tänään mentiin edelliskerrallaltakin jo tuttuja esteitä, mutta lisäksi otettiin nyt myös pussi, muuri ja rengas. Ei mitään ongelmaa, kertaakaan. Jokaisen esteen kohdalla heti ensiyrittämällä tyttö tajuaa jo mitä haetaan takaa. Palkkauskin onnistuu jo namialustan kanssa. Ja vaikka juttu onkin ihan superkivaa Murun mielestä, niin silti se ei ala käydä ylikierroksilla, vaan jaksaa kuitenkin keskittyä ja totella. En ymmärrä miten se yhtäkkiä pysyy noin hyvin hallinnassa irtiollessaan, ei kertaakaan osoittanut mitään huomioita muihin koiriin. (Paitsi sen kerran, kun eräs setänen toi koiransa liian likelle tämän nameja kun kentän ulkopuolella oltiin. Mutta eihän näiltä voi välttyäkkään, Muru on kuitenkin Muru. -Tempperamenttinsa kanssa.)

Tunnin lopuksi oli tosi kiva kuulla ohjaajalta, että Murussa on potentiaalia. Olen toki muiltakin sitä kuullut, mutta nyt oikeasti uskoinkin. Kyllä siinä on.
Kaikki meni niin hienosti, ja tavallaan odotankin jo milloin pudotaan täältä pilvistä alas. Mutta, ongelmat ratkaistaan kun niitä tulee. -Onneksi meillä on niin hyvä ryhmä ohjaajineen, sekä motivoitunut koirakko hihnan päässä.

Saatetaan poiketa vielä ojangossa ensiviikon aikana ottamassa pienet varovaiset treenit tuon kanssa, kun nyt lupakin saatiin pieneen itsenäiseen harjotteluun.
Tämä viikon odottelu vaan alkaa tuntua pidemmältä ja pidemmältä mitä enemmän hommassa edistytään..

chämppiönpiski

Mulla on ihan superkoira! Ensimmäiset agitreenit takana, ja oli ihan mielettömän kivaa, sekä mun, että Murun mielestä. On hyvin -erittäin- harvinaista, että Muru innostuu näin yhdessä puuhaamisesta. -Tämä on se Murun juttu!

Ryhmä oli nyt ensimmäisen tunnin ajan valtavan suuri; 17 koirakkoa omistajineen. Kenttä ei ole erityisen suuri, joten olin alussa kieltämättä hieman kauhuissani mitä Murun irtipäästämisestä seuraisi. Paikalle piti kuitenkin saapua puolituntia ennen kurssin alkamista, sillä koiria piti lämmitellä. Käytettiinkin Murun kanssa se puolituntisemme metsälenkillä laskettelurinteen ympäristössä. Halusin Murun mahdollisimman rauhalliseen mielentilaan ennen kokoontumista kentänlaidalle muiden koirien luo. -Siitä ei seuraisi mitään hyvää, jos tuo tapaus osoittaisi minkäänlaista ylivilkkautta muiden koirien läsnäollessa..

Mentiin kentälle, ja porukka jaettiin pieniin ja isoihin koiriin. Pienet saivat treenailla kentällä ensimmäisenä. Käytiin alustavasti läpi puomi, hypyt, putki ja kepit. Harjoiteltiin rauhallisesti pareittain läpi muutamat esteet, ja Muru oli niin innoissaan hommasta! Päästin sen (hieman kauhuissani) irti, mutta minkäänlaista mielenkiintoa se ei muihin koiriin osoittanut! Kaikenkaikkiaan olin todella ylpeä Murusta, ja innolla odotan seuraavaa tuntia.
Sitä odotellessa tehdään pienenpientä kotitreeniä, jotta pysyy opit muistissa seuraavaa kertaa varten.

ME PÄÄSTIIN!

Me päästiin me päästiin me päästiin sinne agin alkeisiin! Vihdoin!

Tässä kävi sen verran hassusti, että viikon odotettuani vastausta ilmoittautumisestani, laitoin viestiä jälleen takaisin ja kyselin oliko ryhmät jo muodostettu. (=oltiinko taas jääty ilman paikkaa.) Tänään vilkaisin s-postiani, ja huomasin kaksi saapunutta viestiä.

Ensimmäisessä vastauksessa sanottiin, että ilmoittautumiseni ei ollut koskaan tullut perille, eikä näin ollen meitä kurssiinkaan oltu kirjattu. Selvä, taaskaan ei päästy. Meidän agilitytaipaleen alkamisen estämiseksi oli selvästi olemassa jokin suurikin luonnonlaki..
Avasin kuitenkin seuraavankin viestin, jossa yllätyksekseni oli sama lähettäjä; ilmoittautumiseni olikin tullut perille, mutta päätynyt roskakoriin, 'jonne se jostain bittimaailman kummallisuudesta oli suoraan joutunut.' Heidän tarvitsi tietää vain puhelinnumeroni, ja meidän paikkamme kurssilla olisi taattu.
Luin viestin moneen kertaan ja tavailin sanoja päässäni. -Me päästiin! Vihdoin me päästiin!

Treenit alkavat huomenna kahdeltatoista. Apua. Ei saatu yhtään varoitusaikaa. Mitä jos Muru ei osaakkaan käyttäytyä alkuunkaan? Mitä jos sitä ei yhtään kiinnosta yhteistyö, ja meidät heitetäänkin kurssilta jo ennenaikojaan? Tai mitä jos se aloittaa juoksunsa eikä päästäkkään kuin ensimmäiselle kerralle! Okei, on oikeastaan onni, ettei saatu lisää odottamisaikaa. Näitähän kysymyksiä olisin pyöritellyt päässäni jo päivien ajan, ja agilitykentälle tallustaisi huomenna (jos mahdollista) vieläkin hermostuneempi parivaljakko kurssin ensimmäisille treeneille.

