Kyllä tästä vielä paimen saadaan

Käytiin Pennin kanssa vastikään paimentamassa toista kertaa ja ai että oli hauskaa! Touhussa oli sekä minun että koiran osalta vähän enemmän järkeä kuin ensimmäisellä kerralla ja hämmästyin itsekin miten hienosti meillä meni! Siinä missä edellisellä kerralla Penni riuhtoi liinassaan rakot kämmeniini, oli tällä kertaa tavoitteena osoittaa Pennille vähän malttia ja rauhallisuutta. Pentu sai ihan hirveästi varmuutta (kiersi lampaita jo paljon pelottomammin ahtaammistakin kulmista pois) ja tuntui saaneen hulluudenkiiltoa silmiinsä vielä entisestään! Olen ihan innoissani paimennuksesta, mikä lienee osittain oman noviisina olonkin ansiota. Penni vaikuttaa niin tavattoman taitavalta, sillä enhän minä mistään mitään tiedä, vielä. Mutta siitä olen kyllä vakuuttunut, että näin maallikonkin silmin voin todeta Pennin todella olevan syttymässä tähän hommaan! Kouluttajakin sanoi, että Pennin meno oli aivan erilaista kuin viimeksi ja että kyllä tästä vielä paimen saadaan.




Muutama muukin kiva juttu on juuri selvinnyt. Murun kanssa päästään taas pitkästä aikaa kisatunnelmiin piirinmestaruusjoukkuekisaan ja tulevan kauden treenipaikat osuivat kummankin koiran kohdalla täysin nappiin päästessäni niiden kanssa juuri niihin ryhmiin, joihin olin toivonutkin. Murun kanssa käytiin viikko sitten extempore aksaamassa epiksissä, tarkoituksena ottaa vähän tuntumaa tuleviin kisoihin ja muistutella pikkukoiralle kisameininkiä. No juu, eipä olisi voinut Muru saada oloani näiden kenraaliharjoitusten myötä epävarmemmaksi! Sitä ei nimittäin kiinnostanut ollenkaan tehdä mitään. Jäi nököttämään A-esteen harjanteelle ja sain maanitella sen sieltä alas, teki kaksi haahuilulenkkiä nenänsä perässä ja juoksi keppien ohi. Eilisissä treeneissä Muru taas sitten teki aivan älyttömän hyvin - se on niin päivästä kiinni! (Kurkatkaa ratapiirros ohessa! Tuli hiki!) Ei mittään, huumorilla mennään vaikka saattaakin tehdä vähän tiukkaa. Pennille olen etsinyt haku- ja jälkitreenejä sekä mahdollisuutta vielä ehtiä kokeilla vepeä, mutta toistaiseksi tuloksetta. Saa jakaa vinkkivitosta jos tietää, missä pääsisi erityisesti sitä vepeä ehkä vielä kokeilemaan Porvoo-Sipoo-Kerava-akselilla!



Haluan jakaa vielä huumaavan materialismionneni teidän kanssanne! Olen vuosikausia viettänyt lukemattomia tunteja tietokoneen äärellä raivosta pihisten. Tähän asti olen käsitellyt suuret tiedostokoot omaavat kuvani raskailla kuvankäsittelyohjelmilla kymmenen vuotta vanhalla pöytäkoneella. Enkä oikeasti liioittele tietokoneen iästä, vaikka se sopivasti napsahtaakin täyslukemiin: tietokone todella on puolet eliniästäni palvellut perheen viihdekeskuksena, vaikkakin viimevuosina sen äärellä istumisen on voinut lähes poikkeuksetta todeta olleen kaikkea muuta kuin viihtyisää ja perheen sijasta sitä on käyttänyt ainoastaan allekirjoittanut. Valokuvaamisesta ja kuvien käsittelystä on viime kuukausina tullut intohimon sijaan inhottava velvollisuus. Olen kärvistellyt, kiukutellut ja rääkynyt tietokoneveteraanin alati hidastuneempaan toimintaan, mutta asiaan tuli muutama viikko taaksepäin muutos. Vihdoin ja viimein sain ihan ikioman tietokoneen ikiomaan pikkukotiini! Ja nyt vasta osaan (ja uskallan) hehkuttaa asiaa kuukauden verran laitetta testiajettuani - on taas nimittäin KIVAA käsitellä ja ottaa kuvia! Jihuu!

Psst. Seuraavaksi pääsette näkemään kuvia pikkukodista.