Mitä meille kuuluu!

On kulunut tahaton tovi edellisestä päivityksestä, vaikka luonnoksiin onkin päässyt kerääntymään kymmenkunta keskeneräistä tekstiä. Meillä aikaansaamattomuus on ollut aika vallitseva teema viime viikkojen touhuissa. Ollaan treenattu vähän puolivillaisesti silloin tällöin ja Murukin on ollut nyt lähes toista kuukautta vallan katkolla. Uskon sen tehneen hyvää, vaikkakin kisasuunnitelmat ovat toistaiseksi yhä jäässä. Ehkä mietitään muutamaa hupistarttia ensi kesälle! Penni saavuttaa kisaiän jo kuukauden päästä, joten senkin osalle täytyisi varmaankin tuumailla vähintäänkin muutamia epävirallisia startteja vuodenvaihteen jälkeen. Hui!

Muutoin arki on sujunut aika rutiininomaisissa merkeissä. Mitä nyt Muru vietti muutaman viikon mummolassa ison talon ainoana koirana. Tänään palattiin joulun mökkireissulta ja pikkukoira palasi etupenkillä kotiin. Koti tuntui aika tyhjältä ilman isoa huuhkajakauluksista persoonaa. Nyt buukkaan itseni ja koirat loppuviikon jokaiselle päivälle pitkille kinkunsulatuslenkeille. Ja saatan selata muutaman viikon taakse päin blogisyötettä, että pääsen jyvälle mitä muiden seuraamieni blogien maailmaan kuuluu. Sosiaalisen median käyttäminen on nimittäin omalta osaltani hyvin vahvasti rajoittunut viime viikkoina instagramiin, johon olen onnistunut koukuttamaan itseni aivan perusteellisesti. Meidät löytää nimimerkillä murunlauma, mikäli lukijoiden joukossa on niitä, jotka mielivät seurata arkeamme vähän aktiivisemmin päivittyvän median kautta!

Missä Muruseni on!

Mitä onkaan elo ilman maailman rakkainta kippurahäntää? Kurjaa, sanon minä. Ja uskallan puhua myös Penninkin puolesta. Pian onneksi saadaan taas pikkupiski kotiin.

Monta rautaa tulessa

En ole pitkään, pitkään aikaan purkanut treeniaatoksia ja analysoinut niitä näppäimistön äärellä. Ehkä se on johtunut siitä, että meidän treenaaminen on viime keväästä poiketen ollut aavistuksen rikkonaista: on ollut taukoa, erilaisten kouluttajien treeniä ja ihan onnettoman vähän omatoimista treenihallilla käymistä. Syksy on treenaamisen suhteen lähtenyt käyntiin aika nihkeästi.


Lokakuu 2013

Ensimmäinen havainto itsestäni: tokotreenaaminen maistuu toisinaan ihan puulta ja aksassakin tuntuu, että saan antaa kapasiteettini ylittävän panoksen jokaiseen treeniin. Jälkimmäinen ei aina ole ihan huono juttu - me ollaan menty miljoonassa asiassa tolkuttomasti eteenpäin ja treenien jälkeinen olo on ollut lähes poikkeuksetta ihan huikea. Samalla tämän hetkinen päämäärättömyys agitreenaamisessa on kuitenkin luonut ihan ihmeellisen fiiliksen koko hommaan. Kurkussa kuristaa: haluan kisaamaan. Murun kanssa voisin (ja tavoitteena on jo pitkään ollutkin) käydä ottamassa vielä muutamat kisastartit, mutta viimeisimmät kisat ovat saaneet minut valitettavan vakuuttuneeksi siitä, että niinä huonoina hetkinä Murun kanssa kisaaminen saa mielen niin nurin, ettei kisaaminen ajatuksenakaan tunnu kovinkaan riemastuttavalta - ei minulle, eikä koiralle. Eipä ole ihan vahingossa jäänyt blogiin raportoimatta viimeisimmät kilpailukokemukset Murun kanssa. Piirinmestaruuskilpailuissa loppukesästä meidän ratasuorituksen pituus oli neljä estettä, jonka jälkeen Muru paineli radalta. Potkin hiekkaa ja purin hammasta kaksikymmentä minuuttia, ennen kuin kehtasin palata jäähkältä takaisin oman joukkueen luokse. Olen urheasta pikkukoirastani tavattoman ylpeä, mutta auta armias kuinka se voikin saada minut raivon partaalle.

Tokosta. Meillä on treenipaikka viikottaisiin treeneihin, mutta meidän käymiset siellä pystyy laskemaan yhden käden sormilla. No joo, on ollut monta rautaa tulessa ja monta ihan käytännön asiaa myöhäisillan treenaamisen edessä, mutta kyllä motivaation puuttellakin on ollut likaiset näppinsä pelissä. Minulla on ihan kauhean ristiriitainen olotila koko lajin suhteen, sillä haluaisin kovasti päästä kokemaan tokokokeen jännityksen jo ihan lähikuukausina, mutta samalla treenaaminen ja edistyminen millään saralla tuntuu tällä hetkellä kulkevan tervassa! Minulla on jo pitkään ollut se olotila, että jahka tästä päästään edes jollekin tasolle, alkaa treenaaminenkin maistua ihan eri tavalla. Ja jollekin tasolle pääsy tarkoittaa ihan vain sitä, että päästään junnaamasta näiden samojen juttujen parista tekemään vähän muutakin. Johtuu ihan varmasti myös omasta kokemattomuudesta nämä tokomietteet - vaatii hirveästi miettimistä ja selvittämistä, ennen kuin uskaltaa lähteä treenaamaan jotakin. Sen sijaan, että menisi vain ja treenaisi. Sitä luo itselleen aikamoisen kynnyksen, joten ei ihmekään, että ennemmin tulee valinneeksi agilitytreenin tilalle. Aimoannos motivaatiota tähän kaamokseen ei olisi lainkaan pahitteeksi.

Agilityssä uskallan sanoa, että Penni on kisavalmis. On ollut jo tovin. Eri asia on sitten ihan koko kilpailutilanteeseen reagoiminen ja häiriön määrään suhtautuminen, kun itse kilpailemisen aika koittaa. Tammikuun lopussa Penni on kisaikäinen, joten luulisin, että startataan keväällä agilityssä, ellei mitään yllätyksellistä tule suunnitelmien tielle. Muistan, kuinka pentu kotiutui enkä malttanut millään odottaa, että se kasvaisi jo isoksi. Pentuaika oli kaikin tavoin ihanan rasittavaa. Olin niin utelias tietämään, millainen koira pikku-Pennistä kehittyisi, mutta samalla nautin pikkupennun kanssa elämisestä ja ajoittain halusin pysäyttää ajankulun ja tallettaa mieleeni jokaisen hetken. Murun ja Pennin pennuntuoksuiset kilpajuoksut ja painileikit. Nyt vuotta myöhemmin minulla on kaksi aivan erilaista, huippuhienoa koiraa. Ja täysin järjenvastainen epämotivaatio. Ehkä se on syksy! Molemmilla koirilla on juoksut (Muru aloitti omansa heti Pennin perään) ja eräs pikkukoira jäi mökkiviikonlopun reissulta pitämään mummolle seuraa tähän pimeään syksyyn nyt ainakin pariksi viikoksi. On outoa olla kotona Pennin kanssa kaksin. Se ei ole ikinä ollut arjessa paria päivää pitempää Murusta erossa. Ja sen huomaa. Muru on todella itsevarma, mitä toisten koirien kohtaamiseen tulee. Se ei nokkaansa hetkauta, jos sille rähistään ja harvemmin vaivautuu edes sanomaan mitään takaisin. Menee reippaasti tervehtimään muita ja heittää leikiksi sopivan tyypin kohdatessaan. Harvemmin, mutta toki joskus, käy ilmi sekin, jos pikkukoiran kemiat eivät vastaantulevan kaverin kanssa kohtaa. Pennin puolestaan huomasin tänään olleen erittäin epävarma toisen koiran kohdatessaan iltalenkillä nyt, kun Muru ei ollut osoittamassa itsevarmasti tietä.