Pakkaan tavarat jo valmiiksi, ja pistän ainakin kymmenen herätyskelloa aamuksi herättämään. Vaikka itseni tuntien herään jo useamman kerran aamun aikana tarkistamaan kelloa, josko pitäisikin jo herätä. Tai sitten en hermostuksissani nuku ollenkaan.

Saa nähdä.

(Kuten huomaa, ei uusimmissa blogimerkinnöissä nyt ole ollut kuvia. Ulkoinen kovalevy on rikki, jossa siis kaikki kuvaset aina vuodelta 2006 on täysin tavoittamattomissa.
Myös kamera on menossa myyntiin, mikä tarkoittaa sitä, etten halua tuhota sitä nyt, ja vältän sen käyttämistä. Ja ainiin, tilallehan on tulossa uusi..)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Murun kanssa ei olla pitkään aikaan mitään puuhailtu, ja nyt päätin korvata ensimmäisen arkiviikon vähäiset aktiviteetit järjestämällä jotain kivaa. Neiti ei olekkaan pitkään aikaan päässyt muiden koirien kanssa riekkumaan, sillä koirakavereita täällä Sipoossa meillä on hyvin vähänlaisesti. Sovittiinkin Riitan kanssa, että lähdettäisiin kiertelemään Haltialan maisemia koirien kanssa.

Ja kyllähän siitä Murusta huomasikin, ettei se ollut koirien kanssa tekemisiin pahemmin päässyt. Se uhkui energiaa ja pisti ranttaliksi juosten Fiiliksen kanssa kilpaa pitkin peltoja. Pöllöpää meinasi jäädä jalkoihin, onhan Fiilis kasvanut jo aikapäiviä sitten Murusta ohi. Ei se silti menoa hidastanut vaikka välillä vähän kompasteltiin ja törmäiltiin puihin!

Oli kiva käydä taas pitkästä aikaa Haltialassa. (Kiitos taas Riitalle koirineen!)
-Vielä kivempaa kuitenkin on, että illalla jalkoihin käpertyy aivan väsynyt koira.

Tässä olen myös jo pitkän aikaa etsinyt sopivaa agilityn alkeiskurssia meille. Keväällä paikkaa ei irronnut HSKH:lta, mutta seurasta ilmoitettiin alkeiskurssien käynnistyvän jälleen syksyllä. Elokuu tuli, ja odotin ja odotin josko kursseista jotain alkaisi sivuille ilmestyä. Mitään ei kuitenkaan kuulunut. Treenit jatkoryhmillä olivat jo alkaneet, ja aloin käydä kärsimättömäksi. Kun kärsivällisyys oli loppunut, laitoin s-postia yhteyshenkilölle, mutta minkäänlaista vastausta ei takaisin tullut.
-Selvä, paikkaa tuskin olisi odotettavissa HSKH:lta. Ei vieläkään päästäisi edes aloittamaan.

Turhautuneena päätin etsiä treenipaikkaa seuran ulkopuolelta. Monessa paikassa ilmoittautumiset syksyn kursseille olivat jo loppuneet. Taasko tässä kävisi niin, ettei meille vieläkään löytyisi minkäänlaista paikkaa?
Kun mitään ei löytynyt mistään, päädyin laittamaan PORSKille (Porvoonseudun Koiraharrastajat) s-postia, josko he mahdollisesti järjestäisivät syksylle kursseja. Sain seuraavana iltana postia takaisin; ilmoittautumisia otettaisiin vastaan vielä tämä viikko.
Toivottavasti en tule kovin monia yöunia enää tässä menettämään, vaan meille jo maanantaiksi ilmotettaisiin kuinka tulee nyt koko homman kanssa käymään. Peukaloja pystyyn, että nyt vihdoin nappaisi!

Vielä on kesää jäljellä..

..vai onko sittenkään? Kauhistus iski, kun palattiin Murun kanssa reilun viikonmittaiselta mökkireissulta. Aivan kuin syksy olisi alkanut täällä jo ennen aikojaan. Tutut kesäiset metsäpolut ja niitä ympäröivät heinikot olivat muuttuneet ruskeiksi, muutama koivu siellä täällä oli jo alkanut muuttaa väriään keltaiseksi. Koivunlehtiä lenkkipolulla. Siinä se sitten iski. -Loma on lähes loppu, syksy alkaa ja sen mukana taas arki ja kiire.
Hyi.

Kesä meni niin nopeasti, eihän me ehditty tehdä mitään. Nyt kun oikein mietin, niin suunnittelemani koirakesä kaikkine ohjelmineen ei ollutkaan toteutunut ollenkaan. Eihän me ehditty tehdä mitään Murun kanssa, ei yhtäkään mätsäriä, ei koiramiittejä merellä, ei koirakavereita tai harrastuksia ollenkaan.. Mihin se kesä oikein meni!
Vannoin keväällä etten uhraisi kallisarvoista kymmenviikkoista lomaani töissä, mutta miten kävikään. Reilut viisi viikkoa hurahti töissä, ja loppuloma olikin vain kulunut salakavalasti itsekseen. Yhdeksän viikkoa.
Vaikka onhan sitä kesää vielä. Viikko.



Kesän viimeinen mökkireissu on takana. Muru viettikin koiramaista eloa, niin laiskotellen kuin hurjasti seikkaillenkin, Lulun kanssa pitkin pihaa viipottaen sillä aikaa kun itse olin töissä milloin missäkin. Lulu ja Muru on varsinainen parivaljakko, erottamaton kaksikko. Paita ja peppu. Yhtenäkin iltana ne keksivät taas ihmeellisen koiramaisen tempun; neidit pääsivät livahtamaan ovesta ulos, ja juoksivat oikopäätä pienelle purollemme. Lulu loikkasi oikotietä mutaiseen veteen sotkien valkoisen turkkinsa aivan mustaksi, samalla kun Muru onnistui jollain ihmeen ilveellä kalastamaan pienen kalan matalasta vedestä tuoden sen rantaan. Muruhan alkaa pyörimään kalan päällä, ilmeisen hyvillään sen turkilleen antamasta kalamaisesta aromista. Luluhan ryhtyy Murun seuraksi samantien. Kalan kohtalo oli hieman erikoislaatuinen.. Harva pikkukala tulee kahden pikkukoiran liiskaamaksi.
Koko juttu tuntui aivan suunnitellulta, niin tarkoin tytöt sen suorittivat.



