Voihan aurinko!

Me ei olla varmastikaan ainoita, jotka ovat nauttineet suunnattomasti viimepäivien kirpeistä pakkaslukemista ja auringonpaisteesta. Näin ajatukset kevättä kohti: ollaan ehdottomasti sillä talven paremmalla puolella. En malta odottaa niitä ensimmäisiä vihertäviä koivunoksia tai lumen alta paljastuvan asvaltin tuoksua. Vaan toisaalta, eipä tämä odotuskaan tälläisinä aurinkoisina päivinä ole kummosempaa.




Viikolla teki tiukkaa katsella ulos auringonpaisteeseen töistä käsin, mutta viikonlopun koittaessa me ollaan vietetty monta monta talvista tuntia järven jäällä. Näillä kolmenkymmenen asteen aamupakkasilla uskaltautuu arempikin jäälle. Ja on ollutkin ihan huippua. Tämänpäiväiselle kierrokselle saatiin vieläpä seuraa, kun Fiilis tuli Riitan kanssa hauskuuttamaan Penniä, joka niin ihailee colliekaveriaan. On koomista, kuinka riiviö ottaa mallia isommastaan - yrittää päästää muutaman satunnaisen mahtipontisen haukun, mutta lopulta pelästyy omaa ääntään, kun se sinkoutuu kaikuna takaisin. Käsittämättömän hölmö eläin. Murusta taas on tullut niin oman arvon tunteva rouvashenkilö. Kaitsee nuorempiaan ja menee omia menojaan. Ei se enää pennun kanssa jaksa leikkiä, kun kakara on ryhtynyt niin villiksi. Vaan eipä Penni leikittäjää vaadi, se kun juoksee tyytyväisenä ympyrää vaikka yksin. Sille riittää, että joku katsoo. Tai jos ei jaksa katsoa, niin on vaan. Tai jos ei jaksa olla, niin juostaan siltikin.

Aurinko meni ohuiden pilvien taakse piiloon heti kun päästiin paikalle, mutta ei se meidän lenkkiä haitannut. Olihan meillä eväät. Juotiin kaakaot termarista ja syötiin pullat uimarannan mökkirakennuksen rappusilla. Parasta talviulkoilua! Kuvia tuli viikonlopulta varmaankin toistasataa, mutta tiedättekö tunteen, kun kymmenien kuvien joukosta ei löydy kuin yksi tai kaksi kuvaa, joissa koira näyttää edes lähestulkoon järkevältä? Penni on kaikissa kuvissa niin hölmön näköinen, että edustavien kuvien saaminen on lähes mahdottomuus! Murun kanssa ei ole koskaan tätä ongelmaa ollut - Muru tuntee kuvauksellisimmat kulmansa. Pienoisen haasteen pennun kuvaamiseen luo myös kuvattavan vaikeus pysyä aloillaan kolmea sekuntia pidempään..



Niin, ja loppuun vielä toteamus siitä, kuinka pienimmätkin materialismionnellisuuden hivenet lämmittää kylmimpinäkin pakkaspäivinä. Tämän uutukaisen kuoren tilasin pari viikkoa sitten, ja on sittemmin koristanut puhelintani. Aika hieno!