Lehmänhäntäkäyrä

Purinalla 29.3.2013. | Kuva: Jukka Pätynen, koirakuvat.fi

Me ollaan kisattu Murun kanssa tosi ahkerasti - muutamana viikkona perätysten on ollut kisoja ja kolmosissa ollaan ehditty ottamaan jo kuusi starttia, niin Purinalla, Vuokkosilla kuin Kouvolassakin asti. Tuloksista tosin on turha riehaantua, sillä meidän tulostaulukon nollaprosentti laskee kuin lehmänhäntä.. Ensin neljä peräkkäistä hyllyä ja viimelauantaina tehtiin ensimmäiset (huonot) tulokset; yliaikanolla ja vitonen. Puhuin vielä hetki sitten siitä, kuinka hieno flow meillä on ollut kisojen ja treenien suhteen. Nyt näyttää siltä, ettei hyvältä näytä! Neljä peräkkäistä hyllyäkään ei tuntunut yhtä kurjalta kuin meidän viimelauantainen yliaikanollarata. Pääosin tehtiin hylätyt radat meidän ensimmäisiltä kolmosten starteilta siksi, kun ohjaaja mokasi milloin missäkin. Murulla oli kuitenkin loistava vire ja pilke silmäkulmassa, pitkästä aikaa. Päästin suustanikin jo, kuinka "uuteen" kisakaveriin olisi yritettävä sopeutua ja pistettävä itse jalkaa toisen eteen. Lauantaina tehtiin sitten taas niin huonot radat, että meni fiilikset koko kisaamiseen. Ensimmäistä kertaa minua ihan oikeasti hävetti olla radalla! Muru oli niin h-i-d-a-s, että radalta päästyäni lähdin suoraan autoon ja istuin tovin ihan hiljaa. Harmitti ja nolotti niin hirveästi, että halusin vain lähteä kotiin. Muru ei irronut yhdellekään esteelle, vaan sain tyrkätä sen jokaisen riman yli ja jokaiselle putkensuulle. Kepeillä kannustin koiraa menemään ja videolta kuuluu, kuinka sanon hidastelijalle, että "no mene mene mene nyt jo.."

Niin. Ehkä se on hyväksyttävä, ettei Muru kisakaverina kestä sellaista rytmiä, jollaista itse tahtoisin pitää yllä. On varmaankin yritettävä malttaa pitää parin viikon kisatauko nyt, vaikka häämöttävät juoksut yllyttäisivätkin minua kisaamaan niin paljon kuin ennen karanteenia ehtii.

Mutta muihin seikkoihin. Treenilokin pimento on hämmästyttänyt joitakin lukijoita. Minuakin, oikeastaan. Katsellaan saisinko treeninurkan taas avattua muidenkin kuin omien silmien nähtäväksi. Olen kirjoittanut pitkän sepustuksen mieltäni kaihertavista treeniasioista, joten saatan palata asiaan jahka uskallan tekstin julkaista. Me ollaan kuitenkin tehty tosi paljon kaikkea uutta pennun kanssa ja päästy niin monessa asiassa aikamoisia harppauksia eteenpäin, joten on sääli etten pöljyyttäni saa niitä videoineen taltioitua blogimuotoon myöhemmin katseltaviksi. Esimerkiksi tokossa ollaan päästy mielestäni jo aika hienosti eteenpäin ja oma mielenkiinto lajia kohtaan on kasvanut. Agilityä treenataan kaksi-kolme kertaa viikossa ja tultu siinäkin jo erittäin hyvälle mallille. Murunkin treeneistä olen joitakin videoita saanut ja olen jo niiiiiiin pitkään halunnut laittaa treenivideota kisavideoiden (ja hitaiden, tasapaksujen suoritusten) rinnalle. Yritän vielä palata treenilokiasiaan ja saada blogin ajantasalle.