HSKH:n tokoilmoittautumiset olivat alkaneet tänään. Aloin tutkailla asiaa, ja etsiä sopivaa ryhmää, kun epäilys iski. Ei se toko oikeastaan niin Murua tunnu kiinnostavan. (..Epätoivoiset alkeelliset kotitreenit, joista ei ole oikein minkäänlaista näyttöä olemassakaan.) Miellyttämishalu tuntuu olevan nollilla, samoin kiinnostus ja yleensäkin motivaatio koko hommaan. En tiedä kiinnostaisiko se minua itseäkään oikeastaan, jos Muru ei tunnu olevan täysin hommassa mukana. Katsoin kuitenkin ryhmät läpi todetakseni, ettei sopivalta tuntuneet ryhmät tulisi mitenkään onnistumaan syksyn lukujärjestykseni kanssa.
Ehkä kadun vielä (ei, kadun vielä melko Varmasti), etten nyt laittanut ajoissa ilmoittautumisia menemään, ja tapellut kurssieni kanssa sovittaakseni mahdolliset treenit syksyn aikatauluihin. Keväällä agilityryhmät olivat täyttyneet alle tunti ilmoittautumisajan alkamisen jälkeen, eli olisi ehkä myöhäistäkin nyt jo.
Paikka agin alkeissa tuntuu siis vielä pakollisemmalta nyt, kun toko on poissuljettuna.

Pitkistä metsälenkeistä, punkkipannattomuudesta ja ei-niin-vähäisistä heinikoiden välttelyistä huolimatta, kesän punkkisaldo jäi Murun osalta kahteen.
Suklaavarasteluidenkin saldo jäi puolikkaaseen suklaalevyyn. (Muru tuntee selvästi terveellisen ruokavalion merkityksen..)



Ja näitä ennätyshelteitä ajatellen, syksy on oikeastaan vuodenajoista kivoin. Ei liian kuuma, muttei liian kylmäkään. Koiraharrastuskausi alkaa jälleen, ja ehkä meitäkin (vihdoin?) onnistaa syksyn agilityn saralla. Silti odottelen sitä kauhulla, kesän loppumista ja syksyn alkamista.

Toteemieläinsankari

Muru 4-vuotta! Ei voi olla totta. Vastahan se oli kaksi. Vastahan se tuli meille, paksu, hurja pikkupentu, jonka naskalihampaita sai olla jatkuvasti varomassa. Pesukarhun näköinen pikkupiski, josta kasvoi suuren egon omaava pikkuneiti, joka ilahduttaa jo pelkällä persoonallisella olemuksellaan.
4-vuotta!

Blogi sai uuden ilmeen!

Sain vihdoin vaihdettua kesäisen ilmeen myös blogin puolelle. Sain myös kuvasysteemin toimimaan, joka aiemmassakin blogissa oli. Pienet kuvat aukeavat siis jälleen suuremmiksi klikattaessa. Teinkin sen mätsäämään ulkoasun kanssa, ja sama pieni piirrosmuru löytyy myös kuvasysteemistä. :-)

Totuuksia

Meitä ei kukaan haastanut, vaan ihan itse päätin kokoavani sata faktaa. Saan sitten muutaman tunnin päästää syyttää vain ja ainoastaan itseäni siis..

Tästä se alkaa.

1. Muru rähisee. Nytkin.
2. Se näkee ja kuulee mitä muut eivät. Nytkin se murisee sohvalla kelliessään pihan äänille.
3. ..Se ei ole sieltä älykkäimmästä päästä.
4. Muru on mittelspitzin ja kääpiösnautserin sekoitus, minkä varmaat tiesit.
5. ..vaikka moni luulisi siinä olevan borderterrieriä käppänän sijaan.
6. Muru nukkuu sängyssä omistajan jalkopäässä tai kainalossa, vaikkei varmaan saisi.
7. Muru rakastaa uimista.
8. ..vaikkei osaakkaan uida.
9. Muru on perso suklaalle, ja on sitä muutamaan otteeseen varastellut.
10. Murun yksi kestosuosikki lempinimistä on lepakkoterrieri.
11. -Ai, miksi? Muru näyttää erehdyttävästi lepakolta korviensa kanssa maatessaan selällään maassa. Varokaa vain, saattaisitte pelästyä.
12. Murulla on hirveästi löysää nahkaa, mikä takaa sen, että siitä saa otteen mistä tahansa.



13. Ollaan käyty Murun kanssa jo pitkään mätsäreissä.
14. Ja pyritty aloittamaan ohjatuissa tokoa, muttei olla päästy ryhmiin, koska ne täyttyvät niin nopeasti.
15. Ollaan pyritty aloittamaan myös agility. Ei päästy keväällä alkeisiin jälleenkään samaisesta syystä, ja toivotaan, että syksyllä kävisi paremmin.
16. Murussa olisi ihan oikeasti ainesta agikoiraksi.
17. Murun karva on puolikarkeaa. Se on nypittävä, mutta sillä on kuitenkin tiheä pohjavilla.
18. Muru näyttää aivan pöllöltä (-kirjaimellisesti), kun sitä hetkeen ei ole nypitty.


Kyllä, se on ihan oikeasti ollut joskus tuon näköinen..

