lauantai 18. syyskuuta 2010

Uusi ulkoasu

| 9 kommenttia

Sainpahan nyt kesäulkoasun vaihdettua syksyisempään! Voi kun pääsisi jo laittamaan uudempiakin kuvia näiden tekstien joukkoon.. Kameraa odotellessa.

Me vietellään uskomattoman tylsistyttävää arkea. Kohta tosin uskomattoman tylsistyttävä arki muuttuu järkyttävän stressaavan kamalaksi koeviikoksi, ja luvassa on Murun päänmenoksi vielä vähemmän suunnitelmia. Koiraparka.

Mutta, mitäs pidätte?

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Agility + juoksut = uskomaton turhautuminen

| 6 kommenttia
Jep. Tänäaamuna heräsin ennen herätyskellon soimista valmiina ampaisemaan keittiöön pakkaamaan herkkuja laukun täyteen treenejä varten. Ja niitä treenejähän oltiin taas odotettu! Mutta mitä kävikään, kun nousin ylös ja huomasin Murun sotkeneen sängyn jalkopään lakanat. Juoksut. Mikä ajoitus.

Tässä tulee nyt sitten todennäköisesti jäämään yhtä sun toistakin koiramaista menoa väliin. Jos on omaan laskupäähäni ja Murun juoksuihin luottaminen, voi olla että meiltä tulee jäämään kaksi tai kolmekin kertaa välistä. Eihän se sinänsä, mutta kurssiakaan ei ole tässä enää jäljellä kuin kolme kertaa.
Se meni sitten taas siinä. Kuten aiemmin sanoin, tässä meidän agiharrastamisessa on joku luonnonlaki meitä vastassa.

Onneksi käytiin Nean ja Dustyn kanssa torstaina Ojangossa ottamassa pienet treenit. Jotenkin kyllä tiesin, että ne olisivat viimeiset treenit ennen juoksujen alkamista, mutta kaipa salaa toivoin, että sunnuntain ryhmätreeneihin ehdittäisiin vielä.
Nyt Muru viettää vain iloista hormonihyrräelämää, ja omistajalla tulee varmasti olemaan hermot tiukilla. Vaikka onhan se ihan suloinen, kun erityisen raukkana nyt käpertyy kainaloon. Eihän se Murun vika ole.

Mutta jotain kivaa! Sain kamerani ja objektiivit myytyä , ja vihdoin voin laittaa uuden tilaukseen. En malta odottaa.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Potentiaalia

| 4 kommenttia
Höh, mä olen niin taitava, että tallensin edellisen merkinnän luonnoksiin sen sijaan että olisin sen julkaissut. No, ensimmäisen agitreenin merkintä on täällä.

Mutta siis, tähän päivään! En voi oikeastaan sanoa mitään muuta, kuin että Muru on ihan superhuippu ja olen siitä niin ylpeä etten melkein tunnista tuota koirakkoa omakseni.
Tänään mentiin edelliskerrallaltakin jo tuttuja esteitä, mutta lisäksi otettiin nyt myös pussi, muuri ja rengas. Ei mitään ongelmaa, kertaakaan. Jokaisen esteen kohdalla heti ensiyrittämällä tyttö tajuaa jo mitä haetaan takaa. Palkkauskin onnistuu jo namialustan kanssa. Ja vaikka juttu onkin ihan superkivaa Murun mielestä, niin silti se ei ala käydä ylikierroksilla, vaan jaksaa kuitenkin keskittyä ja totella. En ymmärrä miten se yhtäkkiä pysyy noin hyvin hallinnassa irtiollessaan, ei kertaakaan osoittanut mitään huomioita muihin koiriin. (Paitsi sen kerran, kun eräs setänen toi koiransa liian likelle tämän nameja kun kentän ulkopuolella oltiin. Mutta eihän näiltä voi välttyäkkään, Muru on kuitenkin Muru. -Tempperamenttinsa kanssa.)

Tunnin lopuksi oli tosi kiva kuulla ohjaajalta, että Murussa on potentiaalia. Olen toki muiltakin sitä kuullut, mutta nyt oikeasti uskoinkin. Kyllä siinä on.
Kaikki meni niin hienosti, ja tavallaan odotankin jo milloin pudotaan täältä pilvistä alas. Mutta, ongelmat ratkaistaan kun niitä tulee. -Onneksi meillä on niin hyvä ryhmä ohjaajineen, sekä motivoitunut koirakko hihnan päässä.

Saatetaan poiketa vielä ojangossa ensiviikon aikana ottamassa pienet varovaiset treenit tuon kanssa, kun nyt lupakin saatiin pieneen itsenäiseen harjotteluun.
Tämä viikon odottelu vaan alkaa tuntua pidemmältä ja pidemmältä mitä enemmän hommassa edistytään..