Leirieloa Yläneellä

Pyhitin jälleen yhden viikonlopun agilitylle, mutta tällä kertaa vähän erilaisissa maisemissa: pakkasin nimittäin perjantaina kimpsut ja kampsut pikkuiseen autooni ja köröteltiin Pennin kanssa aavistuksen vajaat kaksi ja puolisataa kilometriä Yläneelle Turun lieppeille agilityleirille! Luvassa oli kahden päivän verran agilitykoulutuksia, seminaari, herkkugrilliruokaa ja hauskoja hetkiä koiraihmisten parissa!




Saavuttiin myöhään perjantai-iltana, sillä tunnetusti jätin pakkaamisen suorittaakseni sen vasta töiden jälkeen. Leiri-alue oli ihastuttava Kuralan kartanotila, jossa saatiin majoittautua ihanaan pieneen mökkiin koirinemme. Kartanon alueella oli agilitykenttä ja -halli, jotka olivat meidän käytössämme koko viikonlopun. Jo heti lauantaiaamuna me päästiinkin Pennin kanssa ensimmäiseen treeniin, jota veti Sonja Paavola. Rata oli helppo, mutta Pennille aika sopivan tasoinen. Rimat oli ekaa kertaa nostettu 40-45cm korkeudelle ja kuulemma saan alkaa vipinällä parin kolmen kuukauden sisään nostaa rimat maksikorkeuteen ja jättää hissuttelut sikseen, etten totuta liikaa Penniä niihin minikorkeuksiin ja luo vielä rimoja pudottelevaa aikapommia. Treenit menivät mukavasti ja vapailla hetkillä kävin silloin tällöin tekemässä hallissa keppejä. Tehtiin Pennin kanssa ensimmäistä kertaa ikinä onnistuneesti keppejä ilman verkkoja ja voinkin sanoa, että Penni oppi tekemään kepit itsenäisesti samana iltana! Jo seuraavan aamun radassa olikin mukana koko joukko esteitä okserista keinuun ja kepitkin vielä iloisena yllätyksenä - hurjapäänä otinkin kepit meidän vuorolla ihan radan jatkeena ja ne menivät tosi hienosti! Vielä vahvistan keppejä tulevissa treeneissä etupalkalla ja katsellaan saanko Pennin tekemään niitä jo lähiaikoina kokonaan ilman, että minun on kuljettava vierellä. Kaikki kulmat ja etäisyydet toimii tietysti verkoilla, mutten vielä kokeillut kulkeeko penneli keppien päähän asti jos itse jään jälkeen. Jätetään testattavaksi. Myös kontaktit ja keinut ottivat kerralla aimo harppauksen eteenpäin. Yhä ne ovat aavistuksen hitaanlaisia, mutta sekin johtuu vain siitä, ettei kontaktin ottaminen ole selvästikään kuviona ihan selkeä Pennille. Vedättelin sitä illalla aika huoletta läpi kontaktien ja juostiin aika päättömänä ihan hanat esteiden päästä päähän. Kyllä se sieltä tulee.



Kaiken kaikkiaan ihan loistavaa treeniä koko viikonloppu ja tuntuu, että saatiin niin rutkasti selkeämpää suuntaa tulevaan treenaamiseen, että ihan tekee mieli jo lähteä suunnittelemaan! Kannatti lähteä ja oli ihan kilometriensa arvoinen reissu, kiitos Bea leiri-ideasta ja -seurasta sekä kuvista ja videoista!

Niin ja sitten sitä videota viikonlopun kaikista treeneistä. Penni ei vieläkään ole mikään maantiekiitäjä, mutta toisaalta enpä ole itsekään. Yritän aina ottaa tavoitteeksi juosta radalla, toisinaan selkeästi siinä onnistumatta! Hyvää tahtia me ollaan kuitenkin tauon jäljiltä kerrytetty uutta vauhtia ja virettä radalle, joten en ole huolissani, etteikö Penni pistä vielä menemään ihan satalasissa jahka saa estevarmuutta ja kartturikin pistäisi omine jalkoineen pökköä pesään. ;) Videon taustalla soi ainakin miljoonasti viiden sadan kilometrin automatkan aikana kuultu tämän hetken sitkein korvamato ja samalla paras treeniboostibiisi! You're gonna hear me roaaaar....


/ For my Swedish readers: We spent another weekend dedicated to agility, but this time 240km from home. The video above is from all training we did during the couple of days.