19. Muru on arka, eikä se oikein pidä vieraista ihmisistä alkuun.
20. Se haukkuu ja kiljuu jos vieras ihminen yrittää taloon sisälle. Se on yksi Murun häpeällisimmistä tavoista. Sitä ei saa hiljenemään. Oikeasti.
21. Tultiin juuri kahden tunnin metsä-uinti-lenkiltä.
22. Muru osoitti kaunista tapaansa taas järvellä ollessamme, kun kaksi ruotsalaista (asutaan Sipoossa..) miestä pikkupikkushortseissaan tuli juomaan järvivettä. Ne pelästyivät vedestä sinkoavaa vesipetoa ja juoksivat kovempaa takaisin pururadalle kuin olivat järvelle saapuneet.
23. Mun on pakko myöntää, että vaikka mua hävetti kamalasti, niin kyllä salaa jossain takaraivossani nauroin ääneti..
24. Muru on kamalan dominoiva. Sen on näytettävä kaapin paikka uusille tuttavuuksille heti kättelyssä.
25. Ei se kuitenkaan ketään syö.
26. Ja kun asia on selvitetty, se haastaa varmasti jo uutta kaveriaan leikkimään.
27. Murun paras kaveri on varmaankin joko Taco-russeli tai Lulu-westie.


28. Yleisesti ottaen se tulee kuitenkin paremmin toimeen urosten seurassa. Se on itsekkin aika machoilija neidiksi.
29. Murua luullaan ihmeen usein pennuksi jostain käsittämättömästä syystä.
30. ..Eräs vastaantulija vannoi kerran sen olevan sakemanninpentu.

31. Muru on persoonallinen, niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin.
32. En tiedä, onko se kaunis vai olenko itse vain omistajana sokeutunut jo katsomaan sitä. Mietin sitä usein!
33. Ei sillä ole merkitystä tietenkään, onko se kaunis vai ei. Se on kuitenkin varmaa, ettei toista samanlaista tule ihan heti vastaan..
34. Murulla on tapana "piilottaa" ruokakippoaan sen ollessa täynnä. Etenkin jos siellä on jotain ihan superherkkua. Se huitoo nokallaan vimmatusti ilmaa kohti kippoa, kuitenkin koskematta siihen. Kai se kuvittelee sen ilman olevan multaa tai jotain, ja leikkii vain itsekseen ajatuksella.
35. Loppuenlopuksi se on vain hölmö aistiensa varassa elävä pöllöaivo.
36. Se ei varmasti pärjäisi luonnossa. -Kuka sen ottaisi kainaloon nukkumaan yön tullessa?
37. Muru rakastaa lelujaan. Ehdottomat lempparit on The Pinkkipossu, joka esiintyy tässä blogin ulkoasussakin, sekä hänen oma vinkulelukokoelmansa.


38. On aikoja, jolloin se hoivaa vinkulelujaan pesässään..
39. ..Ja on aikoja, jolloin se repii ja tappaa niitä, ja lopuksi hautaa ne takapihalle äidin kukkaistutuksiin.
40. Murun suosikkileikki on hippa toisen koiran kanssa.
41. Sitä harvoin, juuri koskaan, ei kaverikoira saa kiinni. Muru tekee äkkipysähdyksiä, kieppauksia ja u-käännöksiä kesken vauhdin. Joskus jopa loikkaa kaverinsa ylitse.
42. Muru on taitava, ja erittäin kokenut poseeraaja.
43. Sillä on muutama vakioilme, joita se selvästi käyttää tietyissä tilanteissa luodakseen oikein taiteellisen säväyksen ottamiini kuviin..
44. Kameran toisella puolella on omasta mielestäni hauskempaa.
45. Rakastan valokuvaamista.
46. Kuvausvälineinäni on sony a300, kittiputki, halpistele sigma 70-300mm sekä kiinteät 50mm f/1.8 ja 85mm f/1.4, joka on suosikkini.


Muru gone retro

47. Seuraavaksi hankin uuden rungon. Vaihdan merkkiä, sillä en pidä sonystani.
48. Olen perfektionisti. Se on sekä hyvä, että huono puoli minussa. Välillä se koituu hyödykseni, mutta useimmiten se on vain rasittavaa.
49. Tuhlaan lähes aina kaiken palkkani kameravehkeisiin!
50. Ollaan puolessavälissä! (..ensimmäinen aivokatko.)


51. Me ollaan Murun kanssa hyvin samanlaisia. Itsepäisen omapäisiä, välillä hyvin kiukkuisia, mutta useimmiten tosi positiivisin silmin elämään suhtautuvia. Aika hölmöjä myös.
52. Muru pelkää kärpäsiä.
53. Olen koukussa typeriin farmipeleihin facebookissa.
54. Muru kuorsaa.
55. Murulta on poistettu pentuna kulmahammas nukutuksessa eläinlääkärissä, sillä se ei ollut lähteäkseen.
56. Pennuista puheenollen, omistajalla on kamala pentukuume.
57. Muru on mestari suukottelija! Sen saa tuntea kaikki jotka Muru hyväksyy kavereikseen. (Eli oikeastaan kaikki, jotka uskaltavat edelleen tulla Murua moikkaamaan vielä alkusekamelskarähinän jälkeen.)
58. Muru on karannut kerran elämässään.
59. Se oli päässyt aukinaisesta terassin ovesta ulos, ja pinkaissut metikköön. Siskoni oli kuullut kaukaista koiranhaukkumista, ja tunnistanut sen hetken päästä Muruksi. (Murulla on oikeasti tosi outo haukkuäänikin. Oikeastaan se kiljuu.)
60. Muru löytyi koulun läheisyydestä, josta joku mukava täti oli Murun bongannut. Sitähän se Muru siellä haukkui. Siskoni sai koiran kiinni, ja kertoi minulle asiasta vasta myöhemmin.
61. Muru omaa aikamoiset saalistusvietit.. Ties mistä nekin perinyt.
62. Siksi sitä ei voi päästää kontaktiin Oivan (siskoni risteytyskani) kanssa lähes ollenkaan.
63. Olin kuvitellut, että Murusta ja kanista tulisi parhaat ystävät. Sen sijaan Murusta löytyi aivan uusia piirteitä.
64. Toinen koirani tulisi olemaan lyhytkarvainen pyreineittenpaimenkoira. Ainakin toiveajatteluissani.
65. Myös käppänä olisi hauska. Muru ainakin tykkäisi.
66. Muru mörisee hiljaa yksittäisille vastaantulijoille, mutta kaupungin vilinässä se viis veisaa ympärillä olevista ihmisistä.
67. Meidän perheeseen elukoiden lisäksi kuuluu minä, pikkusiskoni ja pikkuveljeni, sekä isä ja äiti.
68. Siskoni on apina.
69. Myös veljeni on apina.