Edellisten juoksujen tiimoilla Penni näki mörköjä milloin missäkin. Kun juoksut loppuivat, loppui myös järjetön esineille ja vieraille koirille säpsähtely. Sen koommin en ole tuhlannut ajatustakaan tälle ilmiölle. Nyt sama toistuu ja ihmettelen todella, voiko se johtua juoksuista. Penni on maailman reippain koira. Ja nyt se juoksee hihnanmitan verran karkuun, kun tiellä tulee koira vastaan. Minun on ehkä pohjustettava hieman perusteellisemmin tarkoitusperiäni mainitessani, että tänäiltana korttelin kiertäminen venyi melkein tunnin pituiseksi terapiasessioksi.



Penni on maailman reippain ja melkein ehkä huonotuurisinkin pentu. Se ei ollut ehtinyt kahdeksaa kuukautta täyttää, kun jo kolmesti se oli saanut selkäänsä vierailta koirilta. Muistan soittaneeni hätäkiukkupuhelun Riitalle, kun Pennin kimppuun oli hyökännyt kaksi vesikoiraa tutulla metsäpolulla. Raivostuttavaa oli, että omani olivat kytkettyinä hihnoihinsa, kun kukkulan takaa vieraat koirat juoksivat päätäpahkaa suoraan omieni kimppuun. Tunsin oloni niin avuttomaksi yrittäessäni huiskia koiria omieni kimpusta, vaikkakin onneksi hyvällä tuloksella. Huiskasin jalkani Pennin ja niiden kahden koiran väliin kompuroiden lumihankeen, jolloin vesikoirat lähtivät kauemmaksi yhä haukkuen. Luojan kiitos mitään suurempaa ei sattunut, vaikka toinen koira pääsikin nappaamaan Pennistä kiinni. Kukkulalle ennättänyt omistaja sai kuulla kunniansa, vaikkei suoranainen raivoaminen olekaan aivan tapaistani. Ärräpäitä nimittäin lensi. Onneksi sen koommin en ole nähnyt niitä koiria irti. Omistaja oli hyvin pahoillaan ja kävi vielä myöhemmin pyytämässä anteeksi. Toinen maininnan arvoinen epäonninen tapaus sattui, kun tartuin treenihallin oven avatakseni samaan aikaan, kun joku toiselta puolelta työnsi ovea samoissa aikeissa: Ovenraosta ponkaisi Penniä huomattavasti suurempi koira (rotua en tässä nyt mainitse) suoraan kimppuun kuin sika limppuun. Voimakas koira veti omistajansa perässään ulos ja minä jäin koirien väliin. Aivot narikassa nakkasin käteni väliin ja vedin pennun pois alta. Se tilanne oli sellainen, että siinä olisi oikeasti voinut käydä niin pahasti, etten uskalla edes ajatella. Onneksi olen kullakin kerralla osannut toimia siinä mielessä oikein, etten ole antanut kehoa värisyttäneen adrenaliinin näkyä käyttäytymisessäni ja vahvistanut siten koiran reaktiota. Tämä jälkimmäinen tapaus meni siten onnekkaasti, että osasin hillitä itseni niin mestarillisesti (!), että jatkettiin treenihalliin sisälle vaihdettuani isomman koiran omistajan kanssa vain pikaisen sanasen. Hallissa pentu oli jo päässyt tapahtuneesta ohi ja reippain mielin kannustin sitä jättämään aatteet tapahtuneesta taka-alalle. Omistaja tuli pahoittelemaan tapahtunutta ja tarjosi tilaisuutta tulla palkkaamaan pentua parkkipaikalle isompaa koiraa ohittaessa. Loppu hyvin kaikki hyvin kaikissa tapauksissa, mutta eittämättä huonoa tuuria on todella sattunut Pennin kohdalle.

Nämä asiat taitaa kummitella ennemmin minun, kuin koiran päässä. Vaikkakin uskon, että jollain tavalla näiden on täytynyt vaikuttaa siihen, että Penni on yhä reippaimmillaankin toisinaan hyvin alistuva vieraita koiria kohtaan. Tänään se käyttäytyi kuitenkin niin epävarmasti, että epäonniset kokemukset, juoksut ja Murun poissaolo yhdessä kulminoitunevat järjettömään säpsähtelyyn ja säikkymiseen. Muuta en keksi ja myönnettävä se on, että vähän jännittää. Ohitimme iltalenkillä aidatun pihan, jossa kaksi koiraa haukkuivat. Ohitimme kohdan vielä toisenkin kerran - nyt reippain askelin ja kannustusten sekä vetoleikin kera. Penni leikki innokkaasti eikä juurikaan välittänyt haukkuvista koirista. Palattiin takaisin menosuuntaamme jälleen koirien ohi, ilman leikkiä. Vain reippaasti ja iloisesti. Taas se säpsähteli ja kiskoi niin kauas kuin hihnastaan pääsi. En voinut muuta, kuin taputtaa koiraa kylkeen ja reipastaa sitä jälleen leikkiin. Siinähän se säikkyminen taas unohtui, mutta asia jäi vaivaamaan. Kierrettiin lenkki ja kotiovelle saapuessani en nakannutkaan saappaita jalastani, vaan täytin taskuni Pennin iltanappuloilla. Palattiin samaa reittiä takaisin, tällä kertaa aidatun pihan kohdalla palkkailin Penniä reippaasta olemuksesta ja yhdessä toimimisesta. Pysähdyttiin koirien kohdalle ja palkkailin aina, kun Penni vilkaisi haukkuvia koiria päin. Penni oli jo huomattavasti reippaampi ja seuruutin sen runsain kehuin pihan ohi. Naapuruston iloksi palattiin vielä samaa reittiä takaisin ja tällä kertaa hyvin tuloksin. Takaisintulomatkalla vastaan tuli kaksi isoa koiraa ja taas sama säpsähtely. Harmi vain, ettei ihan jokaisen vastaantulevan koirakon kohdalla voi kulkea edestakaisin omaansa kehuen ja palkaten. On nyt mietinnän paikka, pitäisikö sitä ihan juoksujen päätyttyä käydä muutamassa kilpailussa kuuntelemassa kisahälinää ja järjestää tilaisuuksia, joissa Penni voisi tutustua kivoihin koiriin. Voi että! Olisipa tämä taas vain juoksujen syytä.

Tulipas ihan laidasta laitaan rönsyilevä teksti. Ajatusten purkaminen näppäimistön äärellä on kuitenkin ihan paras tapa käsitellä päähänpistoja, jotka muuten jäisivät vain ärsyttävästi hautumaan. Huomaa kyllä, ettei aikoihin ole tullut blogiin muuten kuin pintapuolisesti mitään vuodatettua!

Vuosi välissä

Ihan niin kuin lokakuukin, aika kuluu pikakelauksella. Pennin toiset juoksut.

Onni ei tule etsien, vaan eläen

Kysymykset & vastaukset sekä muut blogihaasteet

Tähän postaukseen olen koonnut vastaukset lukijoiden esittämistä kysymyksistä ja sekoittanut joukkoon yhdentoista kysymyksen haasteen. Jotkut kysymykset esiintyivät muutamaan kertaan hieman eri muodoissa ja erityisesti teitä kiinnosti, miksi valitsin toiseksi koiraksi juuri aussien ja millaisia tulevaisuuden suunnitelmia minulla on harrastusten suhteen. Nämä ja muut kysymykset vastauksineen tässä - olkaa hyvät!

Muru

"Miten päädyit ottamaan Murun? Tuliko Muru alunperin harrastus- vai kotikoiraksi?

