Tunnisteet:
Instagram toimittaa ykköskameran virkaa varsinaisen viettäessä kesälomaa. Tai oikeastaan kuvaajan viettäessä hermolomaa kuvien käsittelyltä kymmenen vuotta vanhalla tietokoneella.
Penni on aikuistunut hirveästi ihan lyhyen ajan sisällä. Se on aina ollut melko rauhallinen, mutta nyt tyyntynyt vielä entisestään. Löytyyhän Pennistäkin vitosvaihde ja pilke silmäkulmasta, mutta kotioloissa se tuntuu olevan toisinaan kerta kaikkiaan huomaamaton. Yksi syy meidän viimeaikaiseen treenimotivaation laskuun onkin kytköksissä siihen, kuinka olen saanut opetella uudelleen Pennin kanssa treenaamista. Aika paljon sitä nimittäin täytyy sytytellä ennen agitreenaamista. Penni leikkii riemukkaasti ja tuntuu tykkäävän hommasta, mutta jostain syystä toisinaan tuntuu, että saan koirasta vain kymmenen prosenttia irti. Ja silloin on vaikea antaa itsestään sata! Inhottava oravanpyörä, johon toivon kesän mittaisen tauon tuovan helpotusta. Vasta tauolle päästyäni olen huomannut, kuinka nollauksen parissa sitä tämäkin pää on ollutkaan. Uutta intoa tuntuu pikkuhiljaa kerääntyvän, joten toivotaan että syksyllä päästään ihan uuteen nousuun!
Viime kesän vietin lomatta töiden parissa, mutta tänä kesänä saan elää pellossa kokonaisen kuukauden. Lähtölaskenta alkaa, sillä jo perjantaina saan vaihtaa vapaalle. Ollaan kotiuduttu uuteen kotiin jo aika hyvin ja innolla olen koirineni ottanut selvää upeista lenkkimaastoista, joihin lukeutuu muun muassa kansallispuisto Sipoonkorpi! Ihan mahtavaa! Lomalla laajennetaan lenkkiympyröitä ja nautiskellaan luonnosta. Uusiin reitteihin tutustumisella on tosin ollut se nurjempikin puoli, sillä lenkkiin on varattava vähintäänkin vapaailta, kun kilometrit venyvät tahattoman pitkiksi ulkoiluteiden ja metsäpolkujen ollessa vielä ihan tuntemattomia! Ei koskaan tiedä, minne mikäkin tie vie ja kuinka pitkän kierroksen tulee kiertäneeksi valitessaan summan mutikassa, minkä suunnan risteyksissä valitsee. Oikeastaan aika jännittävää, vaikkakin meinasin toissailtana pakahtua kuumuuteen miettiessäni, tulisiko takaisin kääntyminen käymään pidemmäksi reitiksi, kuin tuntematonta tietä määrätietoisesti eteenpäin jatkaminen. Muru-raukka pisti pakit päälle ollessani kaikista epäluuloisin reitin suunnasta. Kainalokyytiä se ei saanut, mutta sai roikkua hihnassa pysyäkseen mukana. Penni kerryttää kilometrejä moninkertaisesti sinkoillessaan kieli poskella suunnasta toiseen.
Penni täyttää huomenna 11 kuukautta. On oppinut uimaan ja hakemaan frisbeetä. Vielä se ei saa koppia ilmalennosta.
Meille kuuluu siis hyvää.
16 kommenttia:
<3
♡ Hih!
Toivottavasti tauko auttaa aksatreeneihin. Meillä on Rillan kanssa välillä ihan samanlaisisa treenejä, onneksi ne ovat vain yksittäisiä. Joko minä en ole tarpeeksi asenteella mukana jutussa tai Rilla on syystä tai toisesta vähän vaisu. Sellaisista treeneistä jää vain paskamaku suuhun. :/
Onneksi sitten onnistuessa on ihan mahtava fiilis!
Tiedän kyllä, että tämä on koirablogi, mutta minua kiinnostaisi kovasti nähdä tuota teidän uutta kämppäänne... Voisitko tehdä pikkuisen kotipostauksen?
Muuten tykkäänkin kovasti blogistasi ja uusia postauksia ja kuvia odotan aina innolla! Tällainen hyvän koirablogin kuuluukin olla :) Mukavaa kesää!
