maanantai 26. elokuuta 2013

Leirieloa Yläneellä

Pyhitin jälleen yhden viikonlopun agilitylle, mutta tällä kertaa vähän erilaisissa maisemissa: pakkasin nimittäin perjantaina kimpsut ja kampsut pikkuiseen autooni ja köröteltiin Pennin kanssa aavistuksen vajaat kaksi ja puolisataa kilometriä Yläneelle Turun lieppeille agilityleirille! Luvassa oli kahden päivän verran agilitykoulutuksia, seminaari, herkkugrilliruokaa ja hauskoja hetkiä koiraihmisten parissa!




Saavuttiin myöhään perjantai-iltana, sillä tunnetusti jätin pakkaamisen suorittaakseni sen vasta töiden jälkeen. Leiri-alue oli ihastuttava Kuralan kartanotila, jossa saatiin majoittautua ihanaan pieneen mökkiin koirinemme. Kartanon alueella oli agilitykenttä ja -halli, jotka olivat meidän käytössämme koko viikonlopun. Jo heti lauantaiaamuna me päästiinkin Pennin kanssa ensimmäiseen treeniin, jota veti Sonja Paavola. Rata oli helppo, mutta Pennille aika sopivan tasoinen. Rimat oli ekaa kertaa nostettu 40-45cm korkeudelle ja kuulemma saan alkaa vipinällä parin kolmen kuukauden sisään nostaa rimat maksikorkeuteen ja jättää hissuttelut sikseen, etten totuta liikaa Penniä niihin minikorkeuksiin ja luo vielä rimoja pudottelevaa aikapommia. Treenit menivät mukavasti ja vapailla hetkillä kävin silloin tällöin tekemässä hallissa keppejä. Tehtiin Pennin kanssa ensimmäistä kertaa ikinä onnistuneesti keppejä ilman verkkoja ja voinkin sanoa, että Penni oppi tekemään kepit itsenäisesti samana iltana! Jo seuraavan aamun radassa olikin mukana koko joukko esteitä okserista keinuun ja kepitkin vielä iloisena yllätyksenä - hurjapäänä otinkin kepit meidän vuorolla ihan radan jatkeena ja ne menivät tosi hienosti! Vielä vahvistan keppejä tulevissa treeneissä etupalkalla ja katsellaan saanko Pennin tekemään niitä jo lähiaikoina kokonaan ilman, että minun on kuljettava vierellä. Kaikki kulmat ja etäisyydet toimii tietysti verkoilla, mutten vielä kokeillut kulkeeko penneli keppien päähän asti jos itse jään jälkeen. Jätetään testattavaksi. Myös kontaktit ja keinut ottivat kerralla aimo harppauksen eteenpäin. Yhä ne ovat aavistuksen hitaanlaisia, mutta sekin johtuu vain siitä, ettei kontaktin ottaminen ole selvästikään kuviona ihan selkeä Pennille. Vedättelin sitä illalla aika huoletta läpi kontaktien ja juostiin aika päättömänä ihan hanat esteiden päästä päähän. Kyllä se sieltä tulee.



Kaiken kaikkiaan ihan loistavaa treeniä koko viikonloppu ja tuntuu, että saatiin niin rutkasti selkeämpää suuntaa tulevaan treenaamiseen, että ihan tekee mieli jo lähteä suunnittelemaan! Kannatti lähteä ja oli ihan kilometriensa arvoinen reissu, kiitos Bea leiri-ideasta ja -seurasta sekä kuvista ja videoista!

Niin ja sitten sitä videota viikonlopun kaikista treeneistä. Penni ei vieläkään ole mikään maantiekiitäjä, mutta toisaalta enpä ole itsekään. Yritän aina ottaa tavoitteeksi juosta radalla, toisinaan selkeästi siinä onnistumatta! Hyvää tahtia me ollaan kuitenkin tauon jäljiltä kerrytetty uutta vauhtia ja virettä radalle, joten en ole huolissani, etteikö Penni pistä vielä menemään ihan satalasissa jahka saa estevarmuutta ja kartturikin pistäisi omine jalkoineen pökköä pesään. ;) Videon taustalla soi ainakin miljoonasti viiden sadan kilometrin automatkan aikana kuultu tämän hetken sitkein korvamato ja samalla paras treeniboostibiisi! You're gonna hear me roaaaar....


