Eräkävijän A ja O

Välillä sitä tulee pohtineeksi, kuinka ihminen tieten tahtoen menee ja hankkii koiran. Puhumattakaan siitä, että hankkisi kaksi. Kolmen, neljän tai viiden koiran omistajien kohdalla on toivo jo menetetty. Hulluutta, sitä se kai on. Koiraihmiset. Takana yksi viikonloppu ja 18 kilometria lumihangessa talsimista. Siihen ei kai kukaan selväjärkinen ryhtyisi etenkään lähes kuusipäiväisen työviikon päätteeksi. Paitsi jos hihnan päässä on koira - tai kaksi.

Maanantaiaamuna töihin meneminen tuntunee huilaamiselta tämän viikonlopun jälkeen. Lauantaina ryvettiin koirien kanssa keskenämme pitkin eräpolkuja ja sunnuntaina otettiin haasteeksi kympin ulkoilupolku. Tai polku ja polku. Ennemminkin kaksi viikkoa vanhat moottorikelkan jäljet ja juuri koirien painoa kannatteleva jäinen hanki. Eväitä ei tietenkään ollut, puhumattakaan vesipullosta. Sorkanjäljet hangessa pelästytti. Pikainen googlehaku keskellä metsää osoitti, että vihaisen hirven tullessa vastaan, tulisi juosta puun tai ison kiven ympäri, motata eläintä kuonoon, rukoilla ja pistää jalkaa vikkelästi toisensa eteen. Samalla Penni keräsi kulinaarisia kokemuksia ja mauskutti hirven- ja jäniksen papanoita suuhunsa minkä ikinä kerkesi.


Tässä videossa ei ole päätä eikä häntää, mutta näettepähän, miltä Penni näyttää kaivaessaan kuoppaa lumihankeen. Ja kuinka sievänä Muru katselee vierestä.
Ihan hyvä viikonloppu, vaikka taidetaan me ensiviikonloppuna ottaa vähän rennommin. Jos nyt kisajännitys jätetään pois laskuista.