Tunnisteet:
Minulla on näin komea kokoelma. Penniltä tippui hampaita kuin sieniä sateella muutama viikko taaksepäin. Kaksi hammasta lensi kaaressa vetoleikeissä, yksi aiheutti yhden väliinjääneen sydämenlyönnin, kun pentu näytti tukehtuvan irtoavaan hampaaseen ja pienimmät hampaat löytyivät onnenkantamoisella lattialta. Yhden sujautin taskuun vaivihkaa treeneissä. Etsin sitä salaa vihreältä tekonurmelta, kun huomasin verestävän ikenen pennun poskihampaan paikalla. Olisivat luulleet hulluksi, kun olisi nähneet minun etsivän hammasta ja riemastuvan niin sen löytämisestä. Sanokaa pöhköksi, sillä mitään en kiellä - mutta aika komea on kokoelma.
Niin se pentu vain kasvaa. Naurettavan ison näköiset kirkkaanvalkoiset hampaat vilahtelee nyt maitohampaiden sijaan pönttöpään hymyillessä. Ei se onneksi ihan niin vielä ole osoittanut osaavansa hymyillä, kuin toisinaan rotunsa edustajilla on taipumuksena tehdä - nostaa iloisena huulensa paljastaen hymynsä kaikessa loistossaan. Syyskuisella pennunhakureissulla mukanani oli isäni, jonka ilme oli aika korvaamaton sen nähdessä ensimmäistä kertaa kasvattajan koirat innoissaan meitä vastassa. Isoin uros iski ystävällismielisesti tassunsa isäni rintaan ja väläytti niin komean hymyn, että isän kasvot kalpenivat pariksi sekunniksi. Kuiskasi ja kysyi, etteihän pentu sitten vain näin suureksi kasva?
Ehhehe-eei, iskä.
Yöllä ajatus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tarkistin puhelimesta kalenterin ja laskin viikkoja: Penni on kahta viikkoa vaille puolivuotias.
17 kommenttia:
sä oot saanut oikein hienon hammaskokoelman talteen! mä sain aikoinaan napattua Bellalta vain yhden kulmahampaan, Nekulta kulmahampaan & toisen muun ja Pepiltä kulmahampaan myös.. noh on nekin jo jotakin :D
Mulla on vieläkin Naoksen piraijahampaat tallella... And they call me weird! >___>
Söpö hammasrivistö.:) Mä en saanut yhtäkään Elsan hammasta talteen koska se kerkesi aina syömään ne. Kauhea rouskutus vaan välillä kuului kun hampaita narskutteli.:D
Haaveilin saavani kulmahampaat talteen jo heti pennun kotiuduttua. Pidin kovalla silmällä niiden tilannetta - mikä lähtisi ensin ja kerkeisinkö nappaamaan yhden talteen. Erityisesti juuri noista piraijakulmiksista olen tavattoman ylpeä! :D Toistaiseksi ne on säilössä olkkarin hyllyssä, mutta kai joku taitava voisi niistä saada aika katu-uskottavan kaulariipuksen.. :D
Ja ai kamala, minä en kyllä päässyt todistamaan yhtäkään hampaanrouskuttelua! Mutta toisaalta.. Olinkin niin salamana aina paikalla keräämässä hammasta talteen hahhah! :D
No, me ei olla saatu yhtäkään hammasta talteen paitsi yksi kulmahammas, kun se piti vetää pois, koska oli tehnyt reiän ikeneen, onneksi vain maitohammas, tytöllä on kaikki hampaat oikein valkoisia ja tietenkin tallessa - suussa :)
Kersti
Toi "hymyily" on aika hauska ominaisuus, meidän aussieneiti tekee niin. En ollut koskaan ennen nähnyt minkään koiran tekevän sellaista. Hymy tulee aika herkästi, usein se liittyy siihen että koira tavallaan kysyy jotain "teinkö nyt oikein?" tai "mahdanko saada tehdä näin?". Myös vieraille se hymyilee herkästi "ollaanko kavereita?". Aika vahvasti se liittyy myös nolostumiseen, jos kiellän tekemästä jotain nin hymy tulee tosi leveänä, varsinkin jos se tietää jo valmiiksi tekevänsä jotain kiellettyä. Kerran kylässä se nuuski sohvapöydällä olevia sipsejä turhan läheltä ja kielsin sitä. Meinattiin kuolla nauruun kun se alkoi ihan nolona kiertää sohvapöytää oikein leveästi hymyillen.
Harmi vaan että toi hauskuus tuntuu pelottavan monia vieraita ihmisiä vaikka se irvistys ei tarkoita ollenkaan vihaisuutta, päinvastoin.
Olen monia kertoja koittanut onnistua saamaan sen ilmeen valokuvaan. En ole onnistunut vielä.