/ For my Swedish readers: We spent another weekend dedicated to agility, but this time 240km from home. The video above is from all training we did during the couple of days.

perjantai 16. elokuuta 2013

Koiranomistajan koti

| 13 kommenttia
Tämä aihe on kiinnostanut aika monia lukijoita. Millaisessa asunnossa me asutaan, nimittäin. Vaikka koti ei vielä olekaan ihan valmis, tässä toivomuksestanne ihan pikkuruinen katsaus koiranomistajan kotiin. Tein aiheesta blogiin ihan oman kategoriankin, joten jos tästä nyt tykätään, niin eiköhän näitä kuvia tule näkymään vielä sittenkin, kun lisähankintoja on tehty ja koti on muutakin kuin valkea kehys. Muutettiin kesäkuussa (käytännössä lähestyttiin kuitenkin jo heinäkuuta ennen kuin muutto oli valmis) ja koirat ovat tuntuneet viihtyvän lähes yhtä hyvin kuin itsekin. Penni on yksin ollessaan (=keskenään Murun kanssa minun ollessa töissä) kerryttänyt tuhosaldoaan kahdella vaahtomuovipatjalla arjen rullattua taas kuvioihin lomien jäljiltä. Mutta eiköhän sekin vielä opi.






torstai 15. elokuuta 2013

Kyllä tästä vielä paimen saadaan

Käytiin Pennin kanssa vastikään paimentamassa toista kertaa ja ai että oli hauskaa! Touhussa oli sekä minun että koiran osalta vähän enemmän järkeä kuin ensimmäisellä kerralla ja hämmästyin itsekin miten hienosti meillä meni! Siinä missä edellisellä kerralla Penni riuhtoi liinassaan rakot kämmeniini, oli tällä kertaa tavoitteena osoittaa Pennille vähän malttia ja rauhallisuutta. Pentu sai ihan hirveästi varmuutta (kiersi lampaita jo paljon pelottomammin ahtaammistakin kulmista pois) ja tuntui saaneen hulluudenkiiltoa silmiinsä vielä entisestään! Olen ihan innoissani paimennuksesta, mikä lienee osittain oman noviisina olonkin ansiota. Penni vaikuttaa niin tavattoman taitavalta, sillä enhän minä mistään mitään tiedä, vielä. Mutta siitä olen kyllä vakuuttunut, että näin maallikonkin silmin voin todeta Pennin todella olevan syttymässä tähän hommaan! Kouluttajakin sanoi, että Pennin meno oli aivan erilaista kuin viimeksi ja että kyllä tästä vielä paimen saadaan.




Muutama muukin kiva juttu on juuri selvinnyt. Murun kanssa päästään taas pitkästä aikaa kisatunnelmiin piirinmestaruusjoukkuekisaan ja tulevan kauden treenipaikat osuivat kummankin koiran kohdalla täysin nappiin päästessäni niiden kanssa juuri niihin ryhmiin, joihin olin toivonutkin. Murun kanssa käytiin viikko sitten extempore aksaamassa epiksissä, tarkoituksena ottaa vähän tuntumaa tuleviin kisoihin ja muistutella pikkukoiralle kisameininkiä. No juu, eipä olisi voinut Muru saada oloani näiden kenraaliharjoitusten myötä epävarmemmaksi! Sitä ei nimittäin kiinnostanut ollenkaan tehdä mitään. Jäi nököttämään A-esteen harjanteelle ja sain maanitella sen sieltä alas, teki kaksi haahuilulenkkiä nenänsä perässä ja juoksi keppien ohi. Eilisissä treeneissä Muru taas sitten teki aivan älyttömän hyvin - se on niin päivästä kiinni! (Kurkatkaa ratapiirros ohessa! Tuli hiki!) Ei mittään, huumorilla mennään vaikka saattaakin tehdä vähän tiukkaa. Pennille olen etsinyt haku- ja jälkitreenejä sekä mahdollisuutta vielä ehtiä kokeilla vepeä, mutta toistaiseksi tuloksetta. Saa jakaa vinkkivitosta jos tietää, missä pääsisi erityisesti sitä vepeä ehkä vielä kokeilemaan Porvoo-Sipoo-Kerava-akselilla!