Muru tuli meille perheen koiraksi aikoinaan suunnitelman ja sattuman kautta. Olin itse ylä-asteikäinen kun Muru hankittiin ja vaikka olin lukenutkin koiraopuksen toisensa perään, kitissyt omaa koiraa ja ulkoiluttanut pehmoeläintä osoittaakseni vastuuntuntoani, oli minulla loppupeleissä hyvin vähän osaa ja arpaa juuri Murun valintaan. Muistan, kuinka minulla oli vihko täyteen piirrettynä unelmieni Muru-koiran kuvia: Muru oli mielessäni blue merle shetlanninlammaskoira. Vanhemmat halusivat borderterrierin, sillä meillä oli tuttu joka niitä kasvatti. Minähän en mitään terrieriä halunnut. Shetlanninlammaskoirahaaveet saivat kuitenkin väistyä, sillä vaikka rotu olikin viehättävä, eivät vanhempani olleet mielissään siitä karvan määrästä, mikä puuhkaturkkisesta pikkulassiesta olisi kertynyt kodin nurkkiin. Olin tuohon mennessä ollut "kenneltyttönä" hypistelemässä jo useampaa saksanpaimenkoirapentuetta tutulla kasvattajalla. Hänelle kiri nopeasti tieto meidän etsivän sopivaa pikkukoiraa perheeseen ja koska paino oli sanalla pikkukoira, jäi saksanpaimenkoira jo heti alkuunsa pois pelistä (vaikka itsepintaisella koiratytöllä olikin kovasti yritystä). Kylällä oli kuitenkin syntynyt nuorelle mittelspitz-nartulle vahinkopentue. Isän sanottiin olevan kääpiösnautseri. Tästä tämä tuttu saksanpaimenkoirakasvattaja kertoi meille ja otti yhteyttä perheeseen, johon sekarotupentue oli syntynyt. Hän oikeastaan toimi välikätenä koiranhankinnassa - kävi katsomassa pentuja, osasi kysyä oikeat kysymykset ja varmistaa tarvittavat tiedot. Muutamaa viikkoa myöhemmin meille tuli Muru. Pennun sain valita ihan itse: valitsin kaikista pullukaimman ja kovaäänisimmän pennun. Olinhan sentään opukseni lukenut. Voi niitä aikoja! Koiraharrastukset tulivat myöhemmin: Muru kävi ensimmäisessä match showssaan juuri vuoden täytettyään ja voitti koko kilpailun (oli näytelmän komein pullukka, ihan Best In Show). Sen jälkeen se on ollut menoa se ja agility tuli lähes luonnollisena jatkumona muutamaa vuotta myöhemmin. Ilman sitä ensimmäistä mätsäriä tai ylipäätään niitä kaikkia reissuja joita tehtiin omassa pikkuisessa koiraporukassa pikkutyttöinä koiriemme kanssa, ei varmasti oltaisi tässä. Muru olisi pullea, harmaa, vanha kotikoira vanhempieni hoidossa ja minä.. En kai olisi juuri se onnellinen höyrypää, joksi koiraharrastus on minut muovannut!

"Minkälainen Muru oli pentuna? Onko sinulla näyttää kuvia Murusta pentuna?

Murusta on tosi vähän pentukuvia jäljellä. Seitsemän vuoden aikana on montakin tietokoneen kovalevyä tehnyt tepposensa ja monet kuvat ovat kadonneet bittiavaruuteen. Muutamia minulla on kuitenkin esitellä:
Näin jälkeenpäin kuvia katseltuani huomaan, että Murulla todella oli aikamoinen käppänäpärstä! Koko karvanlaatu (väristä puhumattakaan) on kasvoissa aivan erilaista nykyään (katsokaa tuota partaa!). Omituisen näköinen pentu.

Penni

"Minkä takia valitsit roduksi juuri australianpaimenkoiran? Oliko muita rotuja mielessä?

Australianpaimenkoirat ovat kiinnostaneet minua jo vuosia ja koko pitkän elämänkauden nimeltä pentukuume, oli aussie jokaisen haaveen takana. Muita rotuja toki oli. Vielä muutama vuosi sitten oli todella lähellä, että meille olisi tullut pyreneittenpaimenkoira. Pentukuume oli tuolloin pahimmillaan, sillä lähipiirissä oli varsinainen pentubuumi käynnissä. Elämäntilanne kuitenkin sai minut siirtämään pennun hankintaa siihen asti, että valmistuisin ylioppilaaksi ja muuttaisin omilleni. Jo pyrrin takana oli aina kaukainen haave australianpaimenkoirasta. Jotenkin kyseenalaistin itseäni aussieajatuksistani aivan hirveästi: olisiko minusta oikeasti tarjoamaan todella aktiiviselle rodulle sen vaatimaa aikaa ja työtä ja olisiko minulla tarpeeksi tietotaitoa valmiiksi. Asetin myös tavoitteita pennun hankinnan edelle: pieniä ja suuuria. Murun kanssa kolmosiin agilityssä, ylioppilaslakki, työpaikka.. Käännekohta tuli siinä vaiheessa, kun sain vakuutettua itseni siitä, että miksen minä pärjäisi siinä missä muutkin ja että kokemukseni koiranomistajana ja koiraharrastajana riittäisi ensimmäisen paimenkoiran hankintaan.

"Miten päädyit ottamaan Pennin juuri siitä kyseisestä yhdistelmästä? Miksi päädyit hakemaan pennun ulkomailta etkä Suomesta?

Tuontikoiran hankinta ei ollut päämääräni enkä oikeastaan ollut pitänyt sitä edes vaihtoehtona. Seurasin sivusta jälleen yhden todella lupaavan suomalaispentueen, jonka annoin livuta ohitseni. Pentueen emo oli samalta kasvattajalta kuin Penni. Pennistähän ei luonnollisesti ollut siinä vaiheessa vielä tietoakaan. Selailin suomalaistarjontaa kuukausia, mutta niinä hetkinä kun pennun hankinta todella kävi ajankohtaiseksi, ei sopivaa pentuetta tai edes pentuesuunnitelmaa tuntunut löytyvän. Kirjoitin tusinan sähköposteja kasvattajille ja pettymyksekseni vain osa vastasi - toiset viikon, toiset kuukauden viiveellä. Pennunhankinta on oikeasti vaikea ja aikaavievä prosessi, sen sain todella kokea. Sen jälkeen, kun pari minua kiinnostanutta pentuesuunnitelmaa kariutui syystä tai toisesta, ajauduin tutkimaan puolivahingossa naapurimaan aussietarjontaa. Silloin löysin Pennin. Ja kirjaimellisesti juuri Pennin. Kasvattajalla oli juuri syntynyt neljä narttua uusimpaan pentueeseensa ja sain käsiini kuvat pennuista. Kirjoitin pari päivää mietittyäni sähköpostin kasvattajalle vähän puolitosissaan - kaikki neljä narttupentuahan olisi varmasti olleet varattu jo ennen syntymäänsä, enkä oikeasti ajatellut hakevani koiraa Ruotsista. Esittelin itseni ja millaista pentua olin etsimässä. Sain samaan sähköpostiin mahtumaan kymmeniä kysymyksiä pentueen vanhemmista, itse pennuista, kasvattajasta.. Sain vastauksen hämmästyksekseni seuraavana iltana. Vasta sen luettuani aloin pohtimaan, voisinko harkita tuontikoiraa. Yksi pentu oli vapaana.

"Saitko valita Pennin pentueesta vai valitsiko kasvattaja sen sinulle?

Kasvattaja valitsi pennun viikkoa ennen luovutusta, mitä ei edes jännitys riitä kuvaamaan. Hän oli hyvin tarkka siitä, että juuri oikeat pennut pääsisivät juuri oikeisiin koteihin. Olin toki ilmaissut sähköposteja vaihdellessamme mieltymykseni. Onnekseni sain oman suosikkini. Minkä tahansa pennuista olisin kuitenkin varmaan kotiuttanut, kunhan luonne olisi ollut paikallaan. Pennun värillä ei ollut merkitystä.

"Onko Penni täyttänyt odotukset toisena koirana Murun jälkeen?

On. Penni on kaikkea mitä olen uskaltanut toivoa ja vielä enemmän. Jollain tavalla niin luonnollinen jatke meidän kolmen komppaniaan.

"Mikä on Pennin ykköslaji ja miksi?

On vaikeaa sanoa vielä tässä vaiheessa, mikä on Pennin ykköslaji, sillä me emme ole päässeet kokeilemaan läheskään kaikkia minua kiinnostavia lajeja vielä. Haluaisin ajatella, että agility, mutta oikeastaan aika näyttää mikä laji sopii koiralle parhaiten. Pennillä on taipumuksia moneen ja voi löytää juuri sen omimman juttunsa jonkin aivan eri lajin parista, kuin olisin ajatellut. Pennin siskosta tuli juuri Ruotsin jälkivalio, joten mikäli sisaruksille on lainkaan samanlaisia taipumuksia suotu, voi olla että Penninkin juttu voisi löytyä jonkin PK-lajin puolelta. Jos nyt pitäisi kuitenkin vastata tähän astisiin kokemuksiin peilaten jokin laji, sanoisin, että agility. Ja syystä että sitä on treenattu eniten ja siihen lajiin olen itse eniten mieltynyt.



