Ajantasalla

Alkuvuosi on mennyt niin vauhdikkaasti ja ohjelmantäyteisesti, että olen auttamatta jäänyt vähän jälkeen yrittäessäni saada kaikkea blogiin asti. Summataan siis muutama seikka, jotta oltaisiin taas ajantasalla!

Fyssarilla

Toteutettiin jälleen yksi tälle vuodelle asettamistani tavoitteista ja käytiin Murun kanssa vihdoin fyssarilla. Muruhan hidasteli aivan hirvittävästi koko marras-joulukuun ja vielä tammikuustakin agilityradoilla niin kisoissa kuin treeneissäkin, mutta on sittemmin saanut joko fyssarillakäynnin tai juoksujen loppumisen tai niiden yhteisvaikutuksen seurauksena ihan hirveästi vauhtia ja motivaatiota taas lisää radalle. Koska mitään jumeja ei löytynyt ja fyssari totesi koiran olevan hyvässä (mitä nyt vähän tuhdissa) kunnossa, epäilisin jälkimmäisen seikan olleen painavampi syy vauhdin löytymiseen. Kirjoitin pitkän ja yksityiskohtaisen sepustuksen fyssarikäynnistä jo tammikuussa, mutta eipä se koskaan julkaistavaksi asti päätynyt. Ehkäpä siksi, että nytkin onnistuin pyöräyttämään koko pienoisromaanin muutamaan lauseeseen. Summa summarum - ei jumeja, eikä tarvetta uudelle fyssarikäynnille.

Kirkkonummella kisaamassa


Murusta löytyi komea kuva koirakuvat.fi-galleriasta. Kuva Vuokkoset-areenalta 9/2012. © Jukka Pätynen

Käytiin kuun puolessavälin ottamassa kaksi agilitystarttia Murun kanssa Kirkkonummella Masalan kuplahallissa. Tästäkin aiheesta minulla riitti sanottavaa mutta jutun pituus sai postauksen jäämään luonnosvaiheeseen senkin. Kisapaikka oli aivan kammottava näin hermoheikon koiran omistajan näkökantista, sillä se sisälsi kaikki mahdolliset seikat joita uskaltaisinkaan luetella kuvaillakseni huonointa mahdollista kisapaikkaa juuri Murua ja Murun pelkoja ajatellen. Valahdin varmasti kalpeammaksi kuin lumipenkereet astuessani autosta ulos ja kuullessani kuplahallista kantautuvan metelin. Olin aivan kauhusta kankeana viimeistään kulkiessani haparin askelin hallin pyöröovesta sisään korvien lukittuessa kuplahallia koossa pitävän paineen vuoksi ja kuullessani kaikki ne äänet, jotka kantautuivat hallin päästä ja voimistuivat matkallaan kymmenenä kaikuna korviini. Niille, joille kisapaikka on tuttu, ei varmaankaan tarvitse selittää enempää. Jo pelkkä keinun paukahdus kuului aseen paukahdukselta ja pillin terävä vihellys sai varmaankin kaikkien kisapaikalla olleiden korvavaikut varisemaan aika tehokkaasti huumaavan korkeita desibelejä tuottaneen kisajuonnon lisäksi. Puristin kisakirjaa käsissäni ja mietin tiukkaan, veisinkö sitä ollenkaan ilmoittautumispisteelle. Oltiin ajettu kuitenkin sinne asti, joten otettiin ne meidän startit - koira vain suoraan lämpältä autoon, autosta radalle, radalta jäähkälle ja takaisin autoon. Yllätyksekseni Muru juoksi - häntä koipien välissä ja suupielet vaahdossa - molemmat radat loppuun saakka sen sijaan, että olisi pinkaissut jo lähdöstä pakoon. Niin, Murullahan on tästäkin historiansa.
Ensimmäiseltä radalta vitonen kepeiltä ja seuraavalta nolla piirun verran alle kahdeksan sekunnin aliajalla (!!!), mikä ei kuitenkaan riittänyt sijoille tai näin ollen sertiinkään. Mutta menipä taas ja yllätti, pikkupiski.

Treeneissä aamuin illoin...

Jäitä hattuun, vai mitä? En taida tuntea käsitettä. Ollaan terästäydytty aikamoisesti treenaamaan ja saatu uutta potkua niin Murun kuin Penninkin kanssa! Muru on kuin pikkuinen raketti saatuaan kiljua muutaman minuutin häkissä Pennin treenivuorolla. Se kerää nimittäin aikamoiset kierrokset jo pelkästä ajatuksesta, että siellä radalla on minun kanssani joku muu, kuin hän itse. Tästähän olen ottanut kaiken hyödyn irti ja vallan sytyttänyt Murun treenivireeseen tyystin Pennin avustuksella. Enpä olisi kuuna päivänä uskonut, että Murunkin kohdalla radalla maistuisi lelun riepottaminen paremmin kuin lihapulla. Meillä on nyt aika hyvä flow treenaamisen suhteen, joten yritetään pitää sitä yllä säännöllisillä hallivierailuilla - oli se sitten kahdesti päivässä tai viidesti viikossa..
Myös treenipäivyrin koitan saada ajantasalle - treeneistä lisää siellä.



Paimenet rivissä tokotreenin jälkeen: aussie-Susu, bc-Hoina ja Penni.

Pennun sosiaalistamista

On meidän pentuarki ollut muutakin kuin treenaamista. Ollaan käyty bussi- ratikka- ja metrokierroksilla pitkin Helsinkiä ja onpa Penni kulkenut kisoissakin mukana kuin vanhakin tekijä. Ei paljon kisametelit tai rautatientorin ruuhkat pikkuaussieta hetkauta. Sen mielestä kaikki on kivaa.



Riitta linkitti niin liikuttavat kuvat viimesyksyltä, että pakko jakaa ne tähän loppuun!
Allaolevat kuvat © Riitta Kekkonen.