Haluan jakaa vielä huumaavan materialismionneni teidän kanssanne! Olen vuosikausia viettänyt lukemattomia tunteja tietokoneen äärellä raivosta pihisten. Tähän asti olen käsitellyt suuret tiedostokoot omaavat kuvani raskailla kuvankäsittelyohjelmilla kymmenen vuotta vanhalla pöytäkoneella. Enkä oikeasti liioittele tietokoneen iästä, vaikka se sopivasti napsahtaakin täyslukemiin: tietokone todella on puolet eliniästäni palvellut perheen viihdekeskuksena, vaikkakin viimevuosina sen äärellä istumisen on voinut lähes poikkeuksetta todeta olleen kaikkea muuta kuin viihtyisää ja perheen sijasta sitä on käyttänyt ainoastaan allekirjoittanut. Valokuvaamisesta ja kuvien käsittelystä on viime kuukausina tullut intohimon sijaan inhottava velvollisuus. Olen kärvistellyt, kiukutellut ja rääkynyt tietokoneveteraanin alati hidastuneempaan toimintaan, mutta asiaan tuli muutama viikko taaksepäin muutos. Vihdoin ja viimein sain ihan ikioman tietokoneen ikiomaan pikkukotiini! Ja nyt vasta osaan (ja uskallan) hehkuttaa asiaa kuukauden verran laitetta testiajettuani - on taas nimittäin KIVAA käsitellä ja ottaa kuvia! Jihuu!

Psst. Seuraavaksi pääsette näkemään kuvia pikkukodista.

perjantai 9. elokuuta 2013

Kysyttävää?

| 11 kommenttia

Kolme muuttujaa haastoi oman lukijakuntansa kysymään mitä tahansa ja tästä syntyi ajatus itsellenikin moisen toteuttamiseen. Meidän nettinurkkauksessa ei nimittäin ole kysymyksille - ja vastauksille - pyhitettyjä postauksia koskaan toteutettu vaikka muistaakseni niitä on ihan toivottukin! Mikäli jollain on jotain hampaan kolossa, jokin asia epäselvyyden peitossa, muuten vain jokin seikka kiinnostaa tai olet vasta hypännyt kelkkaan, on nyt hyvä hetki ottaa tilannekatsaus ja selvittää, keitä me oikeastaan ollaan.

Aikaa on pari viikkoa: 25.8. asti!

lauantai 3. elokuuta 2013

Suuri pieni koira 7v

| 7 kommenttia


Maailman paras pikkukoira täyttää tänään seitsemän vuotta! Sen kunniaksi poikkesin eilen eläinkaupan ruokahyllyltä ja vein kassalle myös ison pussin herkkuluita ja furminatorin. Synttärisankarin kuontalo koki vihdoin kesäharvennuksen ja johan alkoi Muru näyttää heti omalta sievältä itseltään.

Jo lähes seitsemän vuotta yhteiseloa. Mitä olisinkaan ilman kippurahäntääni!

torstai 1. elokuuta 2013

Luulin ettet ikinä tulisi takaisin. Joten panikoin.

| 2 kommenttia

Koiranomistajan iloja: silvottu penkinpäällinen, rullattu matto, möyritty vuode ja kuolaiset koristetyynyt. Pilkottu suihkepanta ja raikas sitruunantuoksuinen pikkukoira. Tervetuloa kotiin - ja arkeen.