Hammassärkyä

Käytiin Murun kanssa eläinlääkärillä näyttämässä ikävännäköiseksi päässyttä suuta. Kuten olin vähän jo arvuutellutkin, ell totesi, että ientulehdusta on. Kulmahampaan kylkeen kasvamaan lähtenyt ienkasvain ("epulis", niin hassulta kuin se kuulostaakin) oli myös tulehtuneen oloinen. Vaikka se onkin vaaraton, on se todennäköisesti kipeä ja haittaa syömistä, sillä alakulmuri hiertää ientä ikävästi. Pienimpiä etuhampaita vaivaa myös ikenen tulehtuneisuus.

Ja mitäkö ne ienkasvaimet ovat? Ienkasvaimia kuulemma syntyy niille koirille, joilla siihen taipumusta vain sattuu olemaan. Onneksi meidän tapauksessa kyse on juuri siitä vaarattomasta sortista. Jahka ientulehdus saadaan yhdessä kasvaimen sekä hammaskiven kanssa pois, on aloitettava säännöllisempi hampaidenhoito jotta vastaavilta vältyttäisiin. Esteettisistä syistä kuva tuosta ienkasvaimesta on pieni, sen voi kuitenkin klikata suuremmaksi.
Saatiin matkaan antibioottikuuri, joka on tarkoitus syöttää viisi päivää ennen hammaskiven- ja ienkasvaimen poistoa. Ensitiistaina käydään suu hoidattamassa kuntoon.




Muru on kyllä ihan oma reipas itsensä vaikka suu vaivaakin. Nappulat jää ruokakippoon, niitä on selvästi ikävä syödä. Muruhan toki käyttää tilaisuuden hyväkseen ja mässyttelee nyt tyytyväisenä pehmeämpää kotiruokaa.. Sallittakoon se pienelle potilaalle.

Idyllinen iltapäivälenkki

Kevät, kevät, kevät! Koulukiireet vain kasvaa ja työt kasaantuvat, muutama essee tehtävänä, 300 sivua venäläistä klassikkoromaania huomiseksi luettavana, kokeetkin kohta. Ja mitä keksinkään! Jotain muuta tekemistä tietenkin.



Aurinko paistaa ja tuntuu jopa takin läpi lämmittävänkin. Murunkaan varpaat eivät palele. Nyt kun lumet vielä lopullisesti sulaisivatkin niin päästäisiin Ojankoon treenaamaan. Ja kuvaamaan!

Kevät!

Takaisin treenikentälle

Kuinka voikaan kuukauden treenitauko tuntua näin pitkältä! Vaikka onhan tähän taukoon kaikenlaista mahtunutkin, ollaan löydetty iso lenkkeilypelto (kuulostaa hienolta, löydettiin pelto Sipoosta! Mehän ollaan toki aina lenkkeilty laput silmillä..) ja hihnanpää täytti 18-vuotta. Autokoulu on aloitettu ja kesällä meidänkin kulkeminen on taas asteen helpompaa eikä joka paikkaan kulkemiseen tarvitse aina kuluttaa sitä kahta tuntia. Jokatapauksessa, karanteenielämä on onneksi nyt päättynyt, sillä Murun juoksut loppuivat jo hyvän aikaa sitten. Korkattiin eilen tehotreenikausi käyntiin ja voin oikeastaan todeta, kuinka pieni (ikuisuudelta tosin tuntunut) tauko olikin paikallaan.


Rata kutakuinkin oli tuollainen. Niin ja molemmat kuvat suuremmaksi klikkaamalla, eikös!
Muut ryhmässä olivat ehtineet edetä aika paljon monessakin jutussa meidän tauon aikana. Eilen keskityttiin pienempien pätkien, viilaamisen ja tekniikoiden sijaan pidempään rataan (ylhäällä) kokonaisuudessaan. Muru oli hieno. Se oli selvästi taukonsa aikana strategioinut omassa pienessä päässään comebackinsä. Ainoa vika on (taas!) minussa. Ohjaamiseni on kyllä kehittynyt -huomaan itsekin pikkuhiljaa pääseväni hommasta jyvälle- mutta kehitän jatkuvasti ihmeellisiä maneereja, joista uusimpana älytön tömistely hidastettaessa vauhtia. :D Ihan uskomatonta. Kun ohjaan Murua putkeen, pysähdyn kuin seinään tömistäen ja ihmettelen miksi Murukaan ei tee mitään. Se raukkahan luulee tekevänsä jotain väärin ja jää ihmettelemään putken suulle kasvoillaan kutakunkin "chillaa, kaveri"- ilme.
Tässä kevään aikana pitäisi ensimmäisissä mölleissä käydä pyörähtämässä katsomassa vähän millaista se meno on ja kokeilemassa kuinka suurta häiriötä Muru kestää. Mielenkiinnolla sitä siis odotellessa.

Murulle on myös tiedossa matka hammashoitoon, sillä ikenet ovat alkaneet punoittaa ja hammaskivi kertyä kulma- ja poskihampaisiin. Tästä kirjoittelinkin jo aiemmin, mutta näppäränä neitinä onnistuin poistamaan koko tekstin. Palaillaan siihen kuitenkin taas jahka saadaan hampaat hoidettua.

Ja on muuten ihan huippukivaa huomata, että teitä lukijoita on tullut lisää. Kiitosta vaan ihan jokaiselle!