Onni ei tule etsien, vaan eläen

Kysymykset & vastaukset sekä muut blogihaasteet

Tähän postaukseen olen koonnut vastaukset lukijoiden esittämistä kysymyksistä ja sekoittanut joukkoon yhdentoista kysymyksen haasteen. Jotkut kysymykset esiintyivät muutamaan kertaan hieman eri muodoissa ja erityisesti teitä kiinnosti, miksi valitsin toiseksi koiraksi juuri aussien ja millaisia tulevaisuuden suunnitelmia minulla on harrastusten suhteen. Nämä ja muut kysymykset vastauksineen tässä - olkaa hyvät!

Muru

"Miten päädyit ottamaan Murun? Tuliko Muru alunperin harrastus- vai kotikoiraksi?

Muru tuli meille perheen koiraksi aikoinaan suunnitelman ja sattuman kautta. Olin itse ylä-asteikäinen kun Muru hankittiin ja vaikka olin lukenutkin koiraopuksen toisensa perään, kitissyt omaa koiraa ja ulkoiluttanut pehmoeläintä osoittaakseni vastuuntuntoani, oli minulla loppupeleissä hyvin vähän osaa ja arpaa juuri Murun valintaan. Muistan, kuinka minulla oli vihko täyteen piirrettynä unelmieni Muru-koiran kuvia: Muru oli mielessäni blue merle shetlanninlammaskoira. Vanhemmat halusivat borderterrierin, sillä meillä oli tuttu joka niitä kasvatti. Minähän en mitään terrieriä halunnut. Shetlanninlammaskoirahaaveet saivat kuitenkin väistyä, sillä vaikka rotu olikin viehättävä, eivät vanhempani olleet mielissään siitä karvan määrästä, mikä puuhkaturkkisesta pikkulassiesta olisi kertynyt kodin nurkkiin. Olin tuohon mennessä ollut "kenneltyttönä" hypistelemässä jo useampaa saksanpaimenkoirapentuetta tutulla kasvattajalla. Hänelle kiri nopeasti tieto meidän etsivän sopivaa pikkukoiraa perheeseen ja koska paino oli sanalla pikkukoira, jäi saksanpaimenkoira jo heti alkuunsa pois pelistä (vaikka itsepintaisella koiratytöllä olikin kovasti yritystä). Kylällä oli kuitenkin syntynyt nuorelle mittelspitz-nartulle vahinkopentue. Isän sanottiin olevan kääpiösnautseri. Tästä tämä tuttu saksanpaimenkoirakasvattaja kertoi meille ja otti yhteyttä perheeseen, johon sekarotupentue oli syntynyt. Hän oikeastaan toimi välikätenä koiranhankinnassa - kävi katsomassa pentuja, osasi kysyä oikeat kysymykset ja varmistaa tarvittavat tiedot. Muutamaa viikkoa myöhemmin meille tuli Muru. Pennun sain valita ihan itse: valitsin kaikista pullukaimman ja kovaäänisimmän pennun. Olinhan sentään opukseni lukenut. Voi niitä aikoja! Koiraharrastukset tulivat myöhemmin: Muru kävi ensimmäisessä match showssaan juuri vuoden täytettyään ja voitti koko kilpailun (oli näytelmän komein pullukka, ihan Best In Show). Sen jälkeen se on ollut menoa se ja agility tuli lähes luonnollisena jatkumona muutamaa vuotta myöhemmin. Ilman sitä ensimmäistä mätsäriä tai ylipäätään niitä kaikkia reissuja joita tehtiin omassa pikkuisessa koiraporukassa pikkutyttöinä koiriemme kanssa, ei varmasti oltaisi tässä. Muru olisi pullea, harmaa, vanha kotikoira vanhempieni hoidossa ja minä.. En kai olisi juuri se onnellinen höyrypää, joksi koiraharrastus on minut muovannut!

"Minkälainen Muru oli pentuna? Onko sinulla näyttää kuvia Murusta pentuna?

Murusta on tosi vähän pentukuvia jäljellä. Seitsemän vuoden aikana on montakin tietokoneen kovalevyä tehnyt tepposensa ja monet kuvat ovat kadonneet bittiavaruuteen. Muutamia minulla on kuitenkin esitellä:
Näin jälkeenpäin kuvia katseltuani huomaan, että Murulla todella oli aikamoinen käppänäpärstä! Koko karvanlaatu (väristä puhumattakaan) on kasvoissa aivan erilaista nykyään (katsokaa tuota partaa!). Omituisen näköinen pentu.