70. Muru syö lähes mitä vaan sille antaakaan. Banaania, omenaa, rusinoita, viinirypäleitä..
71. Muru osaa aika paljon erilaisia temppuja.
72. Joihin kuuluu tietysti perinteinen "hyppää".
73. Murulle hyppääminen ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin monille muille koirille, ehei. Sanoinko jo, että Muru tekee kaiken niin omalla, murumaisella tyylillään?
74. .. Se nimittäin tekee oikeasti voltin taaksepäin. Pitäisi kuvata se videolle, ei sitä oikeasti kukaan muuten usko.


Pahoittelen videon laatua ja ääntäni.. :D Kamalaa sähläystä, mutta kyllä tuosta jotenkin näkee!

75. Enkä ole opettanut sitä tekemään juuri niin. Se on selvästi Murun tarkoin pohdittu näkemys perinteisestä tempusta.
76. Murussa on filosofin vikaa. Välillä se selvästi jää pohtimaan jotain käsittämättömiä koiramaisia ajatuksiaan, eikä sitä voi kun vain itse sivusta ihmetellä.
77. Välillä kävelen jääkaapille todetakseni, ettei siellä ole mitään. Toistan sen muutamaan kertaan.
78. Joskus myös kävelen huoneeseen, ja ihmettelen mitä olin sieltä hakemassakaan.
79. ...Välillä ajattelen koirien elämän olevan juuri sellaista. Hajamielistä.
80. Murussa on monia häiritseviä piirteitä.
81. Se on kuitenkin kaikkine ominaisuuksineen maailmanparhain ja hölmöin koira.

82. Minun on myönnettävä, etten tiedä kuinka monta ruusuketta Murulla on. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin.
83. Nyt kun mietin, niin en kyllä oikeasti muista edes kuinka monta pokaalia siellä hyllyssä on..
84. Kävin laskemassa. Pokaaleja on 32.
85. Ne on kaikki mätsäreistä, vaikka toivoisin niiden olevan ennemminkin lajeista kuten toko tai agility..
86. Murusta ei kyllä oikeasti ole tokokoiraksi, vaikka elättelenkin toivoa. Murulle mielekkäämpiä juttuja on juuri ne vauhdikkaammat extremejutut.
87. Jos Muru olisi ihminen.. hui, en oikeasti halua ajatella Murua ihmisenä.
88. On ihan hyvä juttu etteivät koirat osaa puhua..
89. ...Mitähän Murukin sanoisi aina niille, joille se haukkuu niskakarvat pystyssä..?
90. Viimeisiä viedään! Muru rakastaa Dentastixeja!
91. Muru juoksee järjetöntä rallia ympäri kämppää, pitkin seiniä ja kalusteita, päästessään kylpyhuoneesta suihkun jälkeen.
92. Murulla käytetään valjaita pannan sijaan. Pannassa Muru näyttää rakkikoiralta, ainakin äidin mukaan.
93. Muru pysyy hyvin irti lenkillä, ja se saakin vaeltaa metsissä lähes jokaisella lenkillä vapaana.
94. Luoksetulokäskynä perinteisesti käytetty "tule!" toimii Murulla kyllä, mutta jos koira täytyy heti saada kiinni, kannattaa huutaa "heippa!". Neiti tulee luokse kuin ohjus..
95. 1+1=2
96. Koirien nimipäiväkalenterin mukaan, Murun nimipäivä on 9.10.
97. Mietin faktojen sijaan vain mitä kuvia tähän merkintään lisäisin. Inhoan merkintöjä joissa ei ole kuvia.
98. Murulle teki hyvää muutto Helsingistä Sipooseen. -Rappukäytävän äänet ovat kadonneet, eikä ohittavien junien ääniäkään kuulu enää jatkuvaan tahtiin. Tyttö on rauhoittunut, eikä jatkuvasti ole kovan stressin alla, jota en oikeasti ollut edes huomannut vielä Helsingissä asuessamme.
99. Muru on kiistatta sohvalöhöilijöiden kruunaamaton kuningatar..
100. ..Sekä kulmakuntien kauhu! (Ainakin jos pikkupikkushortseissaan juosseilta ruotsalaisilta kysytään..)


Hatunnostot sille, joka jaksoi lukea! En tiedä oletko nyt sitten yhtään viisaampi, tai tunnetko käyttäneesi aikasi nyt hyvin luettuasi tämän, mutta tiedätpähän nyt enemmän Murusta ja ehkä vähän jotain myös siitä hihnanpäässä roikkuvasta kaverista.

Aptus!

Nyt se on sitten käynti koirakylpylässä suoritettu. Muru pärskytti menemään minkä kintuistaan lähti, ja meno olikin sen näköistä. Vaikka itse seisoin altaan reunalla kannustamassa, olin puolentunnin uima-aikamme jälkeen läpimärkä. Murun meno on aina vähän.. oudon näköistä. Tuo neiti vaan tekee kaiken niin omalla, persoonallisen murumaisella tyylillään.



