lauantai 8. tammikuuta 2011

Mäntsälä, oi Mäntsälä..

|
Otin uudenvuodenlupaukseni aktiivisemmasta harrastamisesta tosissaan, jonka seurauksena pakattiin tavarat ja lähdettiin loppiaisaamuna aikaisin kohti Helsinkiä ja juna-asemaa, jonka suuntana olisi Mäntsälä. Vietettiin pitkästä aikaa yksi mätsärintäyteinen päivä.



Pölyiseen parkkihalliin oli kokoontunut paljon porukkaa. Rähjääntyneen ja ilmeisen kiukkuisen Murun ilmotin sekarotuisten kehään, josta tämä nappasi lopulta PUN1-sijan. Hyvä hyvä Puupi, mutta täytyy myöntää ettei voitto tuntunut kovin ansaitulta. Kehässä kyllä meni ihan hyvin, vähin sähläyksin, mutta pienen epävarmuuden maustamana. Ongelma nyt oli siellä kehän ulkopuolella, etenkin kun palkinnot (kassillinen koiranherkkuja..) tuotiin omalle paikalle voiton jälkeen. Itselläni meinasi palaa käämit jo useampaan otteeseen, kun tämä otti ahneen vahtimisvaihteen päälle; aivan törkeää äksyilyä ja mörinää kaikille jotka sattuivat metrinkään säteelle tämän aarteista. Mietin jo siinä vaiheessa että lahjoitan kiukkuisen palkintoporsaan ensimmäiselle vastaantulevalle ja poistun itse paikalta vähin äänin. Onneksi se oli kuitenkin ohimenevää, ja lopulta unohtui turha kiukkuilu. Mutta kyllä se silti söi fiilistä paikanpäällä, ja jäi koko hommasta vähän huono maku.
Oikeastaan itselleni tuli sellainen tunne, ettei mätsärit tosiaankaan ole enää se meidän juttu. Seisominen pölyisessä parkkihallissa kauheassa metelissä kiukkuisen koiran kanssa -joka ilmaisi myös selvästi kuinka ei-mieluista koko homma oli- odottaen omaa vuoroaan tuntitolkulla, tuntuu oikeastaan aika käsittämättömältä koko agilityhomman jälkeen.

Reilu puolen vuoden tauko mätsäilyssä päättyi, mutten usko tahdin tästä enää kiihtyvän tällä saralla. Tämä kokemus taas vain vahvisti sitä, kuinka erilainen Murukin on agiradalla; se on täynnä energiaa, iloinen, keskittynyt ja ennenkaikkea hyvinkäyttäytyvä koira. Ihan eri koira kuin Mäntsälässä.

Ei reissu kuitenkaan ihan kurja ollut, ei tosiaankaan. -(Vaikkakin piste i:n päälle oli, kun sain reissusta vieläpä oksennustaudin tuliaisina.) Meillä oli aivan huippuhyvää seuraa ja tuttuja olikin mielettömän kiva tavata pitkästä aikaa!



Sellainen reissu, mutta tulipa tehtyä.

5 kommenttia:

Josefiina kirjoitti...

Onneksi koiraharrastusten kirjo ei ole kovin pieni! Tosi kauniita kuvia - joskaan en yhtään yllättynyt niiden hienoudesta ;)

Nea, Emma ja Dusty kirjoitti...

Onnea menestyksestä!

Roosa kirjoitti...

Josefiina,
aivan, onneksi! Ja meillä on niin paljon vielä kokeilemattakin. Ja kiitos, oot kyllä erittäin luotettava mun kuvien arvostaja :D Kuulostinpa hassulta.

Nea,
Mmm no, menestyksestä voi olla montaa mieltä, mutta kiitos :)

sarianne kirjoitti...

Onnea menestyksestä! Muru on kyllä huisin söpö!
Omien tavaroiden vahtiminen on melko tavallista :) Siinä vaan pitää muille sanoa, että ei lähelle sovi mennä. Treenikaverin koira vahtii treenireppuaan! :D

Roosa kirjoitti...

Murpe kiittää!
Niinhän se taitaa olla, joskin tämänmoista tapausta ei ole sattunut vastaan, Muru on aika mahdoton.. Ja meillä myös vahditaan treenikassia, täytyy aina piilottaa se jonnekkin kauas nurkkaan treenien ajaksi :D

Lähetä kommentti

Muru laumoineen kiittää kommentistasi. :-)