Kuratassutermiitti

Viikko yhteiselämää jo takana! Ollaan tutustutettu pentua lähiympäristöön tehden lenkkejä pelloilla ja metsissä, harjoiteltu yksinoloa ja sisäsiisteyttä sekä tehty tuttavuutta naapuruston koirien kanssa. Eilen kulutettiin muutama sateinen tunti koirien kanssa pennun sosiaalistamismielessä. Kokosin kevythäkin auton takatilaan, johon se istuu topakasti turvavöin kiinnitettynä. Penni viihtyy omassa tilassaan autoillessa, ja saa unensa ohella treeniä sekä automatkustamisesta, että kevythäkissä olemisessa: hyvin sujuu! Pentu nukkuu vällyjen välissä tyytyväisenä. Menomatkalla jouduin jopa pysäyttämään auton tarkistaakseni oliko hiljaisella pikkupiskillä kaikki hyvin.

Käväistiin äidin työpaikalla, jossa pikkuinen Penni oli todellinen hitti. Se kiersi kohteliaasti häntä viuhuen rapsuttelijalta toiselle ja pääsi moneen syliin maistelemaan hyväuskoisten nenänpäitä. Suhteettoman pitkää häntäänsä heilutteleva täystuho. Muiden mielestä vain niin söpö ja ihana ja kiltti HAH! Penni osoittaa todellisen luontonsa päästessään käsiksi uusiin tennareihin tai lattialistoihin. Aika on todella joko kullannut muistot Murun naskalihampaista, tai sitten Muru on oikeasti ollut ihan älyttömän helppo pentu. En muista sen ikinä tuhonneen mitään, vaikka kuinka miettisin. Vasta aikuisiällä uuteen asuntoon muuttaessamme se oppi jäystämään yksin jäädessään vinot viilot naulakossa roikkuvien takkien helmoihin ja harjoittaa tätä aika ajoin edelleen. Ja nyt meillä on ollut viikon uusi pentu talossa ja seinässä reikä. Toisaalta, tiesin mihin olin ryhtymässä, kun australianpaimenkoiran hankin..

Jatkettiin matkaa Haltialaan, jossa treffattiin Riitta koirineen. Nanni ja Fiilis otti rennosti Pennin vastaan, vaikka pentua jännitti. Tehtiin lenkki mutaisissa peltomaisemissa ja koirat tulivat hienosti keskenään toimeen. Penni on nyt hassun lauman uusin jäsen. Muut näyttivät sille hienosti mallia, ja voi miten paljon uusia kokemuksia pikkupaimen saikaan yhden päivän aikana.


Takastulomatkalla moikattiin maatilan eläimiä.

Nyt te varmaan ajattelette, että olen hylännyt Murun ja jättänyt täysin turrikan valokuvaamatta tällä reissulla. Arvatkaa mitä - olette oikeassa. Alla syy..



Tarvitseeko edes selitellä! Muru näyttää aivan kamalalta kastuessaan. En halua järkyttää teitä enempää!



Ryhmäkuvaan Muru puolestaan kaikessa ystävällisyydessään päätti jättää kohteliaasti osallistumatta. Asteli tiehensä saadessamme pisketit somaan riviin, kuten hänen tapoihinsa kuuluu. Muru on aina ensimmäinen, joka päättää kuvan olleen onnistunut ja ottaa vapauden juosta kohti linssiä namin toivossa. Jopa Penni jäi kakkoseksi. Olen antanut sille kesän aikana aika paljon vapauksia mitä luoksetulemiseen tai paikallaoloon tulee. Ja sen huomaa.



Pönötyskuviin verrattuna ylläolevassa kuvassa Penni näyttää eniten itseltään. Toisaalta, voisin luvata yrittää ikuistaa sen opossumivirneen vielä jonain päivänä. Jo kasvattajan luona isäni tokaisi pennun näyttävän ilmiselvästi opossumilta punaisine nenineen, huulineen ja silmänympäryksineen sen rotkottaessa selällään maassa rapsuteltavana. Soma rivistö naskalihampaita ja sisäänpäin rullautuneet suupielet luovat loppusilauksen. Uskokaa pois.

Jatkellaan yhteiselon alkutaipaleita jännittävissä merkeissä taas, kun hypätään ensimmäisen kerran julkisiin liikennevälineisiin ja treffataan uusia koirakavereita! Murun kanssa puolestaan eletään jännittäviä hetkiä lokakuun puolella, sillä menin ilmoittamaan sen virallisiin kisoihin (!!!!) Purinalle ensiviikon sunnuntaiksi. Apua.