Vähän kiukkuutta oli ilmassa taas, ja mieltäänhän tuo vielä altaanreunallakin osoitti. (Ties mille oli suuttunut, ainakin pelkkä Fiiliksen iloinen tervehdys sai Murun pasmat sekaisin.) Altaaseen heittäminen uittajan toimesta sai kyllä tytön nöyrtymään, ja keskittyminen kohdistui pinnallapysymiseen. (..Joka näytti kyllä oikeastaan pikemminkin hengissäselviytymiskamppailulta. -Raukka.)



Hienosti se kuitenkin meni, ihan reipashan tuo oli. Turkinkuivaaminen tosin oli pelottavaa, kuivattimet taitavat pitää liian kovaa ääntä. Kaikista mieluisin homma taisi tytölle olla suolahuoneessa käynti, josta itse (ja voin varmaan sanoa myös Nean ja Riitankin puolesta..) en ollut niin riemastunut. Suolahuone oli pieni huone, jonka seinät olivat jotain valkoista mineraalipitoista kiveä. Seinässä olevasta puhaltimesta puhaltui huoneeseen kosteahkoa suolaista ilmaa. Siis kun vähän suuta avasi puhuakseen, maistui pian jo siltä kuin olisi nielaissut suolavettä. Ei ollut mikään miellyttävin kokemus, mutta kokemuspa tuokin.


Muru, Fiilis ja Emma
Oli kyllä tosi hauska parituntinen taas pitkästä aikaa, ja pian taas uusiksi! Kiitos jälleen kovasti seurasta Riitta&Fiilis sekä Nea&Emma!
Emman ja Fiiliksen taidonnäytteet Täällä.

Mökkeilyä

Vietettiin juuri kaksi viikkoa mökillä. Murun kaverina jälleen mökkiteillä viipotti Lulu-westie. Kaverukset tulee niin mielettömän hyvin juttuun keskenään, että pientä alakuloisuutta on ilmassa nyt kun ollaan taas kotiin palattu. -Mutta, asialle on tulossa muutos, sillä ohjelmaa on taas tulossa Murun päänmenoksi!

Sain otettua itseäni niskasta kiinni ja nypittyä tuon neidin turkin oikein todenteolla. Nyt on tyttö sievä taas, ja varmaan helpompikin olla kun taakka keveni. Oli se turkki kyllä järkyttävän näköinenkin jo.
Mökillä ollessamme sain jotain muutakin aikaiseksi! Varasin lopultakin ajan Aptukseen, jossa Muru pääsee taas hiomaan niitä kuuluisia uintiliikkeitään. Matkaan lähtee tuttu porukka, enkä oikein malttaisi odottaakkaan. Keskiviikkona 30.6. klo 17:00-18:30 on meidän allasvaraus, ja siihen kuuluukin myös suolahuoneessa käynti. Semmoisesta en ollut aikaisemmin kuullutkaan, joten mielenkiinnolla odotetaan.

Kaksi viikkoa on pitkä aika olla mökillä, etenkin kun nettiyhteydet ovat niin onnettomat, ettei voi edes sadepäiviä koneen äärellä pahemmin vietellä. Ja niitä sadepäiviä tosiaan oli. Monta. Kuvasatoa tuli kuitenkin niinä harvoina kauniina päivinä, jotka nyt siirtyvät Murun gallerian puolelle.



Uusien kuvien, ja varmaankin tuon pitkän konetauon ansiosta iskikin oikea kunnon into sivujen päivittämiseen! Teinkin samantien pari leiskaa, joista jommankumman laitan sivujen ilmettä piristämään näin kesän kunniaksi.

PUN1&BIS2!

Oltiin tänään siis perinteisessä hyväntekeväisyysmätsärissä Sahaajankadulla. Treffattiin Nean&Emman ja Riitan&Fiiliksen kanssa Siilitien metriksellä ja hypättiin bussilla kohti kenttää. Aamulla satoi, ja oltiin ihan varmoja, että vielä kun alkaa ukkostaa niin ei tule kehäilystä yhtikäs mitään. Vaan kuinkas kävikään! Aurinko alkoi pilkottaa pilvien välistä heti ilmoittautumisajan loputtua, ja sade alkoi uudelleenkin vasta mätsärin päätyttyä.

Murun tosiaan ilmoitin sekarotuisiin jo heti alkuun. Kymmenen koirakkoa oli kehään ilmoittautunut, ja kehä alkaisi junnujen ja veteraanien jälkeen. Paikanpäällä nähtiin sitten loput petsieläiset, ja kokoonnuttiin kaikki yhteen odottelemaan vuorojamme. Ja nopeastihan se vuoro taas koitti.
Sekarotuisia oli epätasalukuinen määrä, joten parikehän sijasta Muru sai kaksi kilpakumppania. Muru nappasi punaisen.
Nauhakehässä neiti sijoittui PUN1, saatiin vaikka ja mitä! Järjestäjät olivat hyvin, erittäin, avokätisesti palkintoja jakamassa. Muru sai kassillisen niin vinkulelua, namipusseja, kuin pokaalin ja ruusukkeenkin. Ja minkä perässä me juuri oltiin mätsäriin sateesta huolimatta lähdettykin; saatiin juuri ne meidän toivomamme lahjakortit koirakylpylä Aptukseen! Jes! Vuosihan siitä on jo vierähtänyt kun viimeksi siellä ollaan oltu, ja kauan on jo puhuttu uudesta uimakoulureissusta. Nyt on sitten menolippu Hyvinkäälle taas, puoliallas uimaopettajineen ja kaikkineen!

Moni muukin siellä pärjäsi, meitä porukkaa oli siellä niin paljon, etten edes uskalla lähteä luettelemaan kaikkien sijoituksia. Petsie-edustus loisti! Juuri ennen meidän kehävuoroa Fiilis nappasi itselleen pentujen PUN1-sijan.