Miksi Australianpaimenkoira

"Miksi juuri australianpaimenkoira, eikä bordercollieta?

Oikeastaan helpompi vastaus, kuin voisi luulla, sillä en ole koskaan suunnitellut hankkivani bordercollieta, tai sen suuremmin edes tosissani jahkaillut näiden kahden samankaltaisen rodun välillä. Enkä sano, ettenkö voisi koskaan ottaa bordercollieta. Pennunhankintaa suunnitellessani en kuitenkaan pitänyt bordercollieta yhtä vahvana vaihtoehtona kuin australianpaimenkoiraa. Olen ollut valitsemaani rotuun niin viehtynyt jo vuosien ajan, että jo se seikka pelkästään sai minut viivaamaan bordercollien yli toivelistan kärkisijalta.

"Onko nää rodut sun mielestä verrattavissa ja samankaltaisia? Miten ne susta eroaa ja miten ei?

Ovathan ne verrattavissa monessakin suhteessa: nehän ovat sekä käyttötarkoitukseltaan, että ulkomuodoltaan varsin samankaltaisia. Joitain yksilöitä tuntuu ulkonäöllisesti olevan vaikea erottaa toisen rodun edustajaksi. Yleistettynä ajattelen kuitenkin bordercollien vahvemman paimennusvietin omaavaksi roduksi, joiden työtapa on sähäkkäämpää ja joilla tuntuu todella olevan "paimenkoira" leimattuna kaikkeen mitä ne tekevät. Nopeita, ketteriä ja uskomattoman reaktiokyvyn omaavia koiria. Aussieitakin on toki moneen, mutta työskentelytyyli on näillä roduilla mielestäni aika erilainen.

"Onko Penni tyypillinen aussie, miksi/miksi ei?

Kyllä mielestäni on, riippuen tietenkin mitä tyypillisellä haetaan. Penni on ulkomuodoltaan ja ilmeeltään aavistuksen kevyempi kuin seka- tai näyttelylinjainen perusaussie, mutta luonteeltaan juuri sellainen huumorintajuinen täystohelo, jollaisen uskon jokaisesta aussiesta pohjimmiltaan löytyvän..

"Aiotko käydä Pennin kanssa näyttelyissä?

Näyttelyt eivät kiinnosta minua oikein missään mielessä. En ole koskaan jaksanut sen kummemmin ymmärtää niiden päälle. Se yksi pakollinen tulos käydään joskus hakemassa, mutta ei sekään taida vielä olla ajankohtaista.

Tulevaisuuden suunnitelmat

"Voisitko harkita kolmatta koiraa?

En kyllä vielä ihan lähitulevaisuudessa. Ehkä jos jotain omituista kävisi ja muuttaisin koirineni jonnekin mökkiin peltojen keskelle. Kai siinä menisi yksi jos toinenkin laumanjatkeena.

"Sitten jos ja kun sinulle tulee seuraava koira, mitä rotua se tulee olemaan?

En tiedä! Toista Murua en taida tulla löytämään (jos jostain joku mittelspitz/kääpiösnautseri pentue ilmaantuisi voisinko edes harkita kieltäytyväni?! Ihan jo pelkästä mielenkiinnosta?!), mutta aussieen rotuna olen ollut tyytyväinen. Ehkä jossain paimensukuisessa rodussa pitäytyisin.

"Minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on Murulle ja Pennille harrastusten suhteen? Milloin starttaatte Pennin kanssa kisakentillä?

Murun kanssa lähitulevaisuuden suunnitelmiin liittyy agilityn saralla vielä muutamat startit kolmosissa, muutoin me ollaan tavoitteet aikalailla tämän harrastuksen suhteen saavutettu. Jatketaan treenejä kuitenkin vielä niin pitkään kuin mahdollista. Olen olkkaritokoillut Murun kanssa Pennin treenaamisen ohella ihan vain sen vuoksi, että pikkukoira on ainakin miljoonasti söpömpi yrittäessään tosissaan miettiä, mistä perusasennossa ja seuruussa oikeasti on kyse. Ties vaikka hän debytoisi tokossa vielä veteraani-ikäisenä!
Penni on vasta päässyt alkuun omissa touhuissaan, joten harrastusten suhteen suunnitelmiin liittyy lähinnä treenaamista ja uusien lajien kokeilua. Toki me treenataan tavoitteellisesti, mutten tiedä koska me Pennin kanssa kisaamaan aletaan. Tokossa ollaan vielä aaaika kaukana koevalmiudesta ja agilityssä saadaan nyt vähintäänkin odotella, että pentu varttuu kisaikäänsä. Ei meillä hoppu kuitenkaan ole. Lähinnä suunnitelmiin lukeutuvat lajivalikoiman kartuttaminen: paimennuksessa ollaan päästy vasta alkuun ja PK-lajit ovat vielä kiinnostuksen asteella treeniseuran puuttuessa. Tulevaan talvikauteen on aika täyteen sijoitettu agilityn ja tokon treenejä, joten luultavasti uudet lajit saavat odottaa tulevaan kevääseen. Kaikkea ei vain kerkeä!

Muru vs. Penni

"Mitä suurimpia eroja Pennissä ja Murussa on aksakentillä?

Voisi kai melkein sanoa, että ovathan ne kuin yö ja päivä: Ensinnäkin suuren eron jo ihan pelkästään koirien ohjaamiseen luo se, että toinen on mini ja toinen on maksi. On ollut aivan uusi opettelu saada oma ohjaaminen maksitaajuudelle, kun syvälle alitajuntaan pinttyneet miniohjaamiskuviot painavat radalla vielä Penninkin kanssa päälle. Penni on aika nopea ja Muru jopa miniksikin kisakaverina aika hidas. Treenikaverina Muru on sitten paljon nopeampi ja innokkaampi, kuin kisakaverina, mutta kyllähän ne askeleet varsin eri tahtiin taittuvat eri koirien kanssa radalla.
Muru on tosi kuuliainen, kuin myös Pennikin, mutta aika häiriöherkkä. Penni irtoaa paremmin esteille, mikä tietysti onkin välttämätöntä maksikoiran kanssa. Murulla on kuitenkin parhaimmillaan aivan loistava into ja vire ja tietty "suotu sikamaisuus" radalla. Samaa röyhkeyttä ja rämäpäisyyttä toivoisin Penniinkin vielä syntyvän. Molemmat palkkautuu ja syttyy paremmin lelulla kuin namilla. Murulla kuitenkin tuppaa olemaan into niin päivästä kiinni kun taas Penni on aikalailla aina valmis aksaamaan.

"Mitä uutta olet oppinut itsestäsi koiraomistajana Murun ja Pennin kanssa?

Muru on opettanut rutkasti kärsivällisyyttä ja iloitsemista pienistä onnistumisista. Sen, ettei mikään ole itsestäänselvää! On uskomattoman antoisaa, kun oikeasti jokin asia onnistuu, kun matkalla on ollut enemmän mutkia kuin käsissä sormia. Penni puolestaan on tehnyt täyskäännöksen tapoihini työskentelyyn koiran kanssa ja palkkaamiseen! Olen todella oppinut hyödyntämään oikeasti korkeavireistä lelupalkkaamista vasta Pennin myötä. Muru on hyötynyt siitä aivan valtavasti. Siinä missä aikana ennen Penniä saatoin treeneihin lähtiessä pakata taskun täyteen nakkeja, voin nykyisin lähteä huoletta treenaamaan ilman namin namia.

"Suosikkikuvasi Murusta ja Pennistä?

Ei minulla ole varsinaisia suosikkikuvia, mutta muutama tuli mieleen:




"Mitä koirasi pelkäävät?

Muru pelkää herkkänä koirana kaikenlaista: äkillisiä ja kovia ääniä, arkailee vieraita, sätkyy ukkosta. Vielä ei ole tullut vastaan mitään, mitä Penni puolestaan varsinaisesti pelkäisi.

Elämää koiranomistajana

"Pahin haasteesi/ongelmasi koirien kanssa? Paras onnistumisen hetki koirien kanssa?