Hymyily on kyllä aika erikoista! Kaverillani on kaksi kääpiöpinseriä, jotka hymyilevät mainiosti olleessaan tyytyväisiä. :D On kuitenkin aikamoinen näky, kun isompi koira väläyttää hammasrivistönsä erikoisessa virneessä hännän vispatessa hirmuista vauhtia. Ihanan erikoista! Juuri siksi kuitenkin toivoinkin, ettei Pennille ilmenisi tätä taipumusta, sillä todellakaan hirveän moni vähän huonommin koiria lukeva ei oikein ymmärrä virnistävän koiran olevan ystävällinen. Onhan se ristiriitaista.
Itse googletin tätä postausta tehdessäni löytäisinkö hyvää kuvaa koiran hymyvirneestä. Epäonnistuin ja totesin, että saattaapa oikeastaan ollakin aikamoinen haaste. ;)
Oho, aika tarkka olet ollut, kun olet noin monta hammasta saanut talteen! :D
Susu on ihan hurja hymyilijä, sillä on oikein kaunis aussieirvistys. Aika hurjalta se kyllä näyttää, jos ei tiedä, että hammasrivistön esittely on siltä äärimmäinen nöyrän ystävällisyyden ja riemun osoitus. Se näytetään vain harvoille ja valituille :)
Hymyilystä vielä, Viksu aloitti sen jo alle puolivuotiaana, ehkä Penni ei ole hymyilevä koira. Lisäksi minun mielestäni se on vain ihmisille tarkoitettu ilme, en ole koskaan huomannut että se hymyilisi toisille koirille. Onkohan koira huomannut että ihmisetkin tekevät niin? Viksu on muutenkin hirmu ilmeikäs kun sen kanssa juttelee. Mainio!
Kamera ei ole koskaan osunut olemaan kädessä näissä tilanteissa ja sitten se tilanne menikin jo ohi. Joskus ollaan koitettu saada se ilme aikaan kepulikonstein ja kamera on ollut valmiina, mutta ei sitä tekemällä saa tulemaan.
Miksihän minä en ole törmännyt hymyileviin koiriin tai peräti hymyileviin aussiehin? :D Pitää mennä googlettamaan jos löytyisi kuva.
Minäkin talletin Rillan pari hammasta pieneen kultarasiaan, siellä on myös Nanan ja edesmenneen flattimme Teikan maitohampaat. Paljon on hampaita, mutta Rillan on ne kaikista pienimmät. :)
Tämän sivun kun rullaatte alaspäin sieltä löytyy hymyilevä aussie!!! Kuvatekstissäkin lukee: Oora hymyilee!
http://landzett.suntuubi.com/?cat=8
Kersti
Jep! Siinä se hymy on! Hännänheilutus vaan puuttuu. Hyvä osuma!
Sirkku, ai Susukin on hymyilijä! Voi ihana! :D
Viksu & Cara, minä olen ainakin aivan varma, että koiran hymyileminen on juuri sitä ihmisen parissa elämisen ja jalostamisen satoja ja satoja vuosia kestäneen evoluution seurausta! Ja koska koira on eläinlajeista (ihmisen jälkeen) taitavin ihmiseleiden tulkitsija, on lähes vääjäämätöntä, että sekin oppii ihmiseltä opittuja eleitä - ja kohdistaa niitä ainoastaan ihmisiin. Aika uskomatonta, kun oikein miettii!
Milena, oho! Olet kyllä siinä tapauksessa välttynyt aikamoisesta hauskuutuksesta. :D
Penninkin hampaille pitäisi keksiä joku arvolleen sopiva paikka. Murulta ei jäänyt yhtään hammasta talteen, vaikka muistan silloinkin niitä etsineenkin. Kai ne olivat niin pieniä!
Kiitos Kersti linkistä. Vaikkakaan kuva ei ihan anna oikeutta sille kokonaisvaltaiselle eleelle - videolle saisi varmasti ihan parhaiten taltioitua sen heiluvan hännän, siristävät silmät ja omituisen hymyvirneen! :D
Tarkemmin kun katsoin niin Ooralla ja Viksulla näkyy olevan sama iskä. Olisko hymyily perintöä sieltä? Mahtaako Börjekin hymyillä? Terkut vaan puoli-siskolle!
Hahah nää meidän tytöt ei kyllä harrasta hymyilyä, ehkei se oo collien juttu. Tosin jokanen joka Nannin tuntee niin tietää, että noi hampaat saattaa kyllä silloin tällöin vilkkua. Hymyilemiseksi sitä ei kannata kuitenkaan erehtyä luulemaan... :D
Toivottavasti Pennikin alkaa hymyillä oikein leveästi, koska haluan ehdottomasti nähdä sen!
Kiva, että tykkäsitte! Löysin sen googlettamalla, itse en kyllä ikinä livenä ole hymyilevä koiraa nähnyt :)
Kersti
Hahhahaa Riitta! Voi Nannia! :D
Lähetä kommentti
Muru laumoineen kiittää kommentistasi. :-)