BIS-kehää ei tarvinnut jäädä odottelemaan, vaan melko suoraan päästiin isoon kehään. Tuomarit kävivät kukin vuorollaan koiria moikkaamassa, ja Muru taas esiintyi ihan hienosti, pienestä tihkusateesta huolimatta. Tuomarit valitsi neljä jatkoonpääsijää, joihin Muru ja Fiiliskin lukeutuivat. Lopulta sijoittuneita alettiin kokoamaan, ja huomattiin Riitan kanssa että jopas, meidän koirathan on täällä enää jäljellä! Fiilis nappasi BIS1-tittelin itselleen ansaitusti upealla esiintymisellään, ja Muru hienosti toisena! Ja joko sanoin niistä avokätisistä palkinnoista?
Pokaali, ruusuke, ruokasäkki, leluja, nameja.. Risteilylahjakortti! Ihan mielettömät palkinnot saatiin mukaan!

Kokonaisuudessaan siis varsin loistopäivä! Jos nyt ei olisi koeviikko, niin en varmaan olisi edes aamulla jaksanut tuonne sateeseen lähteä. Pakkohan se on jotain "tärkeämpää" aina keksiä lukemisen sijaan.

Kiitos kaikille suuresti seurasta, oli tosi kiva päivä!
Ottamiani kuvia löytyy täältä!


© Tania Torvinen

Kyllä se nyt vaan on niin..

..että se kesä on tullut!

Aivan mielettömät kesähelteet. Muru debytoi uimamestarin elkein kesän rantakauden avatuksi. -Neiti osoitti jälleen päätähuimaavat uintitaitonsa sukeltaessaan pinnan alle pieneksi hetkeksi. Ei ollut ensimmäinen sukelluskerta, ja tässähän alkaa tyttö olemaan jo mestari!

Uskomatonta, miten toinen voi olla niin toivoton tapaus, sillä ei tunnu olevan minkäänlaista pinnallapysymisvaistoa. Pääasia kuitenkin, että omasta uintityylistään huolimatta tämä osaa ottaa ilon irti ja rakastaa uimista!

Match show koneenkentällä

On kyllä nyt todella mätsärintäyteinen kevät! Eipä kauaakaan edellisistä mätsäreistä, kun jo tänään suunnattiin nokka kohti Munkkiniemeä HSKP terrierijaoksen järjestämään mätsäriin.

Muru oli tänään sekarotuisissa kolmas. Kehässä ei jaettukkaan osallistuneita sinisiin ja punaisiin, mikä hieman paikanpäällä ihmetytti. Mutta hienostihan tuo suoriutui, mä vaan turhaan hermoilin siellä kehässä. (Outoa, pitkään aikaan ei ole kehään meneminen jännittänyt, mutta nyt jännitti! Saattoi olla sen sunnuntaisen toikkaroinnin syytä..)


Kuva © Tania Torvinen
Neiti sai hienon sinisen ruusukkeen ja Royal Canin Dental Care- ruokasäkin, jota tytölle muutenkin on jo aiemmin syötetty. Hyvä juttu siispä.
Oli tosi kiva nähdä kaikkia tuttuja taas paikanpäällä! Ilma oli niin upea, että varsin paljon tuttuja oli paikalle ilmestynytkin.

Kiitokset päivästä, kaikki!

Ja mun ottamia kuvia löytyy täältä. Jos oman koiran kuvista bongaat, niin kuvan voi kopioida omaan käyttöönsä. :)

Mätsärimäistä

Tosiaan, on päivittäminen jäänyt aivan todella vähäiseksi viimeaikoina. Viimeisimmältä kahdelta kuukaudelta ei ole tullut nyt minkäänlaista postausta, vaikka kaikenlaista ollaankin touhuttu. Hmph.
Ja tästä nyt näin heti alkuun varoitus; jos epäilette että terveytenne ei kestä meidän armottoman säheltämisen ja toikkaroimisen täyteisen sunnuntaipäivän raportin lukemista, niin olkaa hyvät, pysähtykää jo tähän. :D

Mutta tähän päivään! Murun kevätjuoksut loppuivat puolisentoista viikkoa sitten, ja voin turvallisin mielin ja hyvällä omatunnolla viedä neitiä ihmisten ilmoille. Lauantaina ja sunnuntaina olikin tiedossa varsin koiramaista ohjelmaa.

Lauantaina käytiin Border Agility Team ry:n järjestämässä mätsärissä. Oli nyt sitten vuoden ensimmäinen ulkomätsäri, ja kauden avaushan onnistui mainiosti!
Otin pikkuveljeni mukaan, sillä tiedossa oli myös Lapsi&koira-kehä. Ensin kuitenkin pyörähdettiin sekarotuisten kehässä.
Saatiin mielettömästi kivaa kommenttia siitä, kuinka Muru näyttää jo pelkän ruumiinrakenteen ja olemuksensa puolesta varsinaiselta agilitylupaukselta! Sehän mulla tässä on tähtäimenä ollutkin, että alkeisiin päästäisiin. Nyt ei paikkaa tullut hakemisesta huolimatta, mutta eipä auta kuin hakea taas elokuussa alkaviin ryhmiin. Ja mitä kehuja! Järjestäjät kävivät monesti kehän laidalta Murua moikkaamassa, ja ilmoittivat Murun olevan heidän suosikkikoirakkonsa. :D
Kehässä meitä vastassa oli komeaakin komeampi Ändi, joka kyllä ehdottomasti ja kirkkaasti ansaitsi punaisen nauhansa. -Tuomari siis ojensi meille sinisen, mutta vallan hyvin mielin saatoin kehästä poistua; niin vuolaan hyvää kommenttia sieltä tuli!
Ja aika jännä muuten miten hirveän tiiviisti se siinä mun jaloissa liikkui kehän ympäri käveltäessä. Salaa oon elätellyt sitä toivoa että joskus päästään tokoilemaankin vielä, (..nyt kun takapakkia on tullut jo kaks kertaa, eikä koskaan päästä mihinkään treeniryhmään. Uskomattoman turhauttavaa.) ja siis salaa on pientä alkeenpoikasta kotioloissa opeteltu. Lieneekö toi sitten seurausta siitä, mutta jouduin kyllä siitä näyttelyhihnasta nykimään, että ottaisi Vähän edes etäisyyttä musta että päästään sujuvasti liikkumaan. :D Tosi kummallista.
Tai sitten toi nälkäinen otus paloi niin halusta syödä sen kanan mun kädestä, ettei se edes ymmärtänyt minne suuntaan liikutaan kun niin intensiivisesti siinä tapitti.



