torstai 5. tammikuuta 2012

Pieni punainen narupallo

|


Muru sai joululahjaksi pallon. Se ei kuitenkaan ollut mikä tahansa pallo.



Punaisen pallon päässä oli nimittäin vinkeästi heilahteleva naru.



Palloa saattoi kuljettaa pallo suussa tai narustapitäen. Nerokasta, eikö?



Kun palloa ravisteli, se saattoi kumauttaa pientä koiraa uhmakkaasti otsaan.



Pientä punaista narupalloa saattoi repiä ja riehtoa. Narua oli hauska vetää pallon lävitse puolelta toiselle, ja pienen koiran ihmetykseksi naru ei koskaan kuitenkaan karannut pallosta.



Kerrassaan nerokas keksintö. Naru ja pallo yhdessä.

Yksi huono puoli pallossa oli. Se tykkäsi nimittäin pitkistä kaartevista ilmalennoista, ja fysiikan lakeja uhmaten se sinkoutui arvaamattomiin suuntiin heittäjänsä käsistä. Se koituikin pallon kohtaloksi. Mitäkö sille kävi? Se lennähti vauhdikkaasti tiheälatvaisen katajan oksaan, mistä kukaan ei sitä saanut kiipeämällä tai tikapuidenkaan avulla enää alas.

Jätin Murun pitämään seuraa mummilleni valkeisiin maalaismaisemiin. Huomenna koti-ikävään sairastunut pieni koira matkaa jälleen kohti kotia. Ja arvatkaapa mikä sitä odottaa?

Pieni punainen narupallo somassa paketissa. Aivan kuin jouluna.

9 kommenttia:

Iiris kirjoitti...

Hahah voi ei miten ihana postaus! :D Kuvissa ilmenee narupallon aiheuttama riemu niiiin selkeästi. ;) Meiän koiruus ainakin näyttää ihan samalta kun sile antaa sen keltaisen narupallon... Millä putkella oot kuvannu noi kuvat? Upea bokeh ja tarkkuus! :)

Jenna kirjoitti...

Ihana Muru! :) Ja hienoja kuvia, taas.

Ramillakin on tapana omistautua jollekin yhdelle Tietylle lelulle, tällä hetkellä in on vinkuva tennispallo. Jos sen antaa Ramille sisällä, se ei päästä sitä silmistään ja nukkuukin sen päällä...

Riitta kirjoitti...

Tuo viimeinen kuva on aivan MAHTAVA, voi ei kuinka suloiselta pieni Muru voikaan näyttää! :')

Meiltä kans löytyy narupallo, se tosin on vähän enemmän poikien värinen kun se on sininen, mutta F & N molemmat tykkää siitä kovasti :D

Julia kirjoitti...

Ihana postaus!
Narupallo on Nerankin ehdoton lemppari ;D

Sanni kirjoitti...

Tällaisia postauksia lisää! :) Mahtava blogi.

Roosa kirjoitti...

Iiris, voi kiitos! Nämä on otettu Sigman 70-200/2.8:lla. :)

Jenna, eikä ihana! Murukaan ei juuri malttanut päästää palloa suupielistään. Sen mielestä parasta taisi olla imeskellä sulavaa lumista palloa sisälle päästyään.. :D

Riitta, viimeinen kuva on niin Murua - viimeistä yksityiskohtaa, alemman hammasrivistön kahta puuttuvaa jäsentä, myöten.. :D

Julia, Narupallot on POP!

Sanni, voi kiitos! :)

Sarianne kirjoitti...

Aksun lempparileikki narupallolla on paukuttaa sitä omiin kylkiinsä. Pitää sieltä käsilenkistä kiinni ja heiluttelee. Kumea pauke vain käy, kun se osuu sen kylkiin :D Vähemmän kivaa on, jos Aksu päästää siitä narusta irti ja se pallo sinkoutuu sisätiloissa ties minne tiputtaen ties mitä lattialle. Tällä hetkellä itseasiassa kaikki narupallot taitaakin olla piilossa ja pelkästään treenileluna treenikentillä :D

Riitta kirjoitti...

^ Joo ja kokemuksesta voin sanoa, että sattuu myös ihan kiitettävästi kun istut itse lattialla, annat koiralle narupallon ja se heilauttaa sitä niin että pallo osuu voimalla sua naamaan... :D

Joten meilläki narupallot on sallittuja vain ulkoleikkeihin ja treeneihin, sisällä pysyvät visusti piilossa :p

Roosa kirjoitti...

Sarianne, voi Aksu :D Kyllä mäkin vähän kauhulla seurasin, kun pallo pamahteli toista otsaan. Vaan eipä tuo kovapää siitä tainnut sen kummemmin välittää. :D

Riitta, haha mä pystyn kuvittelemaan ton tilanteen sieluni silmin...... :D Mikäs sen tehokkaampi keino saada omistajan huomio, kuin kumauttamalla tätä narupallolla naamatauluun.

Lähetä kommentti

Muru laumoineen kiittää kommentistasi. :-)