Penni

"Minkä takia valitsit roduksi juuri australianpaimenkoiran? Oliko muita rotuja mielessä?

Australianpaimenkoirat ovat kiinnostaneet minua jo vuosia ja koko pitkän elämänkauden nimeltä pentukuume, oli aussie jokaisen haaveen takana. Muita rotuja toki oli. Vielä muutama vuosi sitten oli todella lähellä, että meille olisi tullut pyreneittenpaimenkoira. Pentukuume oli tuolloin pahimmillaan, sillä lähipiirissä oli varsinainen pentubuumi käynnissä. Elämäntilanne kuitenkin sai minut siirtämään pennun hankintaa siihen asti, että valmistuisin ylioppilaaksi ja muuttaisin omilleni. Jo pyrrin takana oli aina kaukainen haave australianpaimenkoirasta. Jotenkin kyseenalaistin itseäni aussieajatuksistani aivan hirveästi: olisiko minusta oikeasti tarjoamaan todella aktiiviselle rodulle sen vaatimaa aikaa ja työtä ja olisiko minulla tarpeeksi tietotaitoa valmiiksi. Asetin myös tavoitteita pennun hankinnan edelle: pieniä ja suuuria. Murun kanssa kolmosiin agilityssä, ylioppilaslakki, työpaikka.. Käännekohta tuli siinä vaiheessa, kun sain vakuutettua itseni siitä, että miksen minä pärjäisi siinä missä muutkin ja että kokemukseni koiranomistajana ja koiraharrastajana riittäisi ensimmäisen paimenkoiran hankintaan.

"Miten päädyit ottamaan Pennin juuri siitä kyseisestä yhdistelmästä? Miksi päädyit hakemaan pennun ulkomailta etkä Suomesta?

Tuontikoiran hankinta ei ollut päämääräni enkä oikeastaan ollut pitänyt sitä edes vaihtoehtona. Seurasin sivusta jälleen yhden todella lupaavan suomalaispentueen, jonka annoin livuta ohitseni. Pentueen emo oli samalta kasvattajalta kuin Penni. Pennistähän ei luonnollisesti ollut siinä vaiheessa vielä tietoakaan. Selailin suomalaistarjontaa kuukausia, mutta niinä hetkinä kun pennun hankinta todella kävi ajankohtaiseksi, ei sopivaa pentuetta tai edes pentuesuunnitelmaa tuntunut löytyvän. Kirjoitin tusinan sähköposteja kasvattajille ja pettymyksekseni vain osa vastasi - toiset viikon, toiset kuukauden viiveellä. Pennunhankinta on oikeasti vaikea ja aikaavievä prosessi, sen sain todella kokea. Sen jälkeen, kun pari minua kiinnostanutta pentuesuunnitelmaa kariutui syystä tai toisesta, ajauduin tutkimaan puolivahingossa naapurimaan aussietarjontaa. Silloin löysin Pennin. Ja kirjaimellisesti juuri Pennin. Kasvattajalla oli juuri syntynyt neljä narttua uusimpaan pentueeseensa ja sain käsiini kuvat pennuista. Kirjoitin pari päivää mietittyäni sähköpostin kasvattajalle vähän puolitosissaan - kaikki neljä narttupentuahan olisi varmasti olleet varattu jo ennen syntymäänsä, enkä oikeasti ajatellut hakevani koiraa Ruotsista. Esittelin itseni ja millaista pentua olin etsimässä. Sain samaan sähköpostiin mahtumaan kymmeniä kysymyksiä pentueen vanhemmista, itse pennuista, kasvattajasta.. Sain vastauksen hämmästyksekseni seuraavana iltana. Vasta sen luettuani aloin pohtimaan, voisinko harkita tuontikoiraa. Yksi pentu oli vapaana.

"Saitko valita Pennin pentueesta vai valitsiko kasvattaja sen sinulle?