Sinisten kehässä Muru vei ensimmäisen paikan. Saatiin palkinnoksi pokaali, ruusuke sekä kassillinen koiranherkkuja ja 3kg koiranruokaa. Tuomarina toimi kasvattaja Sinikka Rahikainen.
Lapsi&koira-kehässä Vertti yllätti ja nappasi tytön kanssa ensimmäisen sijan! Poikaa jännitti, mutta voin kyllä sanoa, että siinä kehän laidalla ollessani jännitykseni oli jotain aivan järkyttävää. Kävin läpi kaikki maailman vaihtoehdot; entä jos Muru karkaa mun luokse, tai nykäisee pojan nuri?
Niin ei kuitenkaan käynyt! Taashan tuo osoitti mallikasta olemustaan, hienosti toimi pojan kanssa, joskin välillä vilkuili mua päin. (Oli muuten aika tehokasta piiloutua kameran taakse, silloin Murukin jätti mut heti rauhaan..)Muru on aivan järkyttävästi mun perään, mutta ilmeisesti Vertin ja Murun yhteisellä harjottelulla ennen kehää olikin vaikutusta suoritukseen.
Poika sai palkinnoksi kassillisen koiranherkkuja ja purkkaa, sekä upean pokaalin!
Kiitos Chartulle seurasta ja kuvaamisesta :)

Hmm.. sunnuntaista. Siitä en välttämättä niinkään haluaisi puhuakkaan; se oli jotain AIVAN järkyttävää, ei voi muuta sanoa. :D Aivan päinvastainen päivä verrattuna edelliseen.

Sunnuntaina oli siis petsiemätsäri. Tänävuonna en ollut mukana järkkäämässä, vaikka viime vuonna olinkin. Olin kuitenkin lupautunut muutaman kuvan tapahtumasta ottamaan ja samalla ajattelin pyörähtää Murun kanssa kehässä. Päivälle oli luvattu sadetta, mutta eihän se meitä koiraihmisiä pysäytä.
Paikanpäälle tultuamme oli järkkääjillä kova meno päällä; jotain puuttui tuolta, jokin piti hoitaa siellä ja jotain löytyi täältä. Ajattelin, että lähdetäänpäs me nyt Murun kanssa tästä hälinästä kiertämään lenkki puiston ympäri.
Kun tultiin takaisin, huomasin, että järjestäjillä (jotka ovat siis tietysti petsiekavereita, ei mitään ihan epätuttuja mulle, muutenhan tää kuulostais ihan tyhmältä :D) oli siellä ongelma; yksi kehäsihteeri ja tuomari oli jättäneet tulematta. Tuomarin virka paikattiin, mutta edelleen oltiin yhtä kehäsihteeriä vailla. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo lupautunut hommaan sillä ehdolla, että Murua joku katsoisi sillä välin. Ja sehän kuulosti ihan hyvältä suunnitelmalta; pitihän nyt kavereita auttaa pulassa, ja eihän mulla menisi kehätkään päällekkäin. Murukin saataisiin hienosti Ada-whippetin kevythäkkiin.
Tiesin että Muru tulisi mun perään huutamaan, mutta se ongelma tuntui pieneltä verrattuna siihen säätöön mikä niillä järjestäjillä siellä oli. Laitettaisiin vaan Muru häkkiin jonnekkin syrjemmälle, jossa joku sitä aina kävisi välillä rauhoittelemassa.

Mulle annettiin nopeasti pikapikaohjeet, sain laput ja nauhat käteen, ja juoksin kehään jossa tuomari jo odotteli. Isojen pentujen kehä alkoi.
Kaikki meni ihan hyvin, totta kai pientä alkusähellystä lukuunottamatta. Päästiin nopeasti kaikki 15-koirakkoa läpi ja aloitettiin sinisten kehää, kunnes yhtäkkiä joku huutaa kehän laidalta:

"Hei kehäsihteeri! Sun koiras juoksee tuolla"

Muru oli päässyt häkistä ulos! Siellä se juoksi kentän toisella laidalla, joku taisi yrittää saada sitä kiinnikin. Huusin, ja se tuli luokse kuin salama loikkien ja silmät jälleennäkemisestä paistaen. Nappasin sen syliin ja heitin ensimmäiselle kehän laidassa seisovalle petsieläiseksi tunnistamalleni henkilölle ja menin takaisin kehään muina miehinä. Ja sitten se alkoi; armoton kiljuminen ja rääkyminen mun perääni! Muru ihan oikeasti luuli että nyt mä olin sen hylännyt siihen kehän laitaan. Voin vannoa, että ikinä mun elämässä mua ei ole hävettänyt niin paljon!

Loppuenlopuksi hoidettiin tuomarin kanssa se kehä loppuun Murun kiljumisen säestyksellä. Olin ilmoittanut Murun sekarotuisiin, ja kehä alkaisi kohta. Tein kuitenkin varsin nopeasti päätöksen, että minähän en tähän kehään enää astu. En todellakaan kehtaisi enää! Murun kiihtynyt olemus varmisti sen, ja kävin hakemassa ilmorahat takaisin. Liuettiin nopeasti paikalta pois, Muru ilmeisen tyytyväisenä kun sai mun mukana tulla. Se ei päästänyt mua silmistään koko illankaan aikana, vaikka oltiin jo kotona.

Tästä saattaa kestää hetki toipuminen. Yksi asia on varma: musta ei enää koskaan kukaan tee kehäsihteeriä.