maanantai 20. kesäkuuta 2011

Extremeurheilua

Blogi on ollut hiljaisena jo pari viikkoa, vaikka kuvia on otettu miljoona, sata videota odottelee vuoroaan ja touhuiltu on töistä (joista puolet on jo muuten lusittu! -Uusi objektiivi, täältä tullaan!) huolimatta vaikka kuinka. Korjataanpa tämä asia siis.

Me ollaan nautiskeltu ensin hurjista helteistä, treenattu ja uitu. Pistetään nyt kuitenkin painotus sanalle treenattu. Me ollaan käyty kahdessa viikossa nyt kuukauden treenikerrat, ja minusta tuntuu, että hommat etenee! Niin ne vaan tekee.
Viime lauantaina treffattiin Riitan, Nannin ja Fiiliksen kanssa Ojangossa agitreenien merkeissä elohopean hipoessa 35°C:ttä. Kauhean pitkää rupeamaa ei luonnollisesti kerralla saanut suoritettua, kun sekä ohjaajat, että koirakot läkähtyivät. Saatiin me kuitenkin pari hauskaa tuntia kulumaan pientä alkeisrataa ja yksittäisiä esteitä tehtäessä.


Muru, Fiilis & Nanni. Ja Murun pöllöhapsuturkki.


Kiitos Riitalle Murun agikuvien nappaamisesta!


Tänä lauantaina pistettiin uusi lauantaitreenitapa käyntiin ja pistettiin taas treenejä pystyyn, tällä kertaa kokoonpanolla Muru, Fiilis ja tämän veli Ahti.



Umpihulluina meitä ei paljoa sadevaroitukset pidätelleet, vaan painelimme oikotietä Ojankoon aikeina rakentaa rata, jota me oltiin Murun kanssa ohjatuissa treeneissä edellisenä sunnuntaina ottaneet. Tällä kertaa sääolosuhteet suosivat meitä extremeurheilijoita jälleen. Kaatosateet iskivät meidän rakentaessa rataa ja värjötellessämme pienen katoksen alla, oli treenikentästä tullut pelkkää mutavelliä. Se ei meitä tosiharrastajia tietenkään pysäytä! Kuurot jatkuivat, mutta lopulta aurinkokin pilkisti pilvien välistä ja päästiin treenaamaan. Sain ikuistettua parit hassut A-esteen kontaktit ja kepit, superlyhyt video siis seuraavaksi.



Kontaktit sujuu A-esteellä tosi hienosti, mutta ihme ja kumma puomin kontaktit unohtuvat lähes poikkeuksetta. Iloitaan nyt kuitenkin tätä A:n kontaktia -se on nimittäin hieno! Viimeaikojen keinutreenailut on myös yllättäneet positiivisesti. Olin varautunut joutuvani venyttämään kärsivällisyyteni tappiin sen kanssa, sillä Murun paukkuarkuus yhdistettynä keinun paukahtamiseen suoraan tassujen alla oli jotain, jota en innolla ollut odottanut. -Oikeastaan, olen hiljakseni vain jättänyt koko keinun treenaamatta joka ainoissa treeneissä, kun se kentälle on raahattu. En ole halunnut pilata hyvää treenifiilistä järkyttämällä tuota arkajalkaa, mutta onneksi olen ollut pelkoni suhteen väärässä. Keinun paukahtaminen ei hetkauta, vaikka pieni kolahdus kotona ajaa tapauksen sängyn alle piiloon.

Kepitkin ovat ihan yhtäkkiä ottaneet sujuakseen. Aikalailla ilman apuja nuo kepit menevät, ja parhaimmillaan alkaa sujumaan jo aika hyvälläkin vauhdilla. Alkeisradoista meillä oli myös pari videota, mutta oma menoni siinä lätäköiden yli hyppimisten ja huitomisten ansiosta on sen verran koomisen näköistä, että säästetään teidät katsojat siltä. Ensikertaan.

Tänään oli taas seuran treenit, ja tämän päivän perusteella äärettömän hyvissä fiiliksissä rohkaistuin jopa vilkaisemaan mölliagikalenteria.. Ehkä me sitten voitaisiin uskaltautua mölleihin. Ehkä.

7 kommenttia:

sarianne kirjoitti...

Tykkään tosta Murun tasajalkapompusta kepittelyssä. jos oikein laskin, niin kuudennessa välissä :D Ja siis mölleihin vain, jos vain siltä tuntuu! mölliradaltahan puuttuu sopivasti niitä hankalia esteitäkin :)

Roosa kirjoitti...

Joo, se on aika tyylikäs tosiaan! :D Itse ajatuksesta innostuneena aloitan nyt kyyditsijän manipuloimisen, että päästäisiin jo keskiviikkona kokeilemaan... :D

Riitta kirjoitti...

Hahaha Murun vesisaderääkkäys on päässyt tännekin! :'D Hienosti Muru menee noi kepit, ehkä Fiiliskin joskus.. Ja vitsi Ahti näyttää pieneltä tossa kuvassa, ihan Fiiliksen kokonen :D

Toivotaan ens lauantaille vähän parempaa säätä, vaikka mikäs siinä kaatosateessa urheillessa: ollaanhan me truuu harrastajia! :p

Kata kirjoitti...

Tulin taas pitkästä aikaa katselemaan teitin blogia ja ihania uusia kuvia ja videoita oot lisäilly :) Menkää ihmeessä mölleihin, käytte keräämässä vähän kokemusta :p Ja hyvinhän Muru menee kepit, persoonallisesti!

Aurinkoista kesää ja hyviä treenejä teille! :)

Roosa kirjoitti...

Riitta, totta kai! Toi ilme on jakamisen arvoinen.. :D Veikkaan, ettei siinä kauhean kauaa nokka tuhise ennen kuin Fiiliskin ne kepit hoksaa!
Hahah pysyäksemme extremeurheilun hengessä, toivotaan että tämä takatalvi nyt iskee sitten jonkun älyttömän lumimyrskyn merkeissä, vai mitä :D

Kata, kiitosta! Joo, kokemusta täytyisi tosiaan vähän kartuttaa. Vähän jännäilen muutenkin mitähän tuo neitonen miettii yleisöstä: kirmaako pistämään poskeensa kehän laidalta jonkun pikkukoiran vai pistääkö shown pystyyn ihan parrasvaloissa. :D
Kiitos ja sitä samaa!

Viivi kirjoitti...

Repesin äärettömästi tolle Murun "moi!"-ilmeelle. Aika veijari!

Roosa kirjoitti...

Hahaha joo, en voinut olla lisäämättä tuota kommenttia siihen nähdessäni tuon kameralle keimailun! :D

Lähetä kommentti

Muru laumoineen kiittää kommentistasi. :-)