Kyllä ne suurimmat tähän astiset haasteet on koettu Murun kanssa. Samalla myös ne parhaat onnistumiset. Muru osaa olla todella epävarma ja ääniherkkä koira, sen kanssa on saatu tehdä työtä ihan jo sen eteen, että kilpaileminen agilityssä on mahdollista. Muru voi mennä täysin lukkoon mitättömältäkin tuntuvan seikan vuoksi - kaikki varmaan muistavat minun paasanneen viime vuonna kuukausitolkulla Murun pillikammon suhteen. Niille, joille asia ei ole tuttu: Muru pelkäsi niin tavattomasti sekä kilpailupuitteita selostamoineen päivineen, mutta suurimman ongelman loi Murun paniikinomainen reaktio tuomarin pillinvihellykseen. Ihan oikeasti. Se saattoi karata lähdöstä ennen ensimmäistäkään estettä, koska meni niin paniikkiin siitä korkeasta vihellysäänestä, joka kilpailussa merkitsee lähtölupaa. Se, että me lopulta onnistuttiin selättämään ongelma ja kilpailemaan tiemme kolmosiin, on ollut ehdottomasti antoisin kokemus koiraharrastuksen saralla!

"Mitä eroja/hankaluuksia on asua/harrastaa kahden koiran kanssa kuin yhden?

Helposti tulee ajatelleeksi, että siinähän se kaksi koiraa menee missä yksikin. Ei se nyt ihan niin kuitenkaan mene - tassujen määrän tuplautuessa on hallilla ja treenikentillä vietetty aika nelinkertaistunut, mitä en tietenkään näe huonona asiana. On kuitenkin aina mietittävä, että koirat saavat tasapuolisesti huomiota ja aktiviteettia, eikä tasajako ole ollut ilmiselvä pennun saapuessa taloon: totta kai nuori koira vaatii enemmän työtä, kuin jo talouteen ja sen tapoihin sopeutunut koira. Meillä on yhteiselämä kuitenkin lähtenyt sujumaan ihan hyvin ja helpotusta töissä käymiseen tuo se, että koirista on edes toisistaan seuraa niiden ollessa keskenään kotona työpäivän ajan. On hankalampaa löytää hoitopaikkaa kahdelle koiralle, kuin yhdelle. Kahteen koiraan tuntuu kuluvan ainakin potenssiin kaksitoista enemmän rahaa kuin yhteen. Ajoittain on hankalaa matkustaa kahden koiran kanssa. Kahden koiran kanssa on kuitenkin paljon hauskempaa lenkkeillä. Niiden leikkimistä on ihanaa seurata.

"Mitä kuuluu perusturkin ynnä muun siisteyden hoitohetkeenne?

Meillä ei juurikaan kulu aikaa turkinhoitoon - kuratassut pestään syyslenkkien jälkeen ja turkit furminoidaan harvakseltaan parvekkeella. Murun turkki on nypittävää sorttia ja olen tullut äärettömän laiskaksi sen hoitamisessa - nykyään nypin sen ehkä kerran kahdessa-kolmessa kuukaudessa, vaikka ehdottomasti helpommaksi taitaisi käydä ylläpitää sitä vaikka viikottaisella siistimisellä.

"Millaista pantaa/valjaita sekä remmiä käytät lenkeillä? Vai käytätkö ollenkaan?

Pennillä ei ole pentupannan lisäksi sopivaa pantaa vieläkään! Olen ostanut läjän suloisia pantoja, mutten ikinä osaa ostaa oikean kokoista ilman, että koira on mukana sovittamassa. Murun kohdalla ei ole niin justiinsa istuuko panta juuri oikein vai jääkö vähän löysäksi, mutta Penni voi hyvin kiskaista itsensä huonosti istuvasta pannasta irti. Molemmilla koirilla on valjaat: Murulla perinteiset, Pennillä y-valjaat. Murulla panta ja valjaat vuorottelevat aika tasaisesti ihan sen mukaan, mikä sattuu milloinkin sopivan hihnan päässä roikkumaan. Pennillä on ehtinyt olla jo monta hihnaa, mutta eräs aussie syö niitä aamupalaksi. Nyt olen jo toistamiseen ostanut sille leveän Rukan hihnan, joka toistaiseksi on pysynyt yhtenä palana. Murulla on ohut nahkahihna.

"Lisää kuva vuoden takaa. Missä silloin mentiin?

Penni oli juuri kotiutunut ja Murun kanssa oltiin juuri aloiteltu kisaamisen parissa ja otettu ensimmäinen tuplanolla ykkösluokasta.



Treenaaminen

"Treenaatko oikeasti noin vähän vai etkö päivitä treeniblogiasi?

Olen löytänyt akilleenjänteeni bloggaamisen suhteen, sillä olen surkea päivittämään treeniblogia. En vain saa aikaiseksi. Kyllä me silti treenataan ihan normaalisti, 3-4 kertaa viikossa. Murun aksatreenit kerran viikossa, Pennin kerran viikossa, omatoimitreeni kerran viikossa ja tokoa kerran viikossa. Siihen päälle ulkopuolisten kouluttajien agilityvalmennukset kaksi kertaa kuukaudessa. Paimennusta (pyritään ainakin näin syyskaudella kerran kuukaudessa) en laske mukaan. Koulutan alkeisagilityä lisäksi kerran viikossa.

"Puhuit, että olet ollut treenitauolla niin miksi päädyit pitämään taukoa?

Oma pää tarvitsi tauon, kun molempien koirien kevään juoksut ja niiden jälkipuinti kävivät niin rankasti aivoon. Ollaan palattu tauolta.

"Millasia kouluttajia arvostat? Entä ihan nimellä mainittuna?

Tykkään kouluttajista, jotka kannustavat ja ovat positiivisia! Yleisesti positiivinen ja innostava olemus ovat mielestäni kaiken a ja o! Eikä se ole itsestäänselvyys! On myös tärkeää, että kouluttaja osaa lukea niin koiraa kuin ohjaajaakin ja luoda juuri sille koirakolle sopivat vaihtoehtoisuudet esimerkiksi agilityn ohjauskuvioita mielessä pitäen. Pidän haasteista ja haluan löytää niitä treenistä, hyvä kouluttaja osaa haastaa treenaajat ylittämään itsensä ja viemään heidät ulos mukavuusalueelta. Haastava treeni ei kuitenkaan tarkoita pitkää yhtämittaista väsytystä radalla - mielestäni on ehdottoman tärkeää, että kouluttaja osaa katkaista treenin siihen parhaimpaan suoritukseen ja vireeseen! Toiset kuitenkin tykkäävät eri asioista, henkilökohtaisesti olen treeniin kaikkein tyytyväisin, kun olen onnistunut pitämään (ja päättämään) sen lyhyenä ja kivana koiralle!

"Oletko kokeillut naksutinta? Jos olet, millaisella menestyksellä?

Meillä naksutellaan säännöllisesti temppu- ja tokotreenaamisessa! Toimii!

Omat mieltymykset

"Mitä mieltä oot pelkistä "seurakoirista", kiinnostaako sua enemmän koira, joka on jalostettu johonkin tiettyyn (muuhun kuin seuran pitämiseen), esim. juuri paimentamiseen, noutamiseen jne.?

Ei kai seurakoirissa mitään vikaa ole. Kaikilla on omat kiinnostuksen kohteensa ja uskon, että se omin rotu löytyy niiden ääreltä - ei ole sattumaa, että itse tulin hankkineeksi juuri paimenkoiran, enkä esimerkiksi metsästyskoiraa.

"Mitä koirablogeja itse luet? Omat suosikkiblogisi?

Luen paljon erilaisia blogeja. Linkkilistalta löytyvät suosikkini! Minua kiinnostavat blogit, joissa puidaan treenaamisen lisäksi arkielämää ja valotetaan sitä myös pintaa syvemmältä. Toisaalta voin tykästyä myös blogiin, jossa on vain kuvia. Toki ne omat suosikit löytyvät jälleen omien mielenkiintojen ja harrastusten ääreltä - mieluummin luen agilitytreeneistä kuin koiranäyttelyistä ja hienot kuvat tietysti iskevät valokuvaamista harrastavan silmään. Toisaalta kaikkein eniten lopulta vaikuttaa persoonat blogin takana!

"Mistä roduista et pidä?

