Tuplanollalla kakkosiin!

Takana ihan uskomaton päivä Murun kanssa! Käytiin siis eilen ottamassa kaksi starttia I-HAHin järjestämissä kisoissa Vantaan Vuokkoset-areenalla. Jo ensimmäiseltä A-radan startilta nousunolla ja serti kakkosiin ja muutamaa tuntia myöhemmin ensimmäiseltä kakkosluokan startilta nolla toisella sijalla, jonka myötä myös ensimmäinen LUVA kakkosissa! Käsittämätöntä, meillä on nyt takana neljän nollan suora!

Olin ilmoittanut meidät kahdelle ykkösluokan agiradalle ja lähdimme aamulla tavoittelemaan nousunollaa ja menolippua kakkosluokkaan. Tavoite oli plakkarissa jo ensimmäisen radan jälkeen ja meidät siirrettiin kakkosluokan lähtöluetteloon B-radan ensimmäiseksi starttaajaksi.




Miniykkösten A-rata (josta video yllä) oli aika simppeli ja palasin rataantutustumisen jälkeen aika hyvillä mielin noutamaan autossa odottavaa koiraa. Meidän suoritus menikin ihan hyvin, vaikkakin Muru kävi vähän hitaalla ja sain vedättää sitä läpi radan.. Voi olla, että sen hitaus kumpuaa edelleen siitä kisapaikan luomasta jännityksestä. Tutussa ja turvallisessa treenihallissa Muru pistää koipea toisen eteen varaumuksetta, mutta harvemminpa onnistumme treeniratoja kerralla suorittamaan nollan arvoisesti - Murun hipsuttelusta kisaradalla on siis varmaankin ollut tekemistä näin monen peräkkäisen nollan kanssa. Varmistelevaa koiraa on helpompi ohjatakin, kuin sinkoilevaa ärrieriä. Vaikkakin hauskempaa on itse sinkoilla mukana, kuin juosta edellä ja kannustaa koiraa etenemään. Vaan eiköhän sitä vauhtia saada varmuuden mukana.

Luppoaikaa meille jäi nelisen tuntia ennen kakkosluokan kisoja, joten ajeltiin kotiin ottamaan päikkärit. Se teki ihan hyvää, sillä Muru ei olisi varmasti jaksanut odotella kisapaikalla tuntitolkulla ennen omaa vuoroa. Enpä muuten olisi minäkään. Kuin yhteistuumin kääriydyttiin sohvalle kotiin päästyämme ja otettiin tirsat. Muru on niin näppärä.



Video alkaa vasta kepeiltä, sillä puhelimen kamera oli aluksi kuvatilassa videomoodin sijaan.. Alla olevassa ratapiirroksessa kuitenkin koko rata!

Palattiin kisapaikalle odottamaan kakkosluokan ratojen alkua ja sain paikanpäällä huomata, että mehän startataan B-radalla ensimmäisinä. Ihan kauhea ajatus! Sitä mieluusti seuraisi muiden suorituksia ennen omaa vuoroaan ja bongaisi mahdolliset pommipaikat, joita ei rataantutustumisessa olisi osannut ajatellakaan. Juoksin suoraan rataantutustumisesta hakemaan Murun autosta ja puuskutin hiukset pystyssä hengästyneenä radalle suoraan meidän vuorolle. Tästä radasta jäi kuitenkin positiivisempi fiilis. Murulla ei liioin ollut suurin vaihde silmässä, mutta jolkotti se ihan sopivaa vauhtia läpi radan.

En pysty vieläkään oikein käsittämään, kuinka meidän vuoden tavoitteet onkaan saavutettu näin moninkertaisesti ja vieläpä näin nopeasti. Huikeaa. Ensi lauantaiksi olin ilmoittanut meidät kahdelle ykkösluokan agilityradalle, mutta nyt nekin on vaihdettu kakkosluokan starteiksi. Vielä tämän vuoden puolelle olen katsonut ainakin kahdet kisat. Muru osoitti eilisissä kisoissa päässeensä jo tyystin ohi kauhustaan pillinvihellystä kohtaan. Se oli oikea rentoreiska, vaikka ajattelin suuren hallin ja isojen kisojen luoman metelin ehkä saavan Murun varpailleen. Pitkä ja kivinen matka tähän pisteeseen on ollut kaiken sen hampaankiristyksen ja itkunpidättelyn arvoista. Ja sen myötä onnistumiset niin antoisia!
Enpä olisi vielä pari kuukautta sitten uskonut, että ollaan tässä. Puhumattakaan, että olisin vielä keväällä uskonut, että talossa astelee pentu ja Murun kanssa kisataan kakkosissa. Jos tämä kaikki on unta, en toivo tulevani herätetyksi!