Tunnisteet:
On yllättävän vaikeaa palata normaaliin blogin päivittelyrutiiniin, kun tauko on ehtinyt venähtää tämänkin mittaiseksi. Toisaalta niin paljon on ehtinyt tapahtua, toisaalta kerrottavaa ei riitä kattamaan pienen pientä postausta. Voisin kuitenkin yrittää summata lyhyesti meidän kuulumiset nyt kun ylioppilaskirjoituksetkin tuntuvat olevan kaukaista historiaa. Niin. Niistä mainittakoon se, että lakkini pääsen kesäkuussa noutamaan ja lopulliseen todistukseenkin on tulossa ihan hyviä arvosanoja. Jo pitkään mielessäni pyörinyt välivuosi on nyt vihdoin aikeissa toteutua, ja voittekin kuvitella kuinka suuret suunnitelmat minulla on sitä varten. Sanotaanko näin, että jos tulevaisuus näyttää suopealta — ja minulla olisi päätäntävalta —, tuplaantuisivat laminaattilattiaa kolistelevien tassujen lukumäärä.
Pentukuume siis jyllää tuttuun tapaansa. Ihme ja kumma, siihen ei koskaan tunnu tottuvan. Se ei katso vuodenaikaa tai hellitä edes nukkumaan mennessä. Eilen selailin seinäkalenterista nimipäiviä ja tulin täydentäneeksi puhelimeni tekstiviestien luonnoskansioon uuden litanian näppäriä nimiä sille toiselle koiralle. Listassa on 18 nimeä. Surullisen hupaisaa. Mutta jos palataan taas nykyhetkeen ja tähän kevääseen, voisin mainita alati täyttyvästä kisa- ja menokalenterista. Taannoiset ensimmäiset startit yllyttivät tutkailemaan tulevia kilpailuja ja näillä näkymin suuntaamme tässä kuussa ottamaan kaksi starttia virallisissa ja muutaman epiksissä. Itseasiassa epiksien puolesta tälle kuulle on suunnitelmissa HSKH:n järjestämä Tehis Cup ja kaikki sen neljä osakilpailua — tai ainakin pari niistä —, joista ensimmäinen ensi keskiviikkona! En usko olevani ainoa todetessani odottavani malttamattomana lumen sulamista harrastusten tieltä. Kilpailujen järjestäjät ovatkin aikeissa järjestää kisat Ojangon ulkokentillä. Odottelen siis mielenkiinnolla, kuinka he onnistuvat kaivamaan kentät metrihankien alta! Ulkotreenien kausi, täältä tullaan!
Huhtikuun kalenteri - Mitä, milloin ja missä
| Milloin | Mitä | Missä |
| Keskiviikko 11.4. | Tehis Cup - epikset | Ojanko |
| Maanantai 16.4. | Tehis Cup - epikset | Ojanko |
| Perjantai 20.4. | Tehis Cup - epikset | Ojanko |
| Lauantai 21.4. | Toiset viralliset startit! | Vantaa |
| Keskiviikko 25.4 | Tehis Cup - epikset | Ojanko |
Nyt huhtikuulle on siis paljon suunnitelmia. Treenit jäivät kuukauden tauolle kesäkauden avaamista odotellessa, joten epikset korvaavat nyt puuttuvat treenit. Aikeissa olisi myös käväistä taas koirauimalassa, mutta saapa nähdä, kuinka sitä kaikkialle töiden lomassa ehtiikään.. Epiksissä ja virallisissa lienee tälle kuulle enemmän kuin tarpeeksi. Pieni kevätinto treenaamisen ja koko harrastamisen suhteen on tainnut nousta otsalohkoon. En toki pistä pahitteeksi. Tätä olen kaivannutkin.
4 kommenttia:
Tosi kivat taustat noissa kuvissa. Onko auringonlasku vai mikä? :) Mitä kuvanmuokkausohjelmaa muuten käytät?
Mulla pentukuumeilu on varsin ailahtelevaa ja oma koirakin on vielä niin nuori. Tosin se ei auta, että monelle tutulle on tulossa tai on juuri tullut pentu. Pentukuume kasvaa!
Välillä pitää vilkuilla ihan kasvattajia ja katsoa onko kivoja yhdistelmiä tulossa, vaikka ihan hyvin tiedän ettei meille luultavasti ole vielä tulossa uutta koiraa. Pitää sitä kuitenkin haaveilla ja erityisen ihanaa on miettiä eri rotuvaihtoehtoja. :D
Kiitos! Taisi olla aurinko matalalla juu, mutta kuvankäsittelyllähän mä tykkään noita ällökarkkisävyjä esiin nostaa.. :) Mulla on Lightroom 4.0 ja testikäytössä photoshop CS5, josta haaveilen ja johon ei toistaiseksi varallisuus riitä.. :D
Mun pentukuume on varmaan sitä vaarallisinta sorttia. Pimeimpinä marras-joulukuun kylminä aikoina se voi kyllä aavistuksen laskea, mutta auta armias kuinka se nostaa päätään näin keväällä etenkin kun nimenomaan tuntuu, että kaikki saa pennun! Mä olen myös syyllistynyt ihan samaan, tosin mulla on rotu jo ollut pitkään aika selviö. Pentueita on tullut ja mennyt, suosikkipentueita olen vain katkerasti seurannut syntymästä luovutukseen. :D Tuleviakin yhdistelmiä hyvin kovalla silmällä seurannut..
Paljastatko mistä rodusta haaveilet? :) Pentukuume on tosiaan siitä kavala tauti, ettei siihen auta mikään muu, kuin se pentu! Tosin, sitten kun se pentu on kotona, niin sitä vain odottaa, että se kasvaa aikuiseksi ja järkevöityy :D Näin ainakin mulle on käynyt joka kerta..
En uskalla kyllä paljastaa! Asian ääneen sanominenhan voisi kertakaikkiaan aiheuttaa sellaisen kuumeryöpyn, ettei mitään järkeä. En uskalla ottaa sitä riskiä. :D Itseasiassa mullakin pentukuume on varmaan ennemminkin koirakuume. Se pentuaika on nimittäin ehkä jopa vähän kauhistuttava ajatus. Murun pentuajoista on lämpimästi jäänyt mieleen terävät naskalit pohkeeseen uponneena, ja Muru sentään oli helppo tapaus. :D Mielessäni ajattelen toisen koiran aina aikuisena, en juuri koskaan pentuna.
Silti, pentukuume on armoton tauti.
Lähetä kommentti
Muru laumoineen kiittää kommentistasi. :-)