En pidä roduista, joiden ulkonäölliset ominaisuudet ovat jalostettu äärimmilleen ja joiden ulkonäkö tulee valitettavan usein jalostuksessa terveyden edelle. Bulldog, shih tzu, mopsi, sharpei, kiinanpalatsikoira..

"Mitä mieltä olet koirien vaatteista?

On niitä meilläkin - siis ihan perustavanlaatuista kura- ja talvitakkiosastoa, puuvillaneuletta ja back on trackiä. Myös töppöset talvipakkasille löytyy. Kyllä vaatetus vaan tarpeellista Suomen sääoloissa tuntuu olevan myös koirien osalta, vaikkakin tarpeettomat muoti-ilmaukset jättäisin ennemminkin omistajan, kuin lemmikin kontolle. ;)

"Missä koirasi nukkuu/nukkuvat?

Sängyn jalkopäässä, lattialla, sohvalla.. Meillä ei haittaa vaikka koirat köllöttelisivätkin sohvalla tai sängyllä, kunhan nyt eivät kuraisina mene niille hyppimään.

Valokuvaaminen

"Millasilla asetuksilla kuvaat?

Kuvaan aina aukon esivalintatilassa, eli canoneissa Av-moodilla. Käytän lähes poikkeuksetta objektiivin suurinta mahdollista aukkoa (itselläni skaalalla f1.4-2.8), sillä olen mieltynyt pehmeään ja runsaaseen bokehiin ja taustastaan selkeästi eroteltuun kohteeseen. Kaikki kuvat otan raw-raakatiedostoina, jolloin jälkikäsittelyyn jää rutkasti enemmän pelivaraa. Pidän valoisista ja kirkkaista kuvista, joten usein ylivalotan tarkoituksellisesti jo kuvanottohetkellä. Liike-, maisema- ja potrettikuvaukseen on luonnollisesti omat säätönsä!

"Miten käsittelet kuviasi?

Kaksivaiheisesti: Minulla on käytössäni Adoben Lightroom 3, jossa käytän kaikki kuvat esikäsittelyssä (käännän raw-tiedostot kuvan käsittelyn jälkeen jpg-tiedostoiksi) sekä elements 11, jossa suoritan hienosäätöä, terävöityksen ja kuvien pienentämisen nettiin sopivaksi.

"Miten paljon käsittelet kuviasi? Laita vaikka esimerkkikuvia ennen ja jälkeen käsittelyn!

Riippuen kuvasta, mutta voisin sanoa, että aika roimasti! Mielestäni kuvien käsittely kuuluu valokuvaamiseen. Käsittelemättä jätettyjä kuvia laitan hyvin, hyvin harvoin minnekään esille. Mielestäni nämä kaksi kuuluvat saumatta toisiinsa ja tähän harrastukseen ja pidän kuvankäsittelystä vähintäänkin yhtä paljon, kuin itse kuvaamisesta. Jokaisessa tilanteessa näen valmiin kuvan jo ennen kuvan ottamista - miten käytän tätä valoa, miltä tausta näyttää valmiissa kuvassa ja miten haluan sen käsitellä. Pelkkä kuvanotto on vain ensimmäinen askel valmiiseen ruutuun!



Näkymä kuvankäsittelyohjelmasta tyypillisestä ennen-jälkeen- tilanteesta

- tunnustus saatiin Dustyn ja Iisin blogista, kiitän siitä!

Ihana syksy!

Olen jo monta päivää ollut aikeissa lähteä kuvaamaan, mutta olen niin huono ottamaan kameraa mukaan tätä nykyä enää minnekään. Tänään kun vihdoin pääsin tuumasta toimeen, kävi niin tyypillisesti, kuin vain voi kahden kilon kameraa olallaan kantaen käydä - ehdin kartanolle päästyämme ottaa muutaman kuvan, kunnes akku loppui. Onneksi omenaluurissa on kelvollinen kamera, mutta kyllä harmitti! Etenkin, kun kartanolla paistoi aurinko kauniimmin kuin moneen päivään eikä ikivanhojen vaahteroiden pudottamia lehtiä lehtiä oltu muutamaan päivään haravoitu. No, parempi onni ensi kerralla. Toivottavasti lehdet ovat silloin yhä puissa.

Säikähdys

Meidän maanantaiaamu ei sujunut ihan tyypillisten rutiinien mukaisesti. Heräsin ensimmäiseen herätyskellon soittoon kuudelta aamulla ja kuulin Pennin natustelevan jotain olohuoneessa. Se oli mennyt pureksimaan rottinkista sisustuskoria, jossa pidän koirien luita ja leluja kätevästi (ja somasti) niiden ulottuvilla. Nostin korin takaisin hyllyyn ja toruin rakkinetta ilkityöstä. Suljin valot ja kävin hetkeksi torkkumaan. Torkkukellon pirulainen pärähti puoli tuntia myöhemmin sen merkiksi, että nyt olisi pakko nousta ja äkkiä. Penni laski päänsä sängyn reunalle ja paijasin sen otsaa. Jokin oli hullusti! Tunsin, kuinka koiran kasvot ja koko pää oli aivan turvoksissa ja nousin sängystä nopeammin, kuin minään maanantaiaamuna vielä koskaan aiemmin - käännyin kannoillani matkalla keittiöön ja näin Pennin turpeiset kasvot.



Eihän siinä auttanut kuin koota itsensä paniikinomaisesta säikähdyksestä, pukea vaatteet ylle ja lähteä viemään koira Viikkiin päivystykseen. Siellä Penni tutkittiin: kyseessä oli allerginen reaktio, joka saattoi olla seurausta juuri sen rottinkikorin maistelemisesta. Voi epäillä, että jokin korin valmistuksessa käytetty pintakäsittelyaine saattoi saada aikaan allergisen reaktion juuri Pennissä. Turvonneet kasvot muistuttivat kovasti ampiaisenpiston tai kyynpureman aiheuttamaa allergista reaktiota, mutta yön aikana koira on ollut sisällä ja ulkonakin käynyt vain korttelin ympäri edellisenä iltana. Ampiaista en löytänyt etsimälläkään, vaikka onhan Penni voinut sellaisen syödäkin, mutta epäilen, ettenkö olisi huomannut hyönteistä pikkuruisessa asunnossani koko edeltäneen päivän aikana. Parvekkeen ovet olivat nimittäin olleet säpissä koko edellisen ja kuluneen päivän. Sulkisin ampiaisen pistoksen myös sillä perusteella, että ihmettelen suuresti, voisiko korin jäystäminen ja naaman turpoaminen heti sen jälkeen olla sekään täysin sattumaa.

Aika hurja aamu kerrassaan. Penni on oma iloinen itsensä ja turvotuskin on laskemassa - yhä pentu muistuttaa ennemminkin virtahepoa kuin aussieta, mutta viimeistäänkin muutamassa päivässä pitäisi turvotuksen olla täysin poissa. Voi, koirat.

Kesän viimeisiä

Ollaan saatu nauttia niin uskomattoman hienoista keleistä kuluneina viikkoina, eikä tämäkään viikonloppu ollut poikkeus. Saatiin tehdä alkusyksyn mieleenpainuvimmat reissut ihan huikeissa kesäsäissä. Toivottavasti aurinkoiset kelit jatkuvat vielä, kun lehdet kellastuvat! Jotenkin tänään tuli kuitenkin sellainen olo, että mahdettiinkohan sitä juuri viettää kesän viimeiset uimareissut. Eipä sillä, siihenkin tyydytään - eletäänhän tässä jo syyskuun puoliväliä.

Pennin MH-luonnekuvaus 7.9.2013

Pennin MH-luonnekuvaus suoritettiin siis kasvattitapaamisessa Ruotsissa ja se sujui kaikilta osilta suurinpiirtein juuri niin, kuin olin ajatellutkin. Kielimuuri oli vain pikkuinen hidaste, mutta koiran osalta kaikki sujui aika mutkattomasti. Ainoat yllätykset olivat Pennin aika voimakas reaktio "aaveisiin" sekä huippuhienosti sujunut ampumisosio (jos joku ei jaksa kahlata koko testiä läpi, kannattaa vähintäänkin vilkaista viimeinen video). Ampumisosiossa Penni ei edes keskeyttänyt leikkiä - katsellessani videota äänettömällä, en osannut erottaa, missä kohdassa aseenlaukaus edes tapahtui. Penni on fiksu tyttö - Kai sitä nyt mieluummin kummituksia vähän pelkää, kuin "pieniä" paukahduksia. Pennin käytökseen osuneet pisteytykset tummennettuina. Olen selkeyden vuoksi jakanut testin osiin ja kunkin taulukon alla on edeltävien osien videot.