Kasvattaja valitsi pennun viikkoa ennen luovutusta, mitä ei edes jännitys riitä kuvaamaan. Hän oli hyvin tarkka siitä, että juuri oikeat pennut pääsisivät juuri oikeisiin koteihin. Olin toki ilmaissut sähköposteja vaihdellessamme mieltymykseni. Onnekseni sain oman suosikkini. Minkä tahansa pennuista olisin kuitenkin varmaan kotiuttanut, kunhan luonne olisi ollut paikallaan. Pennun värillä ei ollut merkitystä.

"Onko Penni täyttänyt odotukset toisena koirana Murun jälkeen?

On. Penni on kaikkea mitä olen uskaltanut toivoa ja vielä enemmän. Jollain tavalla niin luonnollinen jatke meidän kolmen komppaniaan.

"Mikä on Pennin ykköslaji ja miksi?

On vaikeaa sanoa vielä tässä vaiheessa, mikä on Pennin ykköslaji, sillä me emme ole päässeet kokeilemaan läheskään kaikkia minua kiinnostavia lajeja vielä. Haluaisin ajatella, että agility, mutta oikeastaan aika näyttää mikä laji sopii koiralle parhaiten. Pennillä on taipumuksia moneen ja voi löytää juuri sen omimman juttunsa jonkin aivan eri lajin parista, kuin olisin ajatellut. Pennin siskosta tuli juuri Ruotsin jälkivalio, joten mikäli sisaruksille on lainkaan samanlaisia taipumuksia suotu, voi olla että Penninkin juttu voisi löytyä jonkin PK-lajin puolelta. Jos nyt pitäisi kuitenkin vastata tähän astisiin kokemuksiin peilaten jokin laji, sanoisin, että agility. Ja syystä että sitä on treenattu eniten ja siihen lajiin olen itse eniten mieltynyt.



Miksi Australianpaimenkoira

"Miksi juuri australianpaimenkoira, eikä bordercollieta?

Oikeastaan helpompi vastaus, kuin voisi luulla, sillä en ole koskaan suunnitellut hankkivani bordercollieta, tai sen suuremmin edes tosissani jahkaillut näiden kahden samankaltaisen rodun välillä. Enkä sano, ettenkö voisi koskaan ottaa bordercollieta. Pennunhankintaa suunnitellessani en kuitenkaan pitänyt bordercollieta yhtä vahvana vaihtoehtona kuin australianpaimenkoiraa. Olen ollut valitsemaani rotuun niin viehtynyt jo vuosien ajan, että jo se seikka pelkästään sai minut viivaamaan bordercollien yli toivelistan kärkisijalta.

"Onko nää rodut sun mielestä verrattavissa ja samankaltaisia? Miten ne susta eroaa ja miten ei?

Ovathan ne verrattavissa monessakin suhteessa: nehän ovat sekä käyttötarkoitukseltaan, että ulkomuodoltaan varsin samankaltaisia. Joitain yksilöitä tuntuu ulkonäöllisesti olevan vaikea erottaa toisen rodun edustajaksi. Yleistettynä ajattelen kuitenkin bordercollien vahvemman paimennusvietin omaavaksi roduksi, joiden työtapa on sähäkkäämpää ja joilla tuntuu todella olevan "paimenkoira" leimattuna kaikkeen mitä ne tekevät. Nopeita, ketteriä ja uskomattoman reaktiokyvyn omaavia koiria. Aussieitakin on toki moneen, mutta työskentelytyyli on näillä roduilla mielestäni aika erilainen.

"Onko Penni tyypillinen aussie, miksi/miksi ei?

Kyllä mielestäni on, riippuen tietenkin mitä tyypillisellä haetaan. Penni on ulkomuodoltaan ja ilmeeltään aavistuksen kevyempi kuin seka- tai näyttelylinjainen perusaussie, mutta luonteeltaan juuri sellainen huumorintajuinen täystohelo, jollaisen uskon jokaisesta aussiesta pohjimmiltaan löytyvän..

"Aiotko käydä Pennin kanssa näyttelyissä?

Näyttelyt eivät kiinnosta minua oikein missään mielessä. En ole koskaan jaksanut sen kummemmin ymmärtää niiden päälle. Se yksi pakollinen tulos käydään joskus hakemassa, mutta ei sekään taida vielä olla ajankohtaista.

Tulevaisuuden suunnitelmat

"Voisitko harkita kolmatta koiraa?

En kyllä vielä ihan lähitulevaisuudessa. Ehkä jos jotain omituista kävisi ja muuttaisin koirineni jonnekin mökkiin peltojen keskelle. Kai siinä menisi yksi jos toinenkin laumanjatkeena.

