Tunnisteet:
Aurinko paistoi täälläkin!
Tiistaina ja sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa Haltialassa. Ainoa keino välttyä hiihtäjien jos-katse-voisi-tappaa-ilmeiltä oli tehdä omat polut vyötäröön ulottuvassa umpihangessa. Muru oli väsynyttä koiraa päästyään kotiin.
Viisi postausta tälle kuulle, taisin juuri rikkoa edellisvuoden ennätyksen. Luulen kyllä postaustahdin aina vain tihentyvän, mitä intensiivisemmäksi pänttäämisen kuuluisi edetä. Mutta itseni tuntien se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että keksin jotain tärkeämpää lukemisen sijaan. Ainahan sitä ehtii huomenna aloittaa.
9 kommenttia:
oij mitä kuvia! ♥ tulee itsellekkin into napata canoni kainaloon ja painua rämpimään lumihankeen :)
Mua niin harmittaa että heräsin eilen vasta kun aurinko oli jo laskemassa! Vautsi miten hienoja kuvia taas. Joku osaa :)
Voi voi nuo kuvat! Ihania.
Meillä oli tänään ensimmäinen kunnon aurinkoinen päivä koko talvena, pakkohan se heti herättyään oli rynnätä kamera kaulassa lumihankeen koiria kuvamaan. :D
Ahh nää sun kuvat <3
Iskee aina kateus sun ottamia kuvia katellessa. Muuta tuskin tarvitsee sanoakaan. :D
Kiitän kaikkia tasapuolisesti kivoista iltaa piristäneistä kommenteista! Jääkäämme odottamaan seuraavaa aurinkoista päivää. :) Kesäihmisenä voin tälläisinä päivinä myöntää, että osaa se talvi oikeastaan välillä ollakin ihan mukava vuodenaika!
Alimmassa juoksukuvassa Murulla on tosi keskittynyt ilme :D Ihan, kuin sillä olisi jokin kohde lukittuna :D
Niin ja aurinkoisina lumipäivinä voin minäkin myöntää talvessakin olevan (valokuvaukselliset) puolensa. Noin muuten olen kyllä isosti kesäihminen ja odotan kesää jo nyt.
Huippua, kun täältä saa aina vertaistukea ah-niin-ihanan lukion kanssa :D Ja upeita kuvia, ihana värimaailma! Muru se sopii sitten joka maisemaan.
Sarianne, mutta sillähän on kohde lukittuna: kamera! :D Jos oikein nopeasti juoksen ja yllätän, niin ehkä ehdin kumota koko tötterön..
Nimenomaan valokuvaukselliset puolensa - vaikka jo kevättä odotankin. :)
Sirkku, mitä enemmän itsekin pääsen kuulemaan muiden voivottelua kirjoituksista, sitä vähemmän stressiä hetkellisesti. :D Mikään ei ole kamalampaa, kuin kuunnella muiden raportoivan lukeneen jo kaiken ja olevansa enää kertausta vaille valmiita..
Ja kiitos!
Lähetä kommentti
Muru laumoineen kiittää kommentistasi. :-)