Nimenomaan! Meillä tosin tuntuu huonot treenit ja niiden myötä epämotivaatio tulevan kausittain. Pennin kanssa olen nyt kuluneina viikkoina saanut purra hammasta ja toivoa sekä oman, että koiran motivaation nousevan. On nimittäin huonoja ja _huonoja_ treenejä ja valitettavasti viime viikkoina on käännytty jälkimmäiseen. Tunnen kuitenkin innon taas nousevan eikä toivoa näin nuoren koiran kanssa tule heittää, vaikka toisinaan tekisikin mieli viskata koko harrastus kankkulan kaivoon! :D Ja ryhtyä vaikka pienoisjunien kerääjäksi!
Ajattelin laittaa muutaman kuvan, jahka koti on valmiimpi. Sama se mihin kategoriaan sitten kuuluukin. :) Lämmin kiitos ja kuin myös!
Minä heti utelisin instagramnimeäsi, jos se on julkinen profiili :p
Epäonnistuneet treenit on tylsiä, mutta niin kauan, kuin tulee niitä onnistumisiakin, niin jaksaa. Nuoren koiran kanssa yhteistyön hakeminen käy välillä ihan oikeasti työstä, mutta useimmiten se vaivannäkö kyllä kannattaa! :)
Instagramini on yksityinen, koska lataan sinne ihan tuhottomia määriä kuvia. Ja auta armias: nyt videoitakin! Ja olet ihan oikeassa Sarianne. :)
Meilläkin on välillä ihan kökkötreenejä, mutta onneksi niitä onnistuneita on enemmän.:) Mullakin tuli heti sellanen uteliaisuus, että olisi kiva joku kämppäpostaus vaikka koirablogi onkin.:)
Kiva kuulla teistä taas! Oma koti on kyllä varsin mukava juttu ja ainakin itselläni se vapauden fiilis etenkin aluksi oli aika huumaava. Hoksaa, että on tosiaan ihan oman elämänsä hallitsija ;) Lisäksi nuo uusien lenkkimaastojen kartoittamiseen liittyvät hieman (...) venyvät seikkailut kuulostavat samoin vähän liiankin tutuilta... En oikein osannut syksyllä päättää, oliko se enemmän hauskaa vai kamalaa muutaman tunnin kävelyn jälkeen hoksata, että kotiin on ainakin toinen samanmoinen retki taivallettavana. Mä sain kiitokseksi niistä harhailuista akillesjänteen rasitusvamman, toivottavasti sulla on edes vähän parempi onni, heh :D
Jenni, yritän ottaa pari somaa kuvaa ja sujautan ne jonkun postauksen kylkiäisiksi. :)
Eikä, Sirkku! Voi ei! :D Koirat ainakin nauttii kun saavat oikein urakalla lenkkeillä.. On se kyllä kieltämättä toisinaan myös vähän pelottavaakin, kun tietää kuinka suuret tienoot ovat Sipoonkorvenkin kaltaisessa paikassa! Onneksi on google maps ja satelliittikuvat!
Wautsi, ku näyttää ihanilta nuo maaisemat! Meidänki pitää tulla jokukerta Fiiliksen kanssa tsekkaamaan nuo lenkkimaastot! ;)
Tervetuloa! :)
Pitääpä joku päivä nähdä vaikka lenkkeilyn muodossa jos kerran tuossa melkein naapurissa nyt majailette ;)
Mä yritinkin eilen muistaa laittaa sulle viestiä, että lähtiskö se sun junnu leikittää Penniä joku ilta. :) Olis kiva!
Saanko udella missä päin asutte? Ole itse etsimässä omalle koiraperheelle hyviä lenkkimaastoja ja sitä kotiakin, ja rakastuin tuohon maisemaan! Opiskelun takia pitää lähteä pääkaupunki seudulle, niin jos asunto löytyisi jostain siitä lähimailta, jossa on maalaislook :). Itse kun on asunut koko ikänsä ihan maalla ja kouruudet myös :)!
Asutaan Sipoossa! Täällä on kyllä ihan täydet maalaismaisemat ja monet ihmettelevätkin, kuinka niin lähellä Helsinkiä voi olla niin landella.. ;)
Lähetä kommentti
Muru laumoineen kiittää kommentistasi. :-)