torstai 27. kesäkuuta 2013

Kuukautta vajaa vuoden



Penni nyt ja yhdeksän kuukautta sitten

En voikaan enää kovin kauaa liittää Penni-postauksia kategoriaan pentukuulumiset, sillä neito on enää kuukautta vajaa vuoden. Kuvat otettu täsmälleen samassa paikassa yhdeksän kuukauden erotuksella!

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Onnea on oma osoite

| 16 kommenttia
Huh! Sanoisinko, että kuluneina viikkoina on meno ollut vähintäänkin haipakkaa. Agilityn suhteen me ollaan oltu tauolla, mikäli sitä sellaiseksi voi oikeastaan luokitella. Sanotaanko näin, että nyt treenataan enää kerran viikkoon tai pariin. Muutto on vihdoin purkissa ja oma pieni soppero alkaa pikkuhiljaa tuntua kotoisalta. Koiratkin esittivät myöntymyksensä ja kumpikin valitsivat omat paikkansa: Muru arvolleen sopivasti sängyn päältä koristetyynyjen ja viltin välistä, kun taas Penni tyytyi korkeanukkaiseen mattoon, jonka täysmittaiseksi kasvanut paimen peittää jo päädystä päätyyn.



Instagram toimittaa ykköskameran virkaa varsinaisen viettäessä kesälomaa. Tai oikeastaan kuvaajan viettäessä hermolomaa kuvien käsittelyltä kymmenen vuotta vanhalla tietokoneella.

Penni on aikuistunut hirveästi ihan lyhyen ajan sisällä. Se on aina ollut melko rauhallinen, mutta nyt tyyntynyt vielä entisestään. Löytyyhän Pennistäkin vitosvaihde ja pilke silmäkulmasta, mutta kotioloissa se tuntuu olevan toisinaan kerta kaikkiaan huomaamaton. Yksi syy meidän viimeaikaiseen treenimotivaation laskuun onkin kytköksissä siihen, kuinka olen saanut opetella uudelleen Pennin kanssa treenaamista. Aika paljon sitä nimittäin täytyy sytytellä ennen agitreenaamista. Penni leikkii riemukkaasti ja tuntuu tykkäävän hommasta, mutta jostain syystä toisinaan tuntuu, että saan koirasta vain kymmenen prosenttia irti. Ja silloin on vaikea antaa itsestään sata! Inhottava oravanpyörä, johon toivon kesän mittaisen tauon tuovan helpotusta. Vasta tauolle päästyäni olen huomannut, kuinka nollauksen parissa sitä tämäkin pää on ollutkaan. Uutta intoa tuntuu pikkuhiljaa kerääntyvän, joten toivotaan että syksyllä päästään ihan uuteen nousuun!

Viime kesän vietin lomatta töiden parissa, mutta tänä kesänä saan elää pellossa kokonaisen kuukauden. Lähtölaskenta alkaa, sillä jo perjantaina saan vaihtaa vapaalle. Ollaan kotiuduttu uuteen kotiin jo aika hyvin ja innolla olen koirineni ottanut selvää upeista lenkkimaastoista, joihin lukeutuu muun muassa kansallispuisto Sipoonkorpi! Ihan mahtavaa! Lomalla laajennetaan lenkkiympyröitä ja nautiskellaan luonnosta. Uusiin reitteihin tutustumisella on tosin ollut se nurjempikin puoli, sillä lenkkiin on varattava vähintäänkin vapaailta, kun kilometrit venyvät tahattoman pitkiksi ulkoiluteiden ja metsäpolkujen ollessa vielä ihan tuntemattomia! Ei koskaan tiedä, minne mikäkin tie vie ja kuinka pitkän kierroksen tulee kiertäneeksi valitessaan summan mutikassa, minkä suunnan risteyksissä valitsee. Oikeastaan aika jännittävää, vaikkakin meinasin toissailtana pakahtua kuumuuteen miettiessäni, tulisiko takaisin kääntyminen käymään pidemmäksi reitiksi, kuin tuntematonta tietä määrätietoisesti eteenpäin jatkaminen. Muru-raukka pisti pakit päälle ollessani kaikista epäluuloisin reitin suunnasta. Kainalokyytiä se ei saanut, mutta sai roikkua hihnassa pysyäkseen mukana. Penni kerryttää kilometrejä moninkertaisesti sinkoillessaan kieli poskella suunnasta toiseen.

Penni täyttää huomenna 11 kuukautta. On oppinut uimaan ja hakemaan frisbeetä. Vielä se ei saa koppia ilmalennosta.

Meille kuuluu siis hyvää.