           

	1	2	3	4	5
1a. KONTAKTI Tervehtiminen	Torjuu kontaktia, murisee tai yrittää purra	Välttää kontaktia, väistää	Hyväksyy kontaktin vastaamatta siihen, ei väistä	Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen	Mielistelevä kontaktinotossa, hyppii, vinkuu, haukkuu, jne.
1b. KONTAKTI Yhteistyö	Ei lähden vieraan ihmisen mukaan / Ei kokeilla	Lähtee mukaan haluttomasti	Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta	Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta	Lähtee mukaan hyvin innokkaasti, erittäin kiinnostunut TO:sta
1c. KONTAKTI Käsittely	Torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra	Väistää tai hakee tukea ohjaajasta	Hyväksyy käsittelyn	Hyväksyy ja ottaa kontaktia	Hyväksyy ja vastaa liioitellulla kontaktilla

(Kontaktiosiolle ei ole videota, Penni kuitenkin hyvin itselleen tyypillisesti lähti mielellään miehen matkaan ja ihmeen maltillisesti (ilman ranskalaisia suukkoja) antoi käsitellä itseään. Ei jäänyt katselemaan perääni tai rynnännyt takaisin luokseni. )

2a. LEIKKI 1 Leikkihalu	Ei leiki - ei osoita kiinnostusta	Ei leiki - osoittaa kiinnostusta	Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/ vähenee	Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen	Leikkii - aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen
2b. LEIKKI 1 Tarttuminen	Ei tartu esineeseen	Ei tartu, nuuskii esinettä	Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla	Tarttuu heti koko suulla	Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista
2c. LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu	Ei tartu esineeseen	Tarttuu viiveellä - irrottaa /pitää, ei vedä vastaan	Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/ Korjailee otetta	Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan kunnes TO irrottaa	Tarttuu heti koko suulla, vetää tempoo, ravistaa - kunnes TOirrottaa
3a. TAKAA-AJO	Ei aloita	Aloittaa, mutta keskeyttää	Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista	Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärä- hakuisesti, pysähtyy saaliille	Aloittaa heti kovalla vauhdilla juosten saaliin ohi, voi kääntyä saaliille
	Ei aloita	Aloittaa, mutta keskeyttää	Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista	Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärä- hakuisesti, pysähtyy saaliille	Aloittaa heti kovalla vauhdilla juosten saaliin ohi, voi kääntyä saaliille
3b. TARTTUMINEN	Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään	Ei tartu, nuuskii saalista	Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä	Tarttuu heti saaliiseen, mutta irrottaa	Tarttuu heti saaliiseen, pitää sitä suussaan vähintään 3 sekuntia
	Ei kiinnostu saaliista/ Ei juokse perään	Ei tartu, nuuskii saalista	Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä	Tarttuu heti saaliiseen, mutta irrottaa	Tarttuu heti saaliiseen, pitää sitä suussaan vähintään 3 sekuntia

Ensimmäinen takaa-ajo meni vähän pieleen. Luulin, ettei koira nähnyt vinhasti maassa liikkuvaa viehettä (ei valitettavasti näy videolla), mutta jälkikäteen videota katsellessa huomaa kyllä, että Penni katselee tarkkaavaisesti ainakin oikeaan suuntaan. Seuraavalla yrittämällä Penni käyttäytyikin vähän omalle tyylilleen uskollisemmin ja juoksi vieheen perään kovaa vauhtia (ja kutsuttaessa luokse teki kunniakierroksen, heh!) Video alla.

4. AKTIVITEETTI- TASO	Tarkkailematon, kiinnostumaton, passiivinen	Tarkkaile- vainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata	Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja	Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen	Toiminnot vaihtelevat nopeasti osion aikana/ Rauhaton koko ajan
5a. ETÄLEIKKI Kiinnostus	Ei kiinnostu avustajasta	Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja	Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja	Kiinnostunut avustajasta, yksittäisiä lähtöyrityksiä	Erittäin kiinnostunut avustajasta, toistuvia lähtöyrityksiä
5b. ETÄLEIKKI Uhka/ aggressio	Ei osoita uhkauseleitä	Osoittaa yksittäisiä (1-2) uhkauseleitä osion ensim. osassa	Osoittaa yksittäisiä (1-2) uhkauseleitä osion ensim. tai toisessa osassa	Osoittaa useampia uhkaus- eleitä osion ensim. osassa	Osoittaa useampia uhkauseleitä osion ensim. ja toisessa osassa.
5c. ETÄLEIKKI Uteliaisuus	Ei saavu avustajan luo	Saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo	Saapuu piilossa olevan puhuvan avustajan luo	Saapuu avustajan luo epäröiden tai viiveellä	Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
5d. ETÄLEIKKI Leikkihalu	Ei osoita kiinnostusta	Ei leiki - osoittaa kiinnostusta	Leikkii - voi tarttua varovasti, mutta ei vedä	Tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen	Tarttuu, vetää vastaan, ei irrota
5e. ETÄLEIKKI Yhteistyö	Ei osoita kiinnostusta	Kiinnostuu, mutta keskeyttää	On kiinnostunut leikkivästä avustajasta	Kiinnostunut leikkivästä sekä passiivisesta avustajasta	Houkuttelee myös passiivista avustajaa leikkimään

Nämä kaksi videota ovat aika tylsää katsottavaa. Aktiviteettitasoa arvioidessa seistään koiran kanssa kolme minuuttia ja katsotaan, mitä metkuja se keksii ohjaajan ollessa täysin passiivinen ja vaiti. Penni söi multaa ja kitisi. Muuten oli ihan kiltti pikkukoira. Etäleikissäkin avustaja sai leikkiä ihan itsekseen!

6a. YLLÄTYS Pelko	Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti	Kyykistyy ja pysähtyy	Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista	Pakenee enintään 5 metriä	Pakenee enemmän kuin 5 metriä
6b. YLLÄTYS Puolustus/ Aggressio	Ei osoita uhkauseleitä	Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä	Osoittaa useita uhkauseleitä	Osoittaa useita uhkauseleitä ja muutamia hyökkäyksiä	Osoittaa useita uhkauseleitä ja hyökkäyksiä, voi purra
6c. YLLÄTYS Uteliaisuus	Menee haalarin luo, kun se on laskettu maahan/ Ei mene ajoissa	Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa	Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo sen edessä	Menee haalarin luo, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin	Menee haalarin luo ilman ohjaajan apua
6d. YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko	Ei minkäänlaisia liikkumis- nopeuden vaihtelua tai väistämistä	Pieni niiaus tai liikkumis- nopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla	Pieni niiaus tai nopeuden- vaihtelu kerran, pienenee toisen ohitus- kerran jälkeen	Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla	Voimakas pelko, voi lisääntyä jokaisella ohituskerralla
6e. YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus	Ei osoita kiinnostusta haalariin	Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla	Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla	Puree haalaria tai leikkii sen kanssa, kiinnostus vähenee	Puree haalaria tai leikkii sen kanssa väh. kahdella ohituskerralla

Tässä osiossa minulla oli vähän vaikeuksia kielimuurin vuoksi! Lopussa en ymmärtänyt ajoissa, että sain luvan palkita koiran, joten hitaasti mutta varmasti laskeudun Pennin tasolle haalarin eteen. Muutoin ei mitään ihmeellistä tai yllättävää!

7a. ÄÄNIHERKKYYS Pelko	Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti	Kyykistyy ja pysähtyy	Väistää kääntämättä pois katsettaan	Pakenee enintään 5 metriä	Pakenee enemmän kuin 5 metriä
7b. ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus	Ei mene katsomaan	Menee räminä- laitteen luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa	Menee räminä- laitteen luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä	Menee räminä- laitteen luo kun ohjaaja on edennyt puoliväliin	Menee räminä- laitteen luo ilman apua
7c. ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko	Ei minkäänlaisia liikkumis- nopeuden vaihteluita tai väistämistä	Pieni niiaus tai liikkumis- nopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla	Pieni niiaus tai nopeuden- vaihtelu kerran, pienenee toisen ohitus- kerran jälkeen	Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla	Voimakas pelko, voi lisääntyä jokaisella ohituskerralla
7d. ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus	Ei osoita kiinnostusta räminä- laitetta kohtaan	Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla	Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta väh. kahdella ohitus- kerralla	Puree laitetta tai leikkii sen kanssa, kiinnostus vähenee	Puree laitetta tai leikkii sen kanssa väh. Kahdella ohituskerralla

Hurrrjan pelottava räminälaite! Penni keräsi itsensä kokoon kyllä hirveän äkkiä, eikä jäänyt miettimään turhia.

