Pikakuulumiset ennen pennunhakua!

Murun taidonnäytteitä viimeisimmältä Talman uintireissulta viikon takaa

Kaksi päivää pennunhakureissuun. Tähän väliin teen pienen treenikuulumispostauksen, jonka täytän rästiinjääneillä kuvilla. Kamera on nimittäin tuijottanut syyllistävästi hyllyssään pölykerroksensa alta jo pitkään, sillä olen ollut niin huono siirtämään kuvia nettiin asti. Mutta vaikka blogi onkin ollut hieman off-tilassa, ei me suinkaan olla toimettomia oltu. Päinvastoin, kirjoitettavaa riittäisi niin paljon, etten tiedä mistä aloittaa.. Mutta treeneistä: me ollaan nimittäin - uskokaa tai älkää - päästy Murun kanssa ottamaan kahdet epäviralliset startit!

Pillikammotusta on harjoiteltu kahta kauheammin nyt, kun ohjatuissa treeneissä tuntuu saaneen oikeasti niin paljon uutta oppia ihan omaan käytäntöön asti, ja palo kisoihin korventaa takaraivossa. Kehuskelen nyt avoimesti, kuinka isoja harppauksia tässä ollaan agilityn saralla otettu. Pillitreenit mukaanlukien! Lähdettiin seuranmestaruuskisoihin pillitreenit mielessä, mutta paikanpäällä saatiin huomata, ettei tuomarilla ollutkaan pilliä. Petyin, kunnes hoksasin meidän voivan ottaa startin ja kisanomaisen treenin häiriössä - ja sitähän nimittäin olikin, sillä paikalla oli ihan ennätysmäinen joukko väkeä koirineen. Muru oli aavistuksen epäluuloinen aluksi, mutta heitti luulot pois omalla ratavuorollaan. Pisti juoksuksi oikein urakalla. Itsehän sössin radan jo ottaessani juoksulähdön koiran kanssa jännityksissäni ja haettiin sählähylky koko radalta.. Mutta se tunne, kun näki Murussa häivähdyksen siitä mutkattomasta menijästä, jollainen se on aiemmin kisakaverina ollut oli ihan huumaava! Se mielessä me lähdettiinkin Tehis Cuppien toiseen osakilpailuun Ojankoon, vaikkakin olin varautunut siihen, ettei samanlaista menoa ja meininkiä voisi vielä odottaa kisoissa, joissa olisi pilli mukana. Nakkasin kuitenkin rokotustodistuksen lompakon väliin lähtiessäni. Ihmeitähän tapahtuu, ja harmittaisihan se jos sellaisen jättäisi hyödyntämättä.



Tehis cup- epiksissä pääsin todistamaan kyllä yhden ihmeen! Paikanpäälle saavuttuamme vilkaisin hihnan päässä kuulutusääntä säikkyvää koiraa ja tokaisin Riitalle, että heittäisin pian hanskat tiskiin koko homman kanssa. Mutta siinä kun aikamme Riitan ja Fiiliksen ratavuoroa odoteltiin, alkoi Muru rauhoittua. Vähän ajan kuluttua uskalsin jopa ottaa sen kanssa viereisellä lämppäysradalla muutaman irtoputken ja -hypyn. Ei ollut moksiskaan koko koira. Se kuunteli radan varrella tarkkaan, koska pillinvihellys kajahtaisi ja suun saisi täyteen herkkua. Pönttöpää on oppinut vaatimaan herkkua aina pillinvihellyksen kuullessaan. Oikeasti!
Lyhyestä virsi kaunis: halusin ottaa Murun mielentilasta kaiken treenin irti, ja ilmoitin Murun juuri ennen minien rataantutustumista mölleihin yhdelle startille. Juostiin nolla helpolta radalta ja Muru oli innoissaan! Saatiin me jopa rusetti kolmossijasta. Videolta näkyy, kuinka se jopa nyki perääni, että joko mennään, jättäessäni sen lähtöön istumaan.

Saavutaan pennun kanssa kotiin torstaiyönä, ja heti seuraavana aamuna on aikainen herätys töihin ja töiden jälkeen kokeillaan maltetaanko lähteä vielä ottamaan viimeinen ulkokauden kisatreeni Tehis Cuppien viimeiseen osakilpailuun Ojankoon Murun kanssa. Pentuparka, mikä vastaanotto minun osaltani. Äiti lupasi huolehtia "vauvasta" ja varmaan omii sen itselleen. Vähän jännittää, kuinka Muru suhtautuu pentuun varsinkin, kun mitään "erityistoimenpiteitä" tutustumisen suhteen ei pysty keskellä yötä järjestämään. Pentu tulee taloon ja nukun koirien kanssa varmuuden vuoksi lattialla. Jemmataan Murun lelut ja katsotaan kuinka käy.




Otin pitkästä aikaa kameran iltalenkille mukaan. Kiinnitin nokkaan Lontoon matkaa varten hankkimani 50millisen. Sekin on niin kovin vähän päässyt ulkoilemaan. Sen verran kuitenkin, että reväytin 85millisen myyntiin jokunen viikko sitten tarpeettomana. Ajattelin, että käyttäköön joku, jolla on sille tarvetta! En ole sittemmin katunut, vaikka tykkäsinkin siitä objektiivista. Ihme ja kumma, muovirämpylä-50millisestä pidän kuitenkin enemmän.

Tulipa taas paljon asiaa yhteen pieneen postaukseen. Palataan taas pentukuulumisten merkeissä! Hui!