Terapiaveikko

Muru on saanut kaverin naapurin hoitokoirasta. Petra, sekarotuinen kaikkienkaveri, on osoittautunut varsin oivaksi lenkkiseuraksi Murulle. Tytöt saavat toisistaan seuraa ja Murukin on vihdoin saanut jonkun, joka jaksaa jahdata sitä lähes loputtomiin. Petra on myös kärsivällisyyden huippu, joten Murun ajoittaiset älä-tule-liian-lähelle-ruokaani-kiukuttelut menevätkin usein kuuroille korville. Petra on Murulle kaivattua terapiaa, sillä tapauksen käyttäytyminen on ollut taas sillä mallilla ettei pahemmin ihmisten ilmoille ole menemistä. Petra komentaa, kun Murun kiukuttelut alkavat käydä kärsivällisyyden päälle, ja Muru -harvinaista kyllä- tajuaa alistua kohtaloonsa ilman sen suurempaa vastarintaa.

Siinä missä Petra on opettanut Murulle käytöstapoja, on Murukin antanut omia vaikutteitaan Petralle. Petra, omistajansa mukaan uimataidoton noutaja, on ottanut mallia Murun mestarillisista uimaliikkeistä ja nyt meillä on järvelle mentäessä kaksi vesipetoa, joilla molemmilla on, noh, varsin omaperäiset keinot noutaa keppi metrin syvyisestä vedestä. Murulle tärkeintähän on, että etutassut yltävät pohjaan, mutta Petralla se tuntuu olevan päinvastoin; kaveri loikkaa veteen, siemaisee litran vettä suuhunsa ja pomppii eteenpäin ottaen takajaloillaan pohjasta vauhtia.



Petra on naapurustossa kuukauden, joten riehukilometrejä tulee kertymään Murun riemuksi vielä varsin monta, kuten myös kuvia.