8a. AAVEET Puolustus/ aggressio	Ei osoita uhkauseleitä	Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä	Osoittaa useita uhkauseleitä	Osoittaa useita uhkauseleitä ja muutamia hyökkäyksiä	Osoittaa uhkauseleitä ja useampia hyökkäyksiä
8b. AAVEET Tarkkaavaisuus	Yksittäisiä vilkaisuja, ja sen jälkeen ei kiinnostusta/ Ei kiinnostu lainkaan	Katselee aaveita silloin tällöin	Tarkkailee aaveita pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista	Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja	Tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan
8c. AAVEET Pelko	On ohjaajan edessä tai sivulla	On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkan- ottoa	On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä	On enimmäkseen ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä	Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta / Pakenee
8d. AAVEET Uteliaisuus	Menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / Ei mene ajoissa	Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa	Menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä	Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puoleen- väliin	Menee katsomaan ilman apua
8e. AAVEET Kontaktin- otto aaveeseen	Torjuu kontaktia/ Ei mene ajoissa	Hyväksyy avustajan tarjoaman kontaktin, mutta ei vastaa siihen	Vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin	Ottaa itse kontaktia avustajaan	Innostunutta kontaktin- ottoa avustajaan, esim. hyppii tai vinkuu

Kummitukset olivat pelottavia. Minua olisi naurattanut hirveästi. Koko tämä koejärjestely on niin utopinen, että jo pelkästään paikallaan seisominen tuntui vaikealta mörköjen hiipiessä metsänrajasta pellolle. Penniin osui ja upposi, kauhiat kummitukset.

9a. LEIKKI 2 Leikkihalu	Ei leiki - ei osoita kiinnostusta	Ei leiki - osoittaa kiinnostusta	Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/ vähenee	Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen	Leikkii - aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen
9b. LEIKKI 2 Tarttuminen	Ei tartu esineeseen	Ei tartu, nuuskii esinettä	Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla	Tarttuu heti koko suulla	Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista
10. AMPUMINEN	Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välin- pitämätön	Häiritsevyys lisääntyy leikin/ passiivisuuden aikana, sen jälkeen välin- pitämätön	Kiinnostuu laukauksista, yleisöstä tms, mutta palaa leikkiin/ passiivisuuteen	Keskeyttää leikin/ passiiv., lukkiutuu yleisöä, laukauksia tms kohden, ei palaa leikkiin/ passiivisuuteen	Häiriintynyt, pelokas / Yrittää paeta / Ohjaaja luopuu ampumisesta

Penni on niin hieno, että ihan pikahdun! Vau!

Reppureissaten Ruotsiin: Kennelleiri 2013

Kysymyspostauksen vastaukset saavat vielä odottaa julkaisuaan, sillä ensin haluan kertoa kaiken unohtumattomasta huippuviikonlopusta, joka Pennin kanssa vietettiin Ruotsissa kennelleirillä kasvattitapaamisen merkeissä!


Vasemmalta oikealle: Pennin sisko Izzie, Penni, Pennin äiskä Meja ja sisko Vera

Lähdettiin reissuun torstai-iltana laivalla Helsingistä Tukholmaan. Tein vielä lähes täyden työpäivän torstaina, joten ehdin vain pakata viimeiset kimpsut ja kampsut kasaan (koskakohan opin pakkaamaan vaikka edellisenä iltana?!) ja suunnata koiran kanssa laivalle. Me vietettiin koko matka hytissä sillä poikkeuksella, että kävin ostamassa tax freestä lakupussin. Olin jännittänyt matkaa niin monta viikkoa jo, että ihan viimeisinä iltoina alkoi jännitys viedä veronsa yöunista: Me siis nukuttiinkin lähes ihan koko matka. Kannella käytiin sen verran, että yritin pissattaa Pennin, mutta eihän se ymmärtänyt hoitaa bisneksiään laivan kannella tai koirien hiekkalaatikolla. Raukkaparka pidätteli koko matkan!




Paimenia pellolla: Zombie, Izzie, Penni, Java ja Troll

Laivan terminaalista huonommankin suuntavaiston omaava löytää tiensä laivabussiin ja cityterminaaliin, josta suuntana oli oikean junan löytäminen ja päämäärään, Norrköpingiin, saapuminen. Oltiin Pennin siskon Izzien omistajan kanssa sovittu tapaavamme Tukholmassa ja jatkavamme matkaa yhdessä junalla. Oli aika huikeaa nähdä ensimmäinen Pennin siskoista rautatieasemalla! Koirat olivat niin samanlaisia Izzien jättimäisiä pystykorvia lukuunottamatta! Samat silmät, ilmeet ja eleet. Tokihan ruotsalaissisko osasi käyttäytyä suurkaupungin vilinässä paljon hienommin. Omani kieppui nimittäin hihnassaan niin tuhannessa solmussa ja kiskoi kaikkiin ilmansuuntiin yhtä aikaa. Norrköpingissä juna-asemalla meitä oli kasvattaja vastassa ja Penni pääsisi vihdoin riekkumaan kerryttämänsä kierrokset yhdessä siskonsa kanssa. Leiri vietettiin Norrköpingissä paikallisen palveluskoiraseuran tiloissa. Olin käynyt siellä jo vuotta aiemmin Penniä hakiessa, mutten muistanut paikan olevan niin iso kuin se oli! Tämän seuran tiluksiin lukeutui nimittäin hehtaaritolkulla treenikenttää kaikkeen mitä keksiä saattaa, niin palveluskoiralajeihin kuin agilityynkin. Laajaa kenttäaluetta reunusti metsä, jossa saattoi kävellä itsensä aika vaivatta eksyksiin. Sisätiloihin lukeutuivat yhteisiin ruokailuihin käyttämämme päärakennus ja luentosalit, joissa koirinemme yövyttiin.



Annika sai niin vaivattomasti Pennin seisomaan näin komean näköisesti! 13kk, n.50cm & 16kg

Perjantai-iltana päästiin tutustumaan hajujen ihmeelliseen maailmaan. Saatiin luento ja nähdä käytännön harjoitteita huumekoirien kouluttamisesta. Lauantaina luvassa oli heti aamusta MH-testi jonka myös Penni suoritti huippuhienosti. Tulokset ja videon jaan blogiin jahka saan ruotsinkielisen lomakkeen suomennettua. Sunnuntai-aamuna ehdittiin käydä vielä tekemässä koirien kanssa esinehakua metsässä Ruotsin palveluskoiraliiton jäsenen kouluttamana. Paljon ohjelmaa, mutta myös rentouttavaa vapaa-aikaa! Lauantai-iltana syötiin hyvin ja koirat saivat mennä viipottaa mielin määrin pelloilla ja tyhjällä treenikentällä. Kaiken kaikkiaan ihan äärettömän hieno reissu ja kokemus! Vaikka matka olikin uuvuttava ja ajoittain myös todella stressaava, oli kaikki se rahanmeno ja stressi tuhannesti koko reissun arvoinen! Sain myöskin jälleen huomata, kuinka huikean hieno koira Penni on ja kuinka onnekas olen, kun olen löytänyt niin huippuhienon kasvattajan Ruotsista saakka. Heja Sverige!


Jo melkein pelkästään kuvien ottaminen Pennin sukulaisista oli matkan väärti - yksi kolmesta Pennin siskosta tosin ei valitettavasti (SEVCH Fätorpet's Vitklöver "Vilja") ei päässyt paikalle.


Fätorpet's Svartkämpe "Popper": Pennin komea isäukko!



Fätorpet's Tussilago "Meja": Pennin äiskä


Kaksi kolmesta Pennin siskosta: Vas. Fätorpet's Gullklöver "Vera", oik. Fätorpet's Smultronklöver "Izzie"