"Sitten jos ja kun sinulle tulee seuraava koira, mitä rotua se tulee olemaan?

En tiedä! Toista Murua en taida tulla löytämään (jos jostain joku mittelspitz/kääpiösnautseri pentue ilmaantuisi voisinko edes harkita kieltäytyväni?! Ihan jo pelkästä mielenkiinnosta?!), mutta aussieen rotuna olen ollut tyytyväinen. Ehkä jossain paimensukuisessa rodussa pitäytyisin.

"Minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on Murulle ja Pennille harrastusten suhteen? Milloin starttaatte Pennin kanssa kisakentillä?

Murun kanssa lähitulevaisuuden suunnitelmiin liittyy agilityn saralla vielä muutamat startit kolmosissa, muutoin me ollaan tavoitteet aikalailla tämän harrastuksen suhteen saavutettu. Jatketaan treenejä kuitenkin vielä niin pitkään kuin mahdollista. Olen olkkaritokoillut Murun kanssa Pennin treenaamisen ohella ihan vain sen vuoksi, että pikkukoira on ainakin miljoonasti söpömpi yrittäessään tosissaan miettiä, mistä perusasennossa ja seuruussa oikeasti on kyse. Ties vaikka hän debytoisi tokossa vielä veteraani-ikäisenä!
Penni on vasta päässyt alkuun omissa touhuissaan, joten harrastusten suhteen suunnitelmiin liittyy lähinnä treenaamista ja uusien lajien kokeilua. Toki me treenataan tavoitteellisesti, mutten tiedä koska me Pennin kanssa kisaamaan aletaan. Tokossa ollaan vielä aaaika kaukana koevalmiudesta ja agilityssä saadaan nyt vähintäänkin odotella, että pentu varttuu kisaikäänsä. Ei meillä hoppu kuitenkaan ole. Lähinnä suunnitelmiin lukeutuvat lajivalikoiman kartuttaminen: paimennuksessa ollaan päästy vasta alkuun ja PK-lajit ovat vielä kiinnostuksen asteella treeniseuran puuttuessa. Tulevaan talvikauteen on aika täyteen sijoitettu agilityn ja tokon treenejä, joten luultavasti uudet lajit saavat odottaa tulevaan kevääseen. Kaikkea ei vain kerkeä!

Muru vs. Penni

"Mitä suurimpia eroja Pennissä ja Murussa on aksakentillä?

Voisi kai melkein sanoa, että ovathan ne kuin yö ja päivä: Ensinnäkin suuren eron jo ihan pelkästään koirien ohjaamiseen luo se, että toinen on mini ja toinen on maksi. On ollut aivan uusi opettelu saada oma ohjaaminen maksitaajuudelle, kun syvälle alitajuntaan pinttyneet miniohjaamiskuviot painavat radalla vielä Penninkin kanssa päälle. Penni on aika nopea ja Muru jopa miniksikin kisakaverina aika hidas. Treenikaverina Muru on sitten paljon nopeampi ja innokkaampi, kuin kisakaverina, mutta kyllähän ne askeleet varsin eri tahtiin taittuvat eri koirien kanssa radalla.
Muru on tosi kuuliainen, kuin myös Pennikin, mutta aika häiriöherkkä. Penni irtoaa paremmin esteille, mikä tietysti onkin välttämätöntä maksikoiran kanssa. Murulla on kuitenkin parhaimmillaan aivan loistava into ja vire ja tietty "suotu sikamaisuus" radalla. Samaa röyhkeyttä ja rämäpäisyyttä toivoisin Penniinkin vielä syntyvän. Molemmat palkkautuu ja syttyy paremmin lelulla kuin namilla. Murulla kuitenkin tuppaa olemaan into niin päivästä kiinni kun taas Penni on aikalailla aina valmis aksaamaan.

"Mitä uutta olet oppinut itsestäsi koiraomistajana Murun ja Pennin kanssa?

Muru on opettanut rutkasti kärsivällisyyttä ja iloitsemista pienistä onnistumisista. Sen, ettei mikään ole itsestäänselvää! On uskomattoman antoisaa, kun oikeasti jokin asia onnistuu, kun matkalla on ollut enemmän mutkia kuin käsissä sormia. Penni puolestaan on tehnyt täyskäännöksen tapoihini työskentelyyn koiran kanssa ja palkkaamiseen! Olen todella oppinut hyödyntämään oikeasti korkeavireistä lelupalkkaamista vasta Pennin myötä. Muru on hyötynyt siitä aivan valtavasti. Siinä missä aikana ennen Penniä saatoin treeneihin lähtiessä pakata taskun täyteen nakkeja, voin nykyisin lähteä huoletta treenaamaan ilman namin namia.

"Suosikkikuvasi Murusta ja Pennistä?

Ei minulla ole varsinaisia suosikkikuvia, mutta muutama tuli mieleen:




"Mitä koirasi pelkäävät?

Muru pelkää herkkänä koirana kaikenlaista: äkillisiä ja kovia ääniä, arkailee vieraita, sätkyy ukkosta. Vielä ei ole tullut vastaan mitään, mitä Penni puolestaan varsinaisesti pelkäisi.

Elämää koiranomistajana

"Pahin haasteesi/ongelmasi koirien kanssa? Paras onnistumisen hetki koirien kanssa?

Kyllä ne suurimmat tähän astiset haasteet on koettu Murun kanssa. Samalla myös ne parhaat onnistumiset. Muru osaa olla todella epävarma ja ääniherkkä koira, sen kanssa on saatu tehdä työtä ihan jo sen eteen, että kilpaileminen agilityssä on mahdollista. Muru voi mennä täysin lukkoon mitättömältäkin tuntuvan seikan vuoksi - kaikki varmaan muistavat minun paasanneen viime vuonna kuukausitolkulla Murun pillikammon suhteen. Niille, joille asia ei ole tuttu: Muru pelkäsi niin tavattomasti sekä kilpailupuitteita selostamoineen päivineen, mutta suurimman ongelman loi Murun paniikinomainen reaktio tuomarin pillinvihellykseen. Ihan oikeasti. Se saattoi karata lähdöstä ennen ensimmäistäkään estettä, koska meni niin paniikkiin siitä korkeasta vihellysäänestä, joka kilpailussa merkitsee lähtölupaa. Se, että me lopulta onnistuttiin selättämään ongelma ja kilpailemaan tiemme kolmosiin, on ollut ehdottomasti antoisin kokemus koiraharrastuksen saralla!

"Mitä eroja/hankaluuksia on asua/harrastaa kahden koiran kanssa kuin yhden?

Helposti tulee ajatelleeksi, että siinähän se kaksi koiraa menee missä yksikin. Ei se nyt ihan niin kuitenkaan mene - tassujen määrän tuplautuessa on hallilla ja treenikentillä vietetty aika nelinkertaistunut, mitä en tietenkään näe huonona asiana. On kuitenkin aina mietittävä, että koirat saavat tasapuolisesti huomiota ja aktiviteettia, eikä tasajako ole ollut ilmiselvä pennun saapuessa taloon: totta kai nuori koira vaatii enemmän työtä, kuin jo talouteen ja sen tapoihin sopeutunut koira. Meillä on yhteiselämä kuitenkin lähtenyt sujumaan ihan hyvin ja helpotusta töissä käymiseen tuo se, että koirista on edes toisistaan seuraa niiden ollessa keskenään kotona työpäivän ajan. On hankalampaa löytää hoitopaikkaa kahdelle koiralle, kuin yhdelle. Kahteen koiraan tuntuu kuluvan ainakin potenssiin kaksitoista enemmän rahaa kuin yhteen. Ajoittain on hankalaa matkustaa kahden koiran kanssa. Kahden koiran kanssa on kuitenkin paljon hauskempaa lenkkeillä. Niiden leikkimistä on ihanaa seurata.

"Mitä kuuluu perusturkin ynnä muun siisteyden hoitohetkeenne?

Meillä ei juurikaan kulu aikaa turkinhoitoon - kuratassut pestään syyslenkkien jälkeen ja turkit furminoidaan harvakseltaan parvekkeella. Murun turkki on nypittävää sorttia ja olen tullut äärettömän laiskaksi sen hoitamisessa - nykyään nypin sen ehkä kerran kahdessa-kolmessa kuukaudessa, vaikka ehdottomasti helpommaksi taitaisi käydä ylläpitää sitä vaikka viikottaisella siistimisellä.

"Millaista pantaa/valjaita sekä remmiä käytät lenkeillä? Vai käytätkö ollenkaan?

Pennillä ei ole pentupannan lisäksi sopivaa pantaa vieläkään! Olen ostanut läjän suloisia pantoja, mutten ikinä osaa ostaa oikean kokoista ilman, että koira on mukana sovittamassa. Murun kohdalla ei ole niin justiinsa istuuko panta juuri oikein vai jääkö vähän löysäksi, mutta Penni voi hyvin kiskaista itsensä huonosti istuvasta pannasta irti. Molemmilla koirilla on valjaat: Murulla perinteiset, Pennillä y-valjaat. Murulla panta ja valjaat vuorottelevat aika tasaisesti ihan sen mukaan, mikä sattuu milloinkin sopivan hihnan päässä roikkumaan. Pennillä on ehtinyt olla jo monta hihnaa, mutta eräs aussie syö niitä aamupalaksi. Nyt olen jo toistamiseen ostanut sille leveän Rukan hihnan, joka toistaiseksi on pysynyt yhtenä palana. Murulla on ohut nahkahihna.

"Lisää kuva vuoden takaa. Missä silloin mentiin?

Penni oli juuri kotiutunut ja Murun kanssa oltiin juuri aloiteltu kisaamisen parissa ja otettu ensimmäinen tuplanolla ykkösluokasta.



Treenaaminen

"Treenaatko oikeasti noin vähän vai etkö päivitä treeniblogiasi?

Olen löytänyt akilleenjänteeni bloggaamisen suhteen, sillä olen surkea päivittämään treeniblogia. En vain saa aikaiseksi. Kyllä me silti treenataan ihan normaalisti, 3-4 kertaa viikossa. Murun aksatreenit kerran viikossa, Pennin kerran viikossa, omatoimitreeni kerran viikossa ja tokoa kerran viikossa. Siihen päälle ulkopuolisten kouluttajien agilityvalmennukset kaksi kertaa kuukaudessa. Paimennusta (pyritään ainakin näin syyskaudella kerran kuukaudessa) en laske mukaan. Koulutan alkeisagilityä lisäksi kerran viikossa.

"Puhuit, että olet ollut treenitauolla niin miksi päädyit pitämään taukoa?

Oma pää tarvitsi tauon, kun molempien koirien kevään juoksut ja niiden jälkipuinti kävivät niin rankasti aivoon. Ollaan palattu tauolta.

"Millasia kouluttajia arvostat? Entä ihan nimellä mainittuna?

Tykkään kouluttajista, jotka kannustavat ja ovat positiivisia! Yleisesti positiivinen ja innostava olemus ovat mielestäni kaiken a ja o! Eikä se ole itsestäänselvyys! On myös tärkeää, että kouluttaja osaa lukea niin koiraa kuin ohjaajaakin ja luoda juuri sille koirakolle sopivat vaihtoehtoisuudet esimerkiksi agilityn ohjauskuvioita mielessä pitäen. Pidän haasteista ja haluan löytää niitä treenistä, hyvä kouluttaja osaa haastaa treenaajat ylittämään itsensä ja viemään heidät ulos mukavuusalueelta. Haastava treeni ei kuitenkaan tarkoita pitkää yhtämittaista väsytystä radalla - mielestäni on ehdottoman tärkeää, että kouluttaja osaa katkaista treenin siihen parhaimpaan suoritukseen ja vireeseen! Toiset kuitenkin tykkäävät eri asioista, henkilökohtaisesti olen treeniin kaikkein tyytyväisin, kun olen onnistunut pitämään (ja päättämään) sen lyhyenä ja kivana koiralle!

"Oletko kokeillut naksutinta? Jos olet, millaisella menestyksellä?

Meillä naksutellaan säännöllisesti temppu- ja tokotreenaamisessa! Toimii!

Omat mieltymykset

"Mitä mieltä oot pelkistä "seurakoirista", kiinnostaako sua enemmän koira, joka on jalostettu johonkin tiettyyn (muuhun kuin seuran pitämiseen), esim. juuri paimentamiseen, noutamiseen jne.?

Ei kai seurakoirissa mitään vikaa ole. Kaikilla on omat kiinnostuksen kohteensa ja uskon, että se omin rotu löytyy niiden ääreltä - ei ole sattumaa, että itse tulin hankkineeksi juuri paimenkoiran, enkä esimerkiksi metsästyskoiraa.

"Mitä koirablogeja itse luet? Omat suosikkiblogisi?

Luen paljon erilaisia blogeja. Linkkilistalta löytyvät suosikkini! Minua kiinnostavat blogit, joissa puidaan treenaamisen lisäksi arkielämää ja valotetaan sitä myös pintaa syvemmältä. Toisaalta voin tykästyä myös blogiin, jossa on vain kuvia. Toki ne omat suosikit löytyvät jälleen omien mielenkiintojen ja harrastusten ääreltä - mieluummin luen agilitytreeneistä kuin koiranäyttelyistä ja hienot kuvat tietysti iskevät valokuvaamista harrastavan silmään. Toisaalta kaikkein eniten lopulta vaikuttaa persoonat blogin takana!

"Mistä roduista et pidä?

En pidä roduista, joiden ulkonäölliset ominaisuudet ovat jalostettu äärimmilleen ja joiden ulkonäkö tulee valitettavan usein jalostuksessa terveyden edelle. Bulldog, shih tzu, mopsi, sharpei, kiinanpalatsikoira..

"Mitä mieltä olet koirien vaatteista?

On niitä meilläkin - siis ihan perustavanlaatuista kura- ja talvitakkiosastoa, puuvillaneuletta ja back on trackiä. Myös töppöset talvipakkasille löytyy. Kyllä vaatetus vaan tarpeellista Suomen sääoloissa tuntuu olevan myös koirien osalta, vaikkakin tarpeettomat muoti-ilmaukset jättäisin ennemminkin omistajan, kuin lemmikin kontolle. ;)

"Missä koirasi nukkuu/nukkuvat?

Sängyn jalkopäässä, lattialla, sohvalla.. Meillä ei haittaa vaikka koirat köllöttelisivätkin sohvalla tai sängyllä, kunhan nyt eivät kuraisina mene niille hyppimään.

Valokuvaaminen

"Millasilla asetuksilla kuvaat?

Kuvaan aina aukon esivalintatilassa, eli canoneissa Av-moodilla. Käytän lähes poikkeuksetta objektiivin suurinta mahdollista aukkoa (itselläni skaalalla f1.4-2.8), sillä olen mieltynyt pehmeään ja runsaaseen bokehiin ja taustastaan selkeästi eroteltuun kohteeseen. Kaikki kuvat otan raw-raakatiedostoina, jolloin jälkikäsittelyyn jää rutkasti enemmän pelivaraa. Pidän valoisista ja kirkkaista kuvista, joten usein ylivalotan tarkoituksellisesti jo kuvanottohetkellä. Liike-, maisema- ja potrettikuvaukseen on luonnollisesti omat säätönsä!

"Miten käsittelet kuviasi?

Kaksivaiheisesti: Minulla on käytössäni Adoben Lightroom 3, jossa käytän kaikki kuvat esikäsittelyssä (käännän raw-tiedostot kuvan käsittelyn jälkeen jpg-tiedostoiksi) sekä elements 11, jossa suoritan hienosäätöä, terävöityksen ja kuvien pienentämisen nettiin sopivaksi.

"Miten paljon käsittelet kuviasi? Laita vaikka esimerkkikuvia ennen ja jälkeen käsittelyn!

Riippuen kuvasta, mutta voisin sanoa, että aika roimasti! Mielestäni kuvien käsittely kuuluu valokuvaamiseen. Käsittelemättä jätettyjä kuvia laitan hyvin, hyvin harvoin minnekään esille. Mielestäni nämä kaksi kuuluvat saumatta toisiinsa ja tähän harrastukseen ja pidän kuvankäsittelystä vähintäänkin yhtä paljon, kuin itse kuvaamisesta. Jokaisessa tilanteessa näen valmiin kuvan jo ennen kuvan ottamista - miten käytän tätä valoa, miltä tausta näyttää valmiissa kuvassa ja miten haluan sen käsitellä. Pelkkä kuvanotto on vain ensimmäinen askel valmiiseen ruutuun!



Näkymä kuvankäsittelyohjelmasta tyypillisestä ennen-jälkeen- tilanteesta

- tunnustus saatiin Dustyn ja Iisin